En vain enään siedä enkä jaksa niitä. Aina kun ne meillä niin ahdistaa tosi paljon. Hoidan vauvaa yötä päivää ja olen tosi väsynytkin aina mikä aiheuttaa pään kiristystä vielä lisää. Tätä ahdistusta ollut jo 1,5 vuotta aina kun ne muksut meillä. Tekis mieli olla silloin vain pois kotoo mut ei ole paikkaa minne mennä. Muksut elää kuin pellossa äitinsä luona ilman mitään kuria ja täällä mies antaa juosta,hyppiä ja huutaa eikä kiinnosta komentaa. Itse komennan mut ei mee jakeluun.
Tahtoisikin kuulla että onko kenelläkään vastaavaa uusio perheessä?
Tekis mieli silloin aina ottaa kamat, lähteä ja erota kun ne kakarat meillä. Mut muuten taas menee hyvin kun ollaan omalla porukalla.
Tahtoisikin kuulla että onko kenelläkään vastaavaa uusio perheessä?
Tekis mieli silloin aina ottaa kamat, lähteä ja erota kun ne kakarat meillä. Mut muuten taas menee hyvin kun ollaan omalla porukalla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Heippa
Toivot vertaistukea ja muiden kokemuksia. Mulla ei ole uusperhekokemusta, mutta haluaisin rohkaista sinua ottamaan asian esille, ensin puolisosi kanssa ja sitten yhdessä etsimään tukea lasten- tai perheneuvolasta. Olisiko mahdollista? Mitä miehesi sanoisi? Ymmärtääkö hän, kuinka väsynyt ja kyllästynyt olet? Jos sinua on ahdistanut jo 1,5 vuotta, on pakko saada tilanteeseen muutos. Joskus toki asiat muuttuvat, kun lapset kasvavat, mutta siltikin minusta tuntuu, että parisuhteessa ja perheessä olisi nyt palaverin ja perusteellisen keskustelun paikka.
Voimia sinulle
Moikkaa Päivi-pappi Hämeestä
Tiesitkomiehen lapsista ennen yhteenmuuttoa?
Tapasitko miehen lapsia ennen yhteