Minulla on 2 kaveria uudessa koulussani ja he olen tuntenut yli 6 vuotta. Itse olen aika puhelias mutta olen todella huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Omat kaverini ovat hyvin hiljaisia ja passiivisia joten heistä en saa paljon iloa, mutten voi heitä hylätäkkään noin vain. Porukat on jo muodostunut enkä ole osa niitä, vaan olen osa niitä, jotka istuvat ruokalassa jossain syrjässä. Minulla on myös pari semmoista tuttua siellä, mutta aina kun yritän olla heidän kanssa, tunnen itseni hyvin ulkopuoliseksi, koska tuntuu ettei heitä kiinnostaisi pätkään puhua minun kanssa. Olen kohta masentumisen rajoilla, joten miten pääsen porukkaan? Ja mitä teen vanhoille kavereilleni, jotka eivät suurin piirtein vastaa, jos puhun heille, joka on niin turhauttavaa? Olen vain niin yksinäinen.
Miksi tunnen itseni aina niin yksinäiseksi?
yksinäinenaina
187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hankala tilanne. Olen itsekin ollut aina se jota ei oikein porukkaan otettu. Nykyään, aikuisena pärjään jo vähän paremmin, mutta edelleen parhaiten marginaaliporukassa. Kanalaumoihin ja pintaliitäjiin en samaistu enkä jaksa olla heidän kanssaan edes puheissa. Mutta kyllähän siitä kärsii jos ei tunne kuuluvansa mihinkään joukkoon. Oisko siellä koulussa ketään toista "outoa" tai hiljaisempaa tyyppiä jonka kanssa voisi alkaa hieromaan tuttavuutta? Onko mitään harrastustoimintaa josta voisi bongata jonkun samantyylisen ihmisen? Entä netissä, chatissa, deittipalstoilla ( jos olet jo 18) ? Ihan vanhanaikaisia kirjekavereitakin löytyy. Käyn itse täällä chatissa ja silloin tunnen edes kuuluvani vähän johonkin ryhmään, tosin täytyy olla sopivanlainen joukko täälläkin että pääsee juttuihin sisään. Yksinäisyys on kyllä kauheaa :/