Ostin Duran Duranin uusimman cd:n mikä kulkee nimellä Astronaut(mikäli ette jo tienneet). Se miksi en kirjoittanut tuolle jo samaa aihetta käsittelevän kirjoituksen alle on se,että haluaisin nostaa erikseen esille tämän levyn erinomaisuuden.
Levyn mukana myöskin tuli dvd josta käy ilmi että väki on ollut siellä melkoisen hysteeristä alkuperäisjäsenistön taas tultua takaisin. Toisin sanoen dvd on upea dokumentti bändin luomasta "omasta uskollisesta väestään"=uskollisista faneista jotka seuranneet bändiä niin ylä-kuin alamäkienkin aikana. Itse en ole koskaan ollut bändin vihaaja enkä kovin diggarikaan,mutta Astronaut on kerrassaan erinomainen levy. Se sisältää bändin tunnusmerkit kahdeksankytluvulta ja onpa siihen tuotu nykypäivän soundia ja nämä kaksi onkin yhdistetty onnistuneesti.
Miksi siis näin innostunut? Yleensä en viitsi kirjoittaa mistään levystä arvioita mihinkään.
Astronaut on kuitenkin tervetullut piriste ja tuulahdus/muistutus että ennen osattiin tehdä hyvää pop-musiikkia ja näköjään ennen siihen pystyneet osaavat tuon taidon vieläkin. Astronaut on ehjän bändin ehjä ja aito poppislevy ja luulisi esim.David Bowieta kuuntelevien diggaavan erityisesti. Myöskin Krawtwerkkimäiset syntetisaattorit miellyttävät. Mutta ne melodiat! Pitkästä aikaa levy missä melodisen kaunista poppista.
Kuten Soundi-lehti kirjoittaa:"kyynisyys romukoppaan,kun DD tekee paluun alkuperäiskokoonpanollaan..".
Itse ihastuin ja annan levylle tällä hetkellä ****1/2
Levyn mukana myöskin tuli dvd josta käy ilmi että väki on ollut siellä melkoisen hysteeristä alkuperäisjäsenistön taas tultua takaisin. Toisin sanoen dvd on upea dokumentti bändin luomasta "omasta uskollisesta väestään"=uskollisista faneista jotka seuranneet bändiä niin ylä-kuin alamäkienkin aikana. Itse en ole koskaan ollut bändin vihaaja enkä kovin diggarikaan,mutta Astronaut on kerrassaan erinomainen levy. Se sisältää bändin tunnusmerkit kahdeksankytluvulta ja onpa siihen tuotu nykypäivän soundia ja nämä kaksi onkin yhdistetty onnistuneesti.
Miksi siis näin innostunut? Yleensä en viitsi kirjoittaa mistään levystä arvioita mihinkään.
Astronaut on kuitenkin tervetullut piriste ja tuulahdus/muistutus että ennen osattiin tehdä hyvää pop-musiikkia ja näköjään ennen siihen pystyneet osaavat tuon taidon vieläkin. Astronaut on ehjän bändin ehjä ja aito poppislevy ja luulisi esim.David Bowieta kuuntelevien diggaavan erityisesti. Myöskin Krawtwerkkimäiset syntetisaattorit miellyttävät. Mutta ne melodiat! Pitkästä aikaa levy missä melodisen kaunista poppista.
Kuten Soundi-lehti kirjoittaa:"kyynisyys romukoppaan,kun DD tekee paluun alkuperäiskokoonpanollaan..".
Itse ihastuin ja annan levylle tällä hetkellä ****1/2
Vastaukset 7
Vanhimmat
Levy on kaikkea muuta kuin erinomainen kuten Suomen(Rumba) ja Englannin(Q) vaikutusvaltaisimmista musiikkilehdistä löytyvät kahden tähden arvostelut kertovat. Erittäin suuri pettymys ja kuten Q kirjoittaa "Why they had to go and ruin it all". Turha ja lyhyeksi jäävä comeback kehnolla levyllä joka tahraa turhaan bändin mainetta yhtenä 80-luvun parhaista pop-yhtyeistä.
Hieno oli tuo hesun arvostelu ja se kait sitten suakin ärsytti.
Soundi-lehti antoi levylle NELJÄ TÄHTEÄ! Ja levyä on arvostettu laajalti positiiviseen sävyyn.
Billboard kehuu!! Jos nyt lähettelet lisää tänne noita huonoja arvosteluja,saat takaisin niitä positiivisia,joita on kauttaaltaan ENEMMÄN kuin huonoja.
Vielä lopuksi: jos Rolling Stone mag.kehuu niin eiköhän se jo riitä ton Billboardin lisäksi.
