Kaikki loppuu aikanaan?

Pieni gallup :) Onko totta, että jos menee rakkaudesta naimisiin, niin jossain vaiheessa toinen osapuoli alkaa oleen omissa oloissaan eikä huomioi toista ollenkaan? Sitäkö se arki on?

Olen ollut mieheni kanssa naimisissa puolitoista vuotta. Kaikki hyvin, paitsi, että mieheni viihtyy töissä pitkään, kotiin tullessaan raahautuu pullan ja teen kanssa tietokoneen viereen, tulee joskus aamuyöllä viereen ja lähtee taas herättyään töihin. En ole hänen kanssaan muussa kontaktissa kuin seksuaalisesti. Jos aloitan keskustelun, niin jossain vaiheessa hän alkaa ärsyyntymään ja haluaa väitellä kanssani ihan pikkuasioista riidaksi asti. Ja se joka on aina väärässä olen minä, hän on aina oikeassa.

Koska minulla ei ole ystävää, vain hyvänpäivän tuttuja, tunnen olevani harvinaisen yksinäinen. Olen seurallinen ja rauhallinen ihminen, joka haluaisi joskus jutustella mukavia rakkaan miehensä kanssa. Olenko siis jotenkin outo tapaus vai olenko tehnyt virhearvion menemällä naimisiin?
1752
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Kokeile sanoa miehellesi näin: Jos sinulla olisi aikaa, niin haluaisin puhua sinun kanssasi, ei mistää erikoisesta. Haluaisin puhua sinun kanssasi, jotta minulle tulisi parempi olo. Tulisin siitä paremmalle tuulelle. Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin kuunnella.. Jotain tollasta, kerro sitten miten käy :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Love and Marriage kirjoitti:

Pieni gallup :) Onko totta, että jos menee rakkaudesta naimisiin, niin jossain vaiheessa toinen osapuoli alkaa oleen omissa oloissaan eikä huomioi toista ollenkaan? Sitäkö se arki on?

Olen ollut mieheni kanssa naimisissa puolitoista vuotta. Kaikki hyvin, paitsi, että mieheni viihtyy töissä pitkään, kotiin tullessaan raahautuu pullan ja teen kanssa tietokoneen viereen, tulee joskus aamuyöllä viereen ja lähtee taas herättyään töihin. En ole hänen kanssaan muussa kontaktissa kuin seksuaalisesti. Jos aloitan keskustelun, niin jossain vaiheessa hän alkaa ärsyyntymään ja haluaa väitellä kanssani ihan pikkuasioista riidaksi asti. Ja se joka on aina väärässä olen minä, hän on aina oikeassa.

Koska minulla ei ole ystävää, vain hyvänpäivän tuttuja, tunnen olevani harvinaisen yksinäinen. Olen seurallinen ja rauhallinen ihminen, joka haluaisi joskus jutustella mukavia rakkaan miehensä kanssa. Olenko siis jotenkin outo tapaus vai olenko tehnyt virhearvion menemällä naimisiin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu