Olen alkanut miettiä, että onko mun päälle langetettu jokin kirous?
Viimeisen puolen vuoden aikana jokainen pieni yrityskin tavata uusi mies on kariutunut kuin kirouksesta. Varsinkaan netistä on mahdotonta löytää mitään.
Mistä hitostahan tämä johtuu? Keskustelupalstathan ovat täysiä viesteistä, joissa manaillaan sitä, kuin vähän vapaita varteenotettavia naisia on suhteessa miehiin. Miehet kuulemma saavat vain muutamia vastauksia deitti-ilmoituksiinsa.
Olen 27-vuotias,kavereiden kehujen mukaan kaunis nainen, hoikka, sivistynyt, akateeminen, hyvässä työssä, hauska ja sosiaalinen.
Myönnettäköön, että vastauksia saan ja ensimmäiselle treffille pääsen, mutta sen jälkeen en kuule miehistä mitään. En tosiaan tiedä mikä menee pieleen. Tiedän, moni sanoo, ettei heillä vaan kolahtanut. Itse kuitenkin käyn ainakin parilla treffeillä, sillä harvoinhan se on täyttä rakkautta ensi silmäyksellä.Luulisi monen muunkin ajattelevan näin, varsinkin jos ensimmäisillä treffeillä oli hauskaa.
Suppean kvantitatiivisen tutkimukseni tulos viimeiseltä 5 kuukaudelta on seuraava:
6 miestä, joista minä olisin voinut olla kiinnostunut.Ja yksikään ei kiinnostunut minusta.
Osa on kyllä pyytänyt ulos toisenkin kerran, mutta useimmiten perunut treffit myöhemmin.
En ole kuullut, että näin huono tuuri olisi sattunut kenellekään kaverilleni.Lemput kuusi kertaa peräkkäin! Tuttavanikin ovat alkaneet ihmetellä huonoa tuuriani. Rangaistaanko tässä nyt edellisen elämän synneistä, vai mitä tapahtuu?
Olen alkanut jo vainoharhaisesti etsiskelemään itsestäni vaikka mitä virheitä. Toisaalta tiedän, että jos vain kaikella tapaa täydelliset ihmiset saisivat seuraa, niin edessä olisi sukupuutto.
On aika jo heittää toivo kokonaan?
Voiko olla, että syy olisi välineessä, jonka kautta tapaan miehiä? Ovatko suht ok miehet sittenkin mukana vain tsoukilla, onko heillä valinnan varaa liikaa vai ovatko he peräti varattuja?
Viimeisen puolen vuoden aikana jokainen pieni yrityskin tavata uusi mies on kariutunut kuin kirouksesta. Varsinkaan netistä on mahdotonta löytää mitään.
Mistä hitostahan tämä johtuu? Keskustelupalstathan ovat täysiä viesteistä, joissa manaillaan sitä, kuin vähän vapaita varteenotettavia naisia on suhteessa miehiin. Miehet kuulemma saavat vain muutamia vastauksia deitti-ilmoituksiinsa.
Olen 27-vuotias,kavereiden kehujen mukaan kaunis nainen, hoikka, sivistynyt, akateeminen, hyvässä työssä, hauska ja sosiaalinen.
Myönnettäköön, että vastauksia saan ja ensimmäiselle treffille pääsen, mutta sen jälkeen en kuule miehistä mitään. En tosiaan tiedä mikä menee pieleen. Tiedän, moni sanoo, ettei heillä vaan kolahtanut. Itse kuitenkin käyn ainakin parilla treffeillä, sillä harvoinhan se on täyttä rakkautta ensi silmäyksellä.Luulisi monen muunkin ajattelevan näin, varsinkin jos ensimmäisillä treffeillä oli hauskaa.
Suppean kvantitatiivisen tutkimukseni tulos viimeiseltä 5 kuukaudelta on seuraava:
6 miestä, joista minä olisin voinut olla kiinnostunut.Ja yksikään ei kiinnostunut minusta.
Osa on kyllä pyytänyt ulos toisenkin kerran, mutta useimmiten perunut treffit myöhemmin.
En ole kuullut, että näin huono tuuri olisi sattunut kenellekään kaverilleni.Lemput kuusi kertaa peräkkäin! Tuttavanikin ovat alkaneet ihmetellä huonoa tuuriani. Rangaistaanko tässä nyt edellisen elämän synneistä, vai mitä tapahtuu?
