Olen loukkaantunut siitä, ettei miesystäväni halua kanssani kihloihin. Itse olen kerran eronnut ja mies kaksi kertaa. Hän sanoo, että on kokenut niin paljon, että on tullut kyyniseksi. Mies sanoo kyllä rakastavansa minua.
Itse haluaisin sormukset sitoutumisen merkiksi, mutta mies pelkää sitoutumista. Hän ei ymmärrä, miten tärkeä asia on minulle. En tiedä rakastaako hän edes aidosti ja tosissaan... :(
Itse haluaisin sormukset sitoutumisen merkiksi, mutta mies pelkää sitoutumista. Hän ei ymmärrä, miten tärkeä asia on minulle. En tiedä rakastaako hän edes aidosti ja tosissaan... :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aidon sitoutumisen merkki on siis kihlasormus?
Noin muuten olen kyllä kanssasi hieman samaa mieltä. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät voi suhteessaan tehdä jotain, koska ovat jo saman tehneet jonkun muun kanssa. Minusta se vaikuttaa siltä, että ihmisellä on liikaa menneisyyden painolastia kannettavanaan eikä oikeastaan ole valmis uuteen suhteeseen.
Tarkoitat kai, ettei halua naimisiin? Kihlaushan on vain sopimus avioliitosta eikä se edellytä edes sormuksia.
No, eikö hän sitten osoita muulla tavalla sitä että on sitoutunut sinuun?
Mikä varmuus se sormus muka on? Ei se ole mikään siveysvyö tai munalukko.
Miksei hän olisi tosissaan sinun kanssasi jos sanoo rakastavansa?
On syytä olla enemmän kuin varovainen jos on eroja takana. Ja totta kai sellaiset kyynistävätkin ihmistä. Miksei hän saisi olla vaan olla kanssasi ilman mitään sormuksia? Liekö hänellä huonoja kokemuksia siitä, että kun sormukset on sormessa, niin tahti muuttuu ja naisen vaatimuslista kaivetaan laatikosta esiin? Ei olisi ensimmäinen kerta kun näin tapahtuisi.
Ehkä hän tuntee, että suhteenne pysyy hyvin voimissaan ja virkeänä näinkin. Eikä sekään ole uutta, että kun nainen saa sormuksen, hän lakkaa hoitamatta suhdetta aktiivisesti pitäytyen ajatuksessa, että nyt se on rengastettu ja minun omaisuuttani. Ehkä hän haluaa pitää itsensä sinulle tavoittelemisen arvoisena vielä tässä vaiheessa. Kauanko olette olleet yhdessä?
Jos sen sijaan tunnet mustasukkaisuutta siitä, että muut luulevat häntä vapaaksi , koska hänellä ei ole sormusta, niin menepä itseesi ja tutkaile, että mistä se voisi johtua tai mistä se kertoisi?
Ollaan oltu yhdessä (kaukosuhteessa) noin kolme vuotta.
Ajattelen, että kihlaus ei olisi kuitenkaan "perinteinen" eli sopimus naimisiinmenosta, koska emme ole ajatelleet koskaan mennä naimisiin tai edes avoliittoon.
No pakko sanoa, että edes minä (nainen) en haluaisi kihloihin kolmen vuoden KAUKOsuhteen jälkeen. On ihan eri asia tavata juuri silloin kun haluaa - vaikka päivittäin - kun muutaman kerran viikossa usean vuoden ajan.
Omalta kantilta voisin sanoa, että sinä olet se, jolla tässä on ongelma - ei miesystäväsi.
Samaa mieltä sun kanssa. Ja miehellä tuntuu olevan ikää jo sen verran, ettei halua enää mitään kihlausleikkejä leikkiä ja mun mielestä hänen mielipidettään täytyy kunnioittaa. Olisi kamalaa, jos toinen kihlautuisi vastoin tahtoaan.
Onko ap:n kihlahalujen taustalla se, että haluaa näyttää muille olevansa varattu tai haluaa miehen osoittavan muille olevansa varattu? Jos näin on, niin suhteen luottamus on aika heikoissa kantimissa. Mikä taas johtunee kaukosuhteesta. Ap ei tunne miestä vieläkään hyvin, ei elä arkea hänen kanssaan ja jostain syystä ei luota häneen. Ihminen tietää olevansa varattu ilman sormusta, jos haluaa. Ja kertoo sen kyllä muillekin.
