Olen 18-vuotias tyttö/naisen alku ja haluaisin poikaystävän. Ongelmana on vain se, että vaikka minusta saa mm. koulussa, esiintyessä ja juhlissa hyvin ekstrovertin, järkevän ja kärsivällisen kuvan, sillä uskallan tehdä kaikenlaista (joihin tosin ei joudu solmimaan LIIAN läheisiä suhteita toisiin ihmisiin), muutun silti kotona introventiksi, koska silloin alkaa yksityiselämä eikä minun tarvitse tarkistaa joka sekunti että näytän edes siettävältä. Todellisuudessa tykkään tehdä useimmat jutut yksin, sillä pelkään vähän ihmisiä.
Minulla on myös itsetunto mennyt ihan hukkaan. Olen siis 180 cm ja normaalipainoinen, mutten kovin atleettinen. En haluaisi näyttävän kokoni haittaavan ihmisiä. Haluan minäkin kävellä ympäriinsä napapaidalla! En usko että suurin ongelma on ulkonäköni, vaan helposti luovuttava persoonani (avainsana!). Saatan jopa tietää mistä poikaystävän löytää, mutta että MITEN saada sellainen?
En mielelläni hyppäisi idioottien/epätoivoisten mukaan. Tosin herrasmiehet eivät minuun iske, koska olen saanut monta kertaa todistaa kuinka suositumman porukan seurassa "herrasmiehiltä" muuttuu ääni kellossa. En oikein tykkää myöskään niistä jotka haukkuvat toisia. Välitän silti tällaisista ihmisistä. Välitän useista ihmisistä, mutta tykkään hyvin harvoista.
Mitä haluan mieheltä? Näin kun olen lähes joka vuosi käynyt psykiatrialla ja kertonut varsin nätisti mutta varautuneena ongelmani heille, olen tullut siihen tulokseen että en haluaisi mitään muuta niin paljon kuin SAARNATA jollekulle jokaisen mielipiteeni mitä päästäni löytyy. Kavereilleni en sitä hirveästi tee, sillä he pelästyvät usein jyrkkää puhetapaani, enkä halua mennä pelästyttämään heitä. Mutta sellainen ihminen olen. Ja jos ihmiset hyväksyvät sen rajumman puolenikin, olisin hyvin kiitollinen.
Minulla on myös itsetunto mennyt ihan hukkaan. Olen siis 180 cm ja normaalipainoinen, mutten kovin atleettinen. En haluaisi näyttävän kokoni haittaavan ihmisiä. Haluan minäkin kävellä ympäriinsä napapaidalla! En usko että suurin ongelma on ulkonäköni, vaan helposti luovuttava persoonani (avainsana!). Saatan jopa tietää mistä poikaystävän löytää, mutta että MITEN saada sellainen?
En mielelläni hyppäisi idioottien/epätoivoisten mukaan. Tosin herrasmiehet eivät minuun iske, koska olen saanut monta kertaa todistaa kuinka suositumman porukan seurassa "herrasmiehiltä" muuttuu ääni kellossa. En oikein tykkää myöskään niistä jotka haukkuvat toisia. Välitän silti tällaisista ihmisistä. Välitän useista ihmisistä, mutta tykkään hyvin harvoista.
Mitä haluan mieheltä? Näin kun olen lähes joka vuosi käynyt psykiatrialla ja kertonut varsin nätisti mutta varautuneena ongelmani heille, olen tullut siihen tulokseen että en haluaisi mitään muuta niin paljon kuin SAARNATA jollekulle jokaisen mielipiteeni mitä päästäni löytyy. Kavereilleni en sitä hirveästi tee, sillä he pelästyvät usein jyrkkää puhetapaani, enkä halua mennä pelästyttämään heitä. Mutta sellainen ihminen olen. Ja jos ihmiset hyväksyvät sen rajumman puolenikin, olisin hyvin kiitollinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kannata vielä ottaa, oot niin nuori. Ota Femnerdistä mallia, hän ei ole hosunut miesvalintojensa kanssa.
Minulla ei ollut juuri yhtään kaveria parikymppisenä junnuna.
Nyt on alkanut ystäväpiiriä löytymään kun 30v raja ylittynyt. Muutenkin viisastunut ja rohkaistunut vuosien myötä. Päässyt nauttimaan aikuisen miehen elämästä ja löytänyt oman juttunsa.
Eikä tuo kaveripiirin löytäminen rohkeudesta johtunut, vaan lähinnä suvun myötä tullut kuvioihin se. Se riittää minulle.
Alkoholi on pirunmoinen aine....löysin sen vasta muutama vuosi sitten ja on myönnettävä että sen avulla löytää ihan uusia puolia itsestään.
Olen h elvetin p aska juttumies selvinpäin, mutta humalassa nautin suorastaan puhua ja viina sopii minulle. Kaikille se ei sovi mutta minulle se täsmää, on helpompi tutustua ihmisiin kuitenkaan mokaamatta itseään.
Oletko neitsyt? Jos olet, niin voin ruveta poikaystäväksesi ja viedä neitsyytesi, sillä minulla on itsellänikin vielä poikuus tallella.
"olen tullut siihen tulokseen että en haluaisi mitään muuta niin paljon kuin SAARNATA jollekulle jokaisen mielipiteeni mitä päästäni löytyy."
TERVETULOA SINKKUPALSTALLE! :D
Et sinä mitään poikaystävää tarvitse. Sovit tänne joukkoon kuin nappi silmään.
Täälläkin kaikenmaailman sekopäät, nappeja popsivat heput sekä psykiatreilla käyneet miehet saarnaavat ajatuksiaan naisista. Ne ajatukset usein tosin sisältävät happoa ja keittämistä eri muodoissa taikka muuta epämukavaa, mutta tärkeintä ei olekaan se sisältö... Vaan se että täällä voi kuka tahansa saarnata ajatuksiaan, jopa täysin järjettömiäkin sellaisia.
Joten. Ei kun saarnaamaan. Etenkin jos mielipiteesi koskee vastakkaista sukupuolta tai parisuhteita. :P
Toisekseen... Ihan tosissaan sanottuna... Ethän sinä _ihan oikeasti_ siis poikaystävää tarvitse jos suurin halusi on tuo saarnaaminen eikä intiimin kumppanin löytäminen. Hankit vaan jonkun kaverin, joka on valmis kuuntelemaan sitä saarnaamistasi. Tai sitten kyllähän ne psykiatritkin varmaan kuuntelevat saarnojasi. Siitä ajatustesi kuuntelemisesta heille pitkälti maksetaan.
Tältä palstaltakin löytyisi varmaan monta miestä, jotka olisivat onnellisia pelkästään siitäkin jos joku nainen vaivautuisi saarnaamaan heille ajatuksiaan. :P