Huono parisuhde?

Olemme molemmat lukiota käyviä tyttöjä. Itse olen lukion ekalla ja hän viimeisellä. Olemme seurustelleet jo 8 kk, joka on pisin suhteistani. Olen aikaisemmin seurustellut vain n. kk pituisia aikoja parin pojan kanssa.
Olemme alkaneet tapella useita kertoja viikossa. En edes tiedä mistä me tappelemme.. Hän lupailee viemänsä minut syömään, mutta tähän asti kaikki hänen rahansa ovat menneet pelikoneisiin. Rahojensa loppumisen jälkeen minä ostan hänelle mehut, sipsit ja karkit kun hänen niitä tekee mieli. Niuhotin hänelle pelaamisesta usein. Viimeksi hänen pelattuaan päivässä 200 e, hän kuulemma lopetti pelaamisensa.. Luultavasti aloittaa taas kun tukiraha kilahtaa tililleen..
N. kuukausi sitten hän päätti että lopetamme yhdessä tupakoinnin. Se oli siis hänen oma päätöksensä, minun mielipiteelläni ei ollut väliä.. Hän kumminkin pitää itsellään oikeutena polttaa kun hän on viihteellä.. Olen itse melkein absolutisti. Jos minä poltan, hän vetää pultit siitä ja sanoo ettei halua minun polttavan.. Juoda en missään tapauksessa saa. Hän kertoo ettei luota ihmisiin jotka ovat kännissä exiensä pettämisen takia. Olen todistellut hänelle etten ole samanlainen kuin he. Mutta kerta kolmessa kuukaudessakaan en onnistu lähtemään kavereideni kanssa pussikaljalle.
Hänen ollessa kännissä meillä on oikeastaan aina riitoja. Isälläni on melkein aina kämppä tyhjänä joten olemme siellä suurimman osan öistä. Pelkään häntä kun olemme kaksin ja hän on alkoholin vaikutuksen alaisena. Hän on muutaman kerran huitonut ja retuuttanut minua. Itse en silloin juurikaan häntä muksi, työnnän pois ja jossei auta niin revin hiuksista ja käsken hänen lopettaa. Sen jälkeen olen kaksi kertaa saanut paniikikohtauksen. Aina aamulla hän on luvannut olla sen toistumatta. En pysty olemaan muuten väkivaltainen häntä kohtaan. Selvinpäin hän saattaa läpsiä minua, josta hermostun hänelle.
Aina uhataan erolla. Olen sanonut että minusta tuntuu ettei minulla ole oikeutta omaan elämään. Hänen vastauksensa on aina: " sun on parempi ilman mua", "elä omaa elämää sitte yksi" tai " tää on sitte väärä suhde". Tänään hänen piti tulla meille yöksi mutta lähti kotionsa "miettimään asioita" minun sanotuani hänelle juuri tästä tupakoinnista ja minun juomisestani.
Alan olla turhautunut koko suhteeseen. Minusta tuntuu etten voi elää ilman häntä, mutta samalla melkein vihaan koko ihmistä. Minua masentaa aamut ja illat jolloin hän ei ole luonani. Olen viillellyt meidän kymmenien erojemme takia. Viimeksi hän uhkasi jättää minut lopullisesti jos kerrankin teen itselleni jotain. Nyt käyn Perhekeskuksella puhumassa juuri tästä "suhderiippuvuudesta" koska hänen läsnäolonsa SEKÄ eromme aiheuttaa minulle masennusta ja arpia käsivarsiin..

Kiitos kun jaksoit lukea tänne asti. Haluaisin muiden ihmisten mielipiteitä, sillä alan olla itse sokea koko parisuhteeseen.