Olen päälle kolmekymppinen perheen äiti. Mieheni on hivenen minua vanhempi. Olen hoikka, sporttinen ja mielestäni ihan kohtalaisen ok näköinenkin. Urheilen ja pidän muutenkin huolta ulkonäöstäni. Koko pitkän parisuhteemme ajan olen pyrkinyt huomioimaan mieheni, vaikka välillä lapset ovatkin vieneet suurimman osan huomiostani.
Nykyään mieheni on melkein aina ärtynyt. Häntä tuntuu ärsyttävän lähes kaikki mitä sanon. Pitkään on tuntunut, ettei hän varsinaisesti halua tehdä kanssani kahden mitään. Aloite kahdenkeskiselle ajalle tulee aina minulta. Nykyisin emme enää puhu. Minä en jaksa, koska keskustelumme eivät johda mihinkään. Lastemme takia haluaisin kuitenkin, että asumme yhdessä.
Mutta, mitä ihmettä teen, kun kaipaisin läheisyyttä kovasti. Mies on aina ollut halukas petipuuhiin, mutta siihen se hellyys sitten on jäänytkin. Ylipäätään tuntuu, että se on ainoa asia, johon olen kelvannut. Nyt kun, emme enää puhu kuin arjen kannalta välttämättömät asiat, ei tätäkään yhdistävää asiaa ole ollut aikoihin.
Halveksuntaa, vähättelyä, huomiotta jättämistä ym ym..
Mielestäni ansaitsisin parempaa...
En tiedä, mitä tällä kirjoituksella haen, mutta koin tarvetta avautua tilanteesta johonkin, josko täältä vaikka löytyisi vertaistukea..
Nykyään mieheni on melkein aina ärtynyt. Häntä tuntuu ärsyttävän lähes kaikki mitä sanon. Pitkään on tuntunut, ettei hän varsinaisesti halua tehdä kanssani kahden mitään. Aloite kahdenkeskiselle ajalle tulee aina minulta. Nykyisin emme enää puhu. Minä en jaksa, koska keskustelumme eivät johda mihinkään. Lastemme takia haluaisin kuitenkin, että asumme yhdessä.
Mutta, mitä ihmettä teen, kun kaipaisin läheisyyttä kovasti. Mies on aina ollut halukas petipuuhiin, mutta siihen se hellyys sitten on jäänytkin. Ylipäätään tuntuu, että se on ainoa asia, johon olen kelvannut. Nyt kun, emme enää puhu kuin arjen kannalta välttämättömät asiat, ei tätäkään yhdistävää asiaa ole ollut aikoihin.
Halveksuntaa, vähättelyä, huomiotta jättämistä ym ym..
Mielestäni ansaitsisin parempaa...
En tiedä, mitä tällä kirjoituksella haen, mutta koin tarvetta avautua tilanteesta johonkin, josko täältä vaikka löytyisi vertaistukea..
Vastaukset 4
Vanhimmat
kerro tästä miehellesi ja jos ei kuuntele/asiat ei muutu niin otat eron. mitä muutakaan tuossa voi tehdä?
Voi... Olen puhunut tästä niiiiiin monta kertaa. Asiat muuttuvat hetkeksi, kunnes ollaan taas samassa tilanteessa ja minulla entistä hyväksikäytetympi olo.. Vannoo rakkauttaan silloin kun haluaa, ja kun on saanut haluamansa olen taas kuin ilmaa..
Enää en jaksa puhua. Olen odottanut, josko hän tälläkertaa ottaisi tilanteen puheeksi, mutta häntä tilanne ei vaikuta haittaavan.
Lasten takia en haluaisi erota. Tiedän, miten haitallista ero olisi heille..
Olen pahoillani tilanteenne puolesta. On tragedia, kun pari ajautuu tuolla tavalla erilleen toisistaan. Yleensä taustalla kaiketi on lapsuuden kodista opitut mallit ja henkilökohtaiset traumat. Ikävintä on, kun lapset saavat tästä osansa.
Meillä se oireileva osapuoli on vaimoni, joka peittää turvattomuuttaan olemalla kontrollifriikki sen minkä jaksaa ja loput ajasta hän vetäytyy omiin oloihinsa. Monesti hän välttelee kohtaamisia yrittämällä pitää itsensä kiireisenä. Samalla hän voi "ansaita" itsetuntonsa suorittamalla. Mikään ehdotus tai keskustelu ei oikein tavoita ja huomion tai hellyyden osoitukset ja läheisyys loistavat poissa olollaan.
Hieman yli 20 vuotta jaksoin yrittää yli tuon vastarinnan ja uskoa, että kyllä tämä tästä selviytyy ja tehdä aloitteen. Pettymysten kumuloiduttua aktiivisuuteni vain väheni ja huomasin kohtelevan häntä hänen omilla aseillaan (välinpitämättömyydellä), mikä ei tietenkään ole helpottanut tilannetta.
On kait selvää, ettei petipuuhatkaan tällaisessa tilanteessa oikein toimi, kun aloitteellisia on vain toinen ja toinen tekee kaikkensa välttääkseen läheisyyttä.
Surullista on, että pohjimmiltaan tässä molemmat kaipaavat saman suuntaisia asioita, mutta eri ehdoin ja säännöin. Itse en juuri muita ehtoja aseta kuin halukkuuden ja aloitteellisuuden, mihin hän ei pysty tuntiessaan itsenä epävarmaksi. Hän taas haluaa täydellisen kontrollin ihan kaikesta, ennen kuin suostuu mihinkään saati sitten tekemään aloitetta edes halsukseen. Kyllä vaikeaa on ollut ja on yhä.
Jos sinulla on mahdollisuutta mennä vaikka yksin parisuhdeterapeutille, niin se voisi auttaa teidän tilanteessa. Toivottavasti ette asu ihan korvessa, jotta voit hyödyntää palveluja : )
Ilmaisia tai kohtuuhintaisia on varmaan Väestöliitolla ja seurakunnilla? Kannattaa googlailla.
Voimia turhauttavaan elämäntilanteeseen!