Olen alkanut jo vainoharhaisesti etsiskelemään itsestäni vaikka mitä virheitä. Toisaalta tiedän, että jos vain kaikella tapaa täydelliset ihmiset saisivat seuraa, niin edessä olisi sukupuutto.
On aika jo heittää toivo kokonaan?
Voiko olla, että syy olisi välineessä, jonka kautta tapaan miehiä? Ovatko suht ok miehet sittenkin mukana vain tsoukilla, onko heillä valinnan varaa liikaa vai ovatko he peräti varattuja?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Olen jo kolmatta vuuotta etsimässä miestä itselleni. Kaikenlaisia on sattunut kohdalle, mutta yksikään suhde ei sitten varsinaisesti alkanut. Minäkin olen ihan nätti, fiksu ja omillani toimeentuleva kaksvitonen ja silti ei tärpää. Pitäisikö miesten olla rohkeampia -väitän niin...
Omalla kohdalla on itse asiassa juuri niin että SE on se rohkeus mikä puuttuu.. Vähänkin jos joku nainen vaikuttaa kiinnostavalta, yleensä piiloudun omaan varjooni.
Mihin teidänlaiset ihastuttavat naiset ovat sitten piiloutuneet? itselläni romanttisin juttu mikä on sattunut viimeisen 4 vuoden sisällä (nyt 24-v) on kun eräs nainen lähetti vahigossa minulle sähköposti kortin jossa oli sydämmen kuvia.
Omalla kohdallani tämä ei tosin ole mikään outo juttu että yksin vielä olen, sillä en ole oikeastaan tehnyt juuri mitään asian eteen.
ehkä teillä on rima liian korkealla.
Usein saan kyllä uuden treffikutsun, ja muutenkin treffit tuntuvat loppuvan hyvin. Lähes aina käy kuitenkin niin, ettei miehestä enää kuulu tai mies tekee oharit.
En tiedä mitä pitäisi ajatella, jos mies sanoo haluavansa tavata su ja sitten ei otakaan yhteyttä. Pyytää anteeksi seuraavana päivä ja ehdottaa uutta tapaamista - jonka sitten peruu.
Toinen ehdokas saattaa kotiovelle, ja ehdottaa uutta tapaamista. Kun hänestä ei kuulu, meilaan. Mies kertoo olevansa kiireinen, ja kysyy sitten, haluaisinko lähteä viikonloppuna ulos. Vastaan myöntävästi ja sanon, että ottaisi yhteyttä kun tietää aikatauluistaan. Eipä ota yhteyttä.
Eli mitä maagista tapahtuu hyvin menneiden treffien ja treffikutsun välillä. Jotenkin se kiinnostus sammuu..
Väittäisin, että netti on monelle miehelle kuin karkkikauppa: vähän tota ja sitten tota, tai ei, ei sittenkään ensimmäistä vaan vaihdetaan siihen toiseen. Jos ei heti syty elämää suurempi rakkaus, niin uusien treffien sopiminen on niin helppoa.
Se on niin, että fiksu, kaunis ja koulutettu nainen saa monen miehen perääntymään takavasempaan.
No empä voi sanoa samaa. Ne koulutetut nartut on just sellaisia pintaliitäjiä joita ei kunnon miehet halua! Mä tiedän jo omasta kokemuksesta että ne koulutetut ämmät etsivät vain hetken huumaa, ei mitään sen vakavampaa, siksi ne naiset ovat koko elämänsä yksin ja ilman rakkautta!
