Kuuntelin Edu Kettusen hienon biisin "Kadonneiden kaupunki" joka on syksyisen alakuloinen laulu täynnä kaipuuta. Laulun kertoja istuu syyskuun iltana rantabaarissa hukkuen ikäväänsä ja drinkkeihinsä - yksinäisyyteen siis. Hän sepittelee mielessään tarinoita elämänsä sisällöksi ja haaveilee, ilmeisesti juuri kyseisen baarin tarjoilijattaresta. Syksy on tullut kaikessa kauheudessaan ja kauneudessaan ja laulun maailma on jotenkin autio mutta lämmin.
Kaipuu olisi kaunista, mutta nykyajan yhteiskunnassa sekin on diagnosoitu ja reseptilääkkeitä on luultavasti hyllyt täynnä siihenkin vaivaan. On turhaa kuvitella että joku näkisi yksin drinkkinsä äärellä istuvassa miehessä mitään muuta kuin nipun ongelmia. Ei edes ihminen joka istuu jossain muualla oman drinkkinsä ääressä yksin. En tiedä miksi nykyään on niin tuomittavaa haaveilla siitä että yksinäinen kohtaisi toisin yksinäisen.
Täytyisi vaan pitää energiataso korkealla ja olla kaipaamatta mitään - marssia kuin sotilas. Silloin olisi edes jotenkin kelvollinen. Jos pysähtyy haaveilemaan ja ikävöimään, on ulkona kaikesta. Romantiikka on tapettu, kaipuu on lähes kriminalisoitu ja määrittelemätön kaipuu on säälittävää unelmointia. Maailma on masentavan tehokkaaksi viritetty.
Otan lasin viskiä, puen hyvin ja menen ulos istumaan ja haaveilemaan hämärtyvään syysiltaan - ihan kiusallani!
Kaipuu olisi kaunista, mutta nykyajan yhteiskunnassa sekin on diagnosoitu ja reseptilääkkeitä on luultavasti hyllyt täynnä siihenkin vaivaan. On turhaa kuvitella että joku näkisi yksin drinkkinsä äärellä istuvassa miehessä mitään muuta kuin nipun ongelmia. Ei edes ihminen joka istuu jossain muualla oman drinkkinsä ääressä yksin. En tiedä miksi nykyään on niin tuomittavaa haaveilla siitä että yksinäinen kohtaisi toisin yksinäisen.
Täytyisi vaan pitää energiataso korkealla ja olla kaipaamatta mitään - marssia kuin sotilas. Silloin olisi edes jotenkin kelvollinen. Jos pysähtyy haaveilemaan ja ikävöimään, on ulkona kaikesta. Romantiikka on tapettu, kaipuu on lähes kriminalisoitu ja määrittelemätön kaipuu on säälittävää unelmointia. Maailma on masentavan tehokkaaksi viritetty.
Otan lasin viskiä, puen hyvin ja menen ulos istumaan ja haaveilemaan hämärtyvään syysiltaan - ihan kiusallani!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä taas vahingossa löysin juutuubista tuommoisen:
http://www.youtube.com/watch?v=Nl_Sf3hxHPQ
Pisteet siitä että kerrankin rehellisiä suominaisia ja vaikka olevinaan iloinen renkutus niin kyllä tuostakin alakuloinen fiilis jää, en edes haaveile mistään.
I dreamed a dream..
http://www.youtube.com/watch?v=iTkd54zwdmU