Oletko nyt ihan varma, että olet 43 etkä 13 v? Ei ihme ettei mies suostu tuollaiseen pelleilyyn... toki jos olisitte samalla aallonpituudella niin asia olisi melko ok... Mikset samantien hommaa itse itsellesi sormusta nimettömään ja leiki keskenäsi kihlattua?
Ap, minusta sinun ei tarvitse kuunnella, jos jonkun mielestä yli 13-vuotiaat eivät saisi haaveilla kihloista ja elämänsä rakkaustarinasta. Minä ainakin oletan, että saan elää vain yhden elämän, enkä todellakaan aio käyttää loppuelämääni kyyniseen nyyhkimiseen, miten olen pettynyt rakkaudessa joskus vuonna jotain. Pah. Aion elää edelleen, nauttia tunteista ja rakastaa täysillä.
Minustakin kihlaus on kaunis ele. Sellainen: teen tämän juuri sinun kanssasi, koska sinä olet minulle se, jonka kanssa tahdon elää elämäni. En tiedä miksei miehesi sitä halua - ehkä hän ajattelee, kuten tälläkin palstalla moni tuntuu ajattelevan. Ehkäpä hän ajattelee, että olisi noloa mennä kolmannen kerran kihloihin - mitä naapurit ajattelevat... Tai ehkäpä hän ajattelee, että se nyt kuuluu 13-vuotiaiden nuorten haaveisiin, nyt ollaan jo vanhoja, meitä varten on enää sohvan reuna ja parin vuoden päästä rollaattori. Mitä tässä enää yrityttämään ja haaveksimaan.
Mutta sinä näet vielä elämääsi pitkälle. Jospa me ollaankin ne palstan 13-vuotiaat - meillä elämä on elettäväksi ja edessäpäin:)
"Aion elää edelleen, nauttia tunteista ja rakastaa täysillä."
Tuotahan aloittaja nimenomaan ei tee, vaan hän tarvitsee renkaan sormeensa ulkopuolisten takia ennen kuin uskaltaa nauttia tunteista ja rakastaa miestä.
Niinpä... Ja sinä et ymmärrä, miten tärkeää miehelle on se, ettet vaadi häntä kihloihin kanssasi? Aivan yhtä hyvin hän voisi kysyä, että etkö rakasta häntä aidosti ja tosissaan, kun et luota suhteenne kestävytteen ilman sormuksia?
Kyllä ne todelliset sitoutumiset tapahtuvat ihmisen omien korvien välissä.
Eräs tuttavapariskunta on ollut yksissä 25 vuotta ilman ensimmäistäkään sormusta tms ulkoista sitoutumisen merkkiä. Harkitsivat 20 yhteisen vuoden jälkeen ottavansa samanlaiset tatuoinnit sitoumuksensa merkiksi, mutta totesivat sitten, että mitä se muuttaisi, miten se tekisi heistä "enemmän sitoutuneita" kuin siihen saakka?
Toinen saman ikäluokan pariskunta on ollut kihloissa kohta tuon 20 vuotta. Mies on malliesimerkki siitä, miten sormus sormessa ei menoa jarruta: kylän julkinen salaisuus on, että miehellä on ollut salarakas toisaalla liki 10 vuotta.
Niin kauan kuin henkilö on kyynienen ja välttelee kaikkea sitä mitä on tullut edellisen kanssa tehtyä (esim käyty yhdeessä Parriisin matkalla tai pidetty hääjuhlat) hän ei ole vielä täysin päässyt yli, ja asioisen "toistaminen" tavallaan herättäisi vanhat muistot ja satuttaisi häntä. Kun henkilö on täysin yli exästä, hän ei edes mieti sitä mitä tuli tehtyä edellisen kanssa, koska sillä ei ole enää mitään merkitystä, eikä pelkää toistaa mitään. Hän elää uudessa suhteessaan ikään kuin "ensimmäistä kertaa" elämässään. Kaikki on kuitenkin ainutkertaista tämän uuden kumppanin kanssa.
Ei kai rakastaminen ole aikuisiällä sormuksesta kiinni? Me olemme olleet puolisoni kanssa yhdessä nyt 10 ja hyvin on mennyt ilman sormuksia.