Älä nyt oikeasti tuota mieti, että onko sinulle kirous langetettu! Ei se aina ole helppoa löytää kivaa, luotettavaa, aitoa ja etenkin sellaista kumppania, jonka kanssa voisi oikeastikin ajatella olevansa kauemmin. Pääasia, että et luovuta miesasiassa. Oletko muuten koskaan miettinyt sitä, että voiko sinussa olla jotain sellaista, mikä saattaa pelästyttää meitä miehiä, Ehkä liika itsevarmuus? Ethän meikkaa tai laittaudu liikaa, muista liikunta, sillä se vaikuttaa positiivisesti (ei ulkonäkömielessä) yleisolemukseen...Kysele, jos jotain tulee kysyttävää miesten päälle :)
Minä laittelin kesällä deitti-palstalle ihan vitsi- ja huumorimielessä ilmoituksen ja sieltä kyllä aikamoinen määrä vastauksia tuli. Niistä paria tyttö kävin katsomassa ja yhteen ihastuin ja myöhemmin rakastuin todella tulisesti. Olen itsekin ennemminkin ns. tavallisen näköinen kuin joku kiiltokuvapoika (joita miesten ei todellakaan tarvitse olla). Tyttöystäväni tykkää todella paljon seurastani, sillä olen tukenut häntä vaikeinakin aikoina...lisäksi tykkään laitella ruokaa, osallistua ns.kotitöihin, keskustella suhteestamme ja arkipäivän asioista, harrastaa yhteisiä juttuja, nähdä kavereita jne.
No...meni vähän sivuraiteille tämä juttu näin loppua kohti, mutta oikein paljon tsemppiä sinulle meidän miesten suhteen. Älä vain lannistu miesten kanssa!!! Muista, että liika hakeminen vain aiheuttaa mielipahaa loppujen lopuksi!
Netin kautta tutustumisessa on hyvät ja huonot puolensa. Sitä voi esittää omat toivomuksensa, joka raakkaa sitten ei toivotut pois. Toisaalta niissä "huonommissakin" voisi olla se oikea.
Kun luen naisten jättämiä ilmoituksia, huomaan kammoksuvani niitä, jotka tuovat esiin oman ulkonäkönsä (kauniiksi kehuttu yms.) ja akateemisen koulutuksensa jne. Eihän sellaiselle naiselle uskalla vastata, sillä kokee ettei välttämättä täytä noin hienon leidin kriteerejä. Huumorimielessä laitetut rempseät ilmoitukset taas kiinnittävät heti huomioni. :)
Ehkä tällä yritän sanoa sitä, että ilmoitus itsessään saattaa torjua ne parhaat vaihtoehdot ja treffeille pääsee vain sellaisten kanssa, joitten maailma on pelkkää ulkonäköä ja meriittiä.
Sama tilanne minulla.
Mutta kun en ole ulkonäöstä tai koulutuksesta puhunut mitään. Eikä niiden pitäisi vaikuttaa.
Olen luonteeltani rempseä, mutta rauhallinen. Ulkoinen ja sisäinen ei oikein kohtaa. Olen ehkä jotenkin kaksijakoinen sekä tämä rempseä ja räväkkä luonnonlapsi, mutta myös välillä leidylike. Karkottaako tällainen yhdistelmä kaikki miehet.
Ovatko miehet pihalla kuin lumiukot!
olen minä. Olen aina raakannut pahimmat itsensä kehujat pois.
Saattaa olla, että yrität liikaa. Liian selkeä ja voimakas tarkoitushakuisuus on monesti karkoittava tekijä. Koeta olla hieman keveämpi ja rennompi, ja yritä ainakin esittää, että et välttämättä ole heti niin vakavissasi.
Lisäksi hyvin monet nettitreffeillä käyvistä miehistä ovat varattuja, jotka tapailevat naisia uteliaisuuttaan, huvikseen ja/tai irtoseksin toivossa.
Liian korkealla rima? Siis valitset treffeille liian komeita/unelma yksilöitä?
Ei suinkaan. Varattuja miehiä. Miehet keskenään sopivat, kuka milloinkin yrittää. Sopivat jutut niin. Plus sitten pihtaavat, että saavat asiat niin kuin haluavat. Kouluttavat sinua niin, että olet epätoivon partaalla ja teet sitten niin kuin ne haluavat.
sanan kvantitatiivinen empiirisellä, saatat saada muutaman älykön messiin. Sitähän sinä haet? Eikö? Se, että on saanut joidenkin tenttien kautta arvonimen ja pätee sen kautta ihmissuhteissa ei välttämättä riitä. Oppinimet ei loppupeleissä merkkaa mitään. Joillekin se tuntuu kuitenkin olevan ihmisarvon mitta. Et kai sinä vaan???
Älkäs nyt sanoja kenellekkään suuhun laittako.
Tiedätteks, mitkä oikeesti teidän naisillanne loppujenlopuksi merkkaavat. ootteko ottaneet selvää vai luuletteko vain vaí tietääkö joku muu kuin nainen itse ne asiat paremmin.
