...onko se sairasta???Siis, mä kerron mun mitat: 170cm ja 52-53kg...Sehän ei periaatteessa ole paljon. Tahtoisin silti laihtua.Onko siinä järkeä? Mua pelottaa anoreksiat yms. koska olen kerran sairastanut anoreksiaa. Siitä on jo kauan. Mulla on vaan ongelma syömisestä ym. laihtumisesta. Tavallaan oon terve, mutta haluan aina laihtua ja välillä oon aika vähällä ravinnolla...Kannattaisko alottaa joku dietti?
Tahtoisin laihtua...
mariia
4538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Painan saman verran kuin sinä, mutta olen 10cm lyhyempi. En ole lihava, en ole laiha, olen hoikka. Mietin vain, mitä sinä sitten olet?
minun mittani taas ovat 164cm ja 50kg. (20vee)
ajattelen lähes taukoamatta ruokaa-> lähinnä sitä että lihoanko tästä ja tästä ruoasta. ja todellakin hyvin tiedän että en ole lihava. kuitenkin syön ihan normaalisti aamiainen-lounas (välipala) lounas iltapala
kun katson itseäni peiliin, sieltä näkyy hoikan naisen vartalo, joka ei kuitenkaan ole kiinteä. olen ajatellut että pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja ruveta harrastamaan säännöllisesti liikuntaa, jotta saisin kropan "kiinteäksi" ja voisin hyvillä mielin syödä ja joskus herkutella :)
olisiko kuntosali hyvä laji?
Urheilu tietysti kiinteyttää. Kuntosali on hyvä muoto ja vielä kun lisää siihen lenkkeilyä, niin varmasti kiinteytyy. Tulee lihasmassaa, joka kkuluttaa enemmän kuin läski. Tahtoisin itsekin lopettaa aina oman kroppani tuijottamisen ja aina päätän, etten enää ajattele, mutta ei sille aina oikein voi mitään. Haluan näyttää hyvältä. Enkä viitsi turhaan sitä valehdella.
minäkin haluan näyttää hyvältä, kukapa ei!!??
mielestäni kuitenkin minäkin ajattelen liikaa ulkonäköäni, syömisiäni jne...
olisi paljon mukavampaa kun ei tarvitsisi koko ajan murehtia ja tuntea huonoa omaa tuntoa syömisestä.. mutta helpommin sanottu kuin tehty!
en ole vieläkään keksinyt keinoa miten sen saisi pois mielestä. olen kyllä harrastanut aerobickiä ja salillakin vähäsen käynyt mutta jotenkin ne on vaan jäänyt.
itsekuri hakusessa.. :)