Kyl sitä olis mukavampaa elää jonkun naisen / miehen kans ettei tarttis ain yksin olla.
Elämä on kurjaa sinkkuna
niin.
14114
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Toisaalta voit itsenäisesti päättää menoistasi ja tekemisistäsi.
Näin on. Kun naimisiin menee, joutuu anelemaan vaimolta että pääsee kavereitten kanssa ulos. Hirveää mykkäkoulua ja kaapinovien paukuttelua vaimolta sitten jälkikäteen. Mies saa hyvitellä "tekoaan" pitkään.
Ainakin monissa perheissä se menee juuri noin. Omaa elämää, harrastuksia ja kavereita ei saisi olla.
Yritäs lähteä viikonloppuristeilylle kaverien kanssa! Minun veljellä oli polttarit ja pidettiin ne risteilyllä. Kotiin tullessa tyttöystävä( nyt ex) aloitti seksilakon.
Samaa mieltä, kaikki tuntuu paremmalta jos on tapailua tai suhde käynnissä, jopa se työsskäynti tuntuu ihan siedettävältä kun tiedät mikä sua odottaa työpäivän jälkeen :)
Mutta jos olet yksin, sinulla on vapaat kädet testata läpi erilaisia vaihtoehtoja ennen kuin sitoudut. Sekin voi olla kiehtovaa.
Yksin tekee aina ne samat asiat eikä oikein muu kiinnosta. Ulos ei jaksa lähteä eikä minnekkään jaksa mennä. Töistä kotiin ja salille ja sit nukkumaan. Sama rumba päivästä toiseen eikä ole ketään kenen kanssa puhua. Oon Oikeesti väsynyt tähän, työkään ei maistu ja taidan ottaa kohta loparit kun yö työ ei enää kiinnosta eikä ole motivaatiota.
Et tarvitse naista vaan ystäviä
Eipä se motivaatio parane siitäkään että olet vielä ammattikoulaisen ikäinen lähestulkoon, tiedän kokemuksesta.
Kun kasvat oikeasti aikuiseksi, tulet rohkeammaksi ja miehillä karismaattisuus paranee, voit olla vaikka 70 mutta olet karismaattisempi kuin 20 vuotiaat pojat.
Itsetunto usein kulkee käsi kädessä iän kanssa.
Kun olet perusterve 30-50 vuotias mies, niin uskallat enemmän ja luotat itseesi.
Tavallinen finninaama nuorukainen luulee mutta ei ole.
Minä olen asunut koko aikuisikäni yksin (nyt 31v), etten edes osaisi asua jonkun kanssa. Opiskelijakämpässä asuin edellisen kerran muitten kanssa. Olihan se ihan mukavaa kun oli jutteluseuraa, mutta oma huone ja oma tila tuntui hyvältä.
Pidän omasta rauhasta ja hiljaisesta asunnosta. En jaksaisi jotain lasten meteliä kuunnella.
En sietäisi lapsesta syntyvää kitinää ja melua. Jos minulla on joskus tyttöystävä/vaimo ja tapahtuisi "yllätys" raskaus, lähtisin välittömästi lätkimään. Siinähän jäisi yksinhuoltajaksi.
Tosin kun se nainen löytyy, käyn steriloitavana, ei pääse "yllätyksiä" tulemaan.
http://anintrospectiveworld.blogspot.fi/2012/10/surprises-keep-love-alive.html?m=1
Eipä tämä hääviä ole.Tekis mieli nukkua vaan kaiket päivät. En ole ollut ulkona klo 21.00 jälkeen moniin vuosiin, ei ole kavereita eikä mitään.
- Yksinäisyys
- Ei parisuhdetta
- Ei kavereita
- Työttömyys
- Ed. syystä ei rahaa tehdä mitään
- Tylsää
- Masennus, vaikea työllistyä koskaan
:(
Kyllä se on pelkkää runkkausta koko elämä. Naisten elämä on paljon jännittävämpää kun eivät tiedä milloin mies iskee. Sitten se isku voi päättää koko elämän jos huono tuuri on.
Kyllä, olisi kiva jos olisi joku jota ajatella ja jonka tapaamista odottaa jo viikolla. Ehkä sellainen ihminen vielä tulee elämään, mutta sitä odotellessakaan en halua elää säästöliekillä vaan nauttia joka päivästä ja siitä, mitä kaikkea minulla jo nyt on; terveyttä, töitä, ystäviä, harrastuksia, lemmikkieläimiä, mahdollisuus opiskella lähes mitä tahansa mikä kiinnostaa...