Netti on hyvä väline keskustella asioista, mutta siis täällä keskustelulla on se huonopuoli, jos tutustua haluaa, ettei tiedä kuka kukakin on ja mitkä mielipiteet ovat kenenkin. Siinä mielessä keskusteluyhteys esim sähköpostin välityksellä on parempi vaihtoehto.
Oletko ajatellut sitä, ettei nainen ole hakupäällä. Voihan sitä ihmisiin tutustua muutenkin vai onko se nykyaikana vieras ajattelutapa.
Tiedätkö, olen huomannut, että helpointa on kun ei omista mitään, ei ole mitään.
En oikein ymmärrä, miksi sitten pitää olla vain yhtä ja ainoata. Eli älykkö, varakas, tavis, romantikko, työnarkomaani...
Miksi ei voi tutustua ihmisiin laidasta laitaan siis erilaisiin ihmisiin olkoon mitä hyvään. Tutustua ja ystävystyä, jos nyt miehen kanssa voi ystävä olla. No, messiin voi sitten ottaa sen jonka kanssa synkkaa, olkoon syy mikä hyvään.
Miehillä ei vaan ole uskallusta kohdata naista, kun luullaan jotain. En haluaisi olla missään lokerossa luokiteltuna tietyin lapuin. Ja sitten minua käsiteltäisiin sen mukaisesti. Elämän varrella niitä lappuja on kertynyt jo aika paljon. Mikä niistä nousisi etualalle. Toivon, etten itsekään luokittelisi miehiä, ihmisiä yleensä.
Voisin ottaa messiin sellaisen tuntevan, kokevan ja ajattelevan miehen.
"Jokainen ihminen on laulun arvoinen"
.
Taas meni tämäkin keskustelu siihen, että akateemisena naisena minun täytyy olla omahyväinen paskiainen, joka siitä syystä ei miestä ansaitse.
Huh huh. Valitsit Kalle ihan väärän keskustelun tuntojesi avaamiseen. Ja voi kyllä, tarkoitukseni oli sanoa kvantitatiivinen (=määrällinen vs. laadullinen), ei empiirinen. Jos nyt täytyy alkaa tällaisesta kättä vääntämään. Tuskinpa muuten huono menestykseni koulutuksestani johtuu, sillä traffaamani miehet ovat olleet myös akateemisia.Työstä ja opinnoista emme kuitenkaan ole jaksaneet vapaa-ajalla treffeillämme jauhaa. Joten se siitä.
Kiitos muille kommenteista, en selvästikään ole yksin!
Viimeiset kuusi treffiä kiville ja sinussa itsessä ei ole mitään vikaa?
Kysyppä välillä itseltäsi minkälainen olet ja mitä osaat. Oletko hyvä ruoanlaittaja? Onko kotisi siisti vai ovatko vaatteesi kasassa jossain tuolilla? Oletko mielestäsi lempeä ja hiljainen vai nopeasti puhuva ja terävä sanankäyttäjä? Pidätkö lapsista, siis aidosti, ei vain puheissa? Oletko empaattinen ja ymmärtäväinen? Bailaatko mielelläsi vai viihdytkö paremmin rauhallisessa kotiympäristössä?
Alatko ymmärtää miksi miehillä ei kolahda.
En ole alkuperäinen kirjoittaja, muttta ajattelin silti vastata kysymyksiin.
Oletko hyvä ruoanlaittaja?
> Jäävi sanomaan. En ole gourmet-kokki. Haluan monesti käyttää sen ajan johonkin muuhun.
Onko kotisi siisti vai ovatko vaatteesi kasassa jossain tuolilla?
>puhtausintoilijaksi sanovat. Miehet eivät halua, että käytän aikaa siivoamiseen. Haluavat koko sen ajan itselleen. Silti vaativat siisteyttä ja järjestystä.
Oletko mielestäsi lempeä ja hiljainen vai nopeasti puhuva ja terävä sanankäyttäjä?
>Olen molempia.
Pidätkö lapsista, siis aidosti, ei vain puheissa?
>kyllä
Oletko empaattinen ja ymmärtäväinen?
> En varmasti riittävästi. Tietyt syyt.