Etsi muita kuin toi Q-lehti. Ja vielä se,että Soundikin kehuu...huh! kyllä sua nyt mahtaa vituttaa!
Ja sä taidat olla just se sama henkilö joka näitä dd-haukkuja tänne lähettelee.....pellehän sä olet,vai ANKKA? Ja Kwak-sellainen?
"Duran Duran: Astronaut
Artisti: Duran Duran
Levy-yhtiö: Epic
Albumi: Astronaut
80-luvun alkupuolella oli vain kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka rakastivat Duran Duranin korskeaa ja aggressiivisen pinnallista tanssi-pop-rockia sekä niitä jotka vihasivat sitä. Itse kuuluin molempiin ryhmiin. Siitä huolimatta Duranien alkuperäiskokoonpanon paluulevy on minullekin melkoinen antikliimaksi. Se ei ole ollenkaan niin huono kuin pelkäsin, mutta ei läheskään niin hyvä kuin toivoin.
Suurin osa Astronautista kuulostaa siltä, että Duranit olisivat voineet tehdä levyn 1980-luvun lopulla. Muutama reipas poppipala, vähän kömpelösti Princeä mukailevaa funkia ja paljon eeppisiä syntikkamattoja. Vokalisti Simon Le Bon on yhtä sävytön kailottaja kuin aina ennenkin ja tekstittäjänä yhä taipuvainen melodramaattiseen hölynpölyyn.
Yrittämisen ja innon puutteeseen Duranien paluu ei kaadu, mutta hyvistä biiseistä sen sijaan on pulaa. Ainahan ei nimittäin muisteta eikä myönnetä, että bändin kultakausi oli ennen kaikkea hienojen popsävellysten juhlaa.
Aurinkoinen avausraita (Reach Up For The) Sunrise ja samasta puusta veistetty Taste The Summer ovat hiukan liian ilmeisiä todisteluja siitä, että kyllä glam-sedätkin vielä jaksavat. Levyn loppupään Bowie/Roxy Music -henkisistä tunnelmamaalailuista taas on vaikeaa muistaa mitään useammankaan kuuntelun jälkeen. Harvat helmetkin toistavat kovin uskollisesti Duranien myöhäiskauden onnistumisia: Bedroom Toys tuo mieleen Skin Traden ja komean melodinen Finest Hour on eräänlainen Ordinary World II.
Antti Isokangas"
Duran Duran
Astronaut
Epic 4/5
Kyynisyys romukoppaan,kun duran duran tekee paluun alkuperäiskokoonpanollaan pyöreästi parinkymmenen vuoden tauon jälkeen.
Hatunnoston sinnittelemisestä ansainneet Simon Le Bon ja Nick Rhodes saavat jälleen mukaansa Taylorit Johnin...jne.
...Heti rumpujen astuessa sisään avausraidalla Sunrise,ei ole epäilystäkään kenestä on kyse.
Levyn vahvuus on etenkin sen tasaisuudessa..jne.
Eikä lauluntekotaito ole mihinkään kadonnut,esimerkkeinä vaikkapa hienot Finest Hour ja What happens tomorrow.
...jne.jne.
**** Jarmo Vähähaka(Soundi)
ihmeellistä. olen tuota astronauttia nyt kuunnellut viikon verran aika tiuhaan. On IHMEELLISTÄ että noiden hemmojen kasaan paluu voi tuoda noinkin mahtavan dd levyn vielä vuosienkin jälkeen. Tosin tuottajanakin näyttää pyörivän sama hemmo (nile rodgers) kun ennen. todella positiivinen levy kaikkien näiden vuosien jälkeen. Huomattavasti enemmän durandurania kun NOTORIOUS ( muut).
Siitä asti kun levy ilmestyi suomen levykauppoihin viime keskiviikkona, olen kuunnellut joka päivä levyä. Siis onhan se helvetin kova albumi ja vahva paluu bändiltä originaalikokoonpanossa!
Ikuisena Roger Taylor fanina on mahtavaa taas kuulla kaverin paukuttavan rumpuja tuttuun tyyliin. Johnilla ei valitettavasti basso ole yhtä funk kuin niillä ekoilla levyillä, mutta ihan jees.
Kaiken kaikkiaan levy ehdottomasti (ainakin) neljän tähden arvoinen.
Ja kun 21€ levyn mukana tulee vielä tunnin kestävä DVD, niin ei passaa valittaa. DD is back!
Hyvä levy ja siinä sai aika makeen dvd taltioinnin mukana.
Levyllä kauniita melodioita ja vähän tulee miettineeksi että mistähän noi manicit ja D.Modet ovat vaikutteita ottaneet?
neljä/viisi on arvioni. Näköjään vähän muillakin.