Bailaatko mielelläsi vai viihdytkö paremmin rauhallisessa kotiympäristössä?
>Molempia. Kun bailaan nautin siitä, kun olen kotona nautin siitä. En usein halua lähteä yksin liikenteeseen, vaikka niin teenkin.
Alatko ymmärtää miksi miehillä ei kolahda.
>Alan. En voi sille sitten mitään, jos ei kolahda.
No, on monenlaisia miehiä. Pitää löytää vain se sopiva.
Et todellakaan ole yksin. En tosin ole vielä sun ikäinen mutta kuitenki kokenut sen kuinka vaikeeta vierelle on löytää hyvä mies. Tuntuu ettei mua edes huoli kukaan vaikka olen tosi nätti ja urheilullinen. Olen alkanut uskoon siihen että yksinkertaisesti karkoitan vaan kaikki miehet sillä että olen niin helvetin omistushaluinen. Kiinnyn heti mieheen jos se jotenkin vaan minua itseeni kiinnostaa. Senkin tiedän että oma rima on ehkä liiankin korkeella mut silti olen mieluummin yksin kuin huonon miehen kanssa. Välillä mielessä käy pelko siitä että olen lopun elämääni yksin ja pyörin vanhempieni nurkissa. Tarvisin myös paljon lisää itseluottamusta. Toisaalta välillä tuntuu etten olisi vielä valmis edes kunnon suhteeseen. Mutta kyllä nopeasti sammuneet suhteet saa mielen apeaksi varsinkin jos itellä olisi ollut kiinnostusta. Sitä vaan aina syyttää itseään, mutta missä muussa se vika sitten loppujen lopuksi olisi voinut edes olla. Enää ei kehtaa ees kavereille mainita kun on tavannu uuden miehen, koska suurimmalla osalla on vakituiset miesystävät ja mä olen tällänen "heitukka" joka vaihtaa miehiä yhtä usein kuin lakanoita... Ei ne ymmärrä että mikään ei kestä. Siinä tuntee ittensäkin jo niin epäonnistuneeksi kun ei pysty edes vakavaan suhteeseen. Huhhuh... Helppoo ei oo mut ehkä sit jos joskus tapaa SEN OIKEAN osaa arvostaa yhteistä aikaa erilailla kun ne jotka on ollu aina sen saman kanssa eivätkä oo kokenu tätä sinkkuelämää. Mä toivon et sit nelikymppisenä mä oon onnellisessa suhteessa, kun ne muut harkitsee avioeroa ja menojalka vipattaa... No se jää nähtäväksi :) Voimia!!
ala lesboksi niin ei ole enään miesongelmia!
En nyt pahalla sano, mutta jos tapaamasi miehet etsivätkin jotain hieman erikoisempaa ihmistä? Tai he etsivät ihmisessä jotain tiettyä pientä piirrettä, joka sykähdyttää ja saa sukat jalassa pyörimään? Pohdiskelen vain, sinua tuntematta. Ovatko tapaamasi miehet olleet myös akateemisia? Jotkut miehet ei kestä sitä, että nainen on fiksumpi tai sanavalmiimpi. Johtuu heikosta miehisestä itsetunnosta kai...
Onko sulla tää tyypillinen VÄHINTÄÄN
180 cm vaatimus?
Sen ymmärtää jos olet itse yli 175 cm.
Mutta en tajua,miksi se on lähes jokaisella
naisella.
Olet kumminkin tyhmä rumilus. Joka antaa netissä hyviä tietoja itsestään saadakseen liian hyvän miehen.
Koitapa olla tollatavalla huono-onninen 3 vuotta... Tule sitten vasta puhumaan kirouksesta. :(
Siis eihän tuohon ole muuta syytä kuin se, että tapaat niitä ihmisiä netin kautta. Pakostakin hieman omalaatuisia näiden on pakko olla koska etsivät seuraa virtuaalimaailman välityksellä. Kuten sinunkin.
Mitäs jos katsoisit ihan livemaailmassa ympärillesi ja kohdatessasi mielenkiintoisen tyypin kokeilisit onneasi?
Kerrotko enemmän yksityiskohtia? Ehkä teet tai puhut jotain outoa?
noh.. en tiiä mut on vähän huono olo ja vähän harmittaa :( mut ikäsi ja mis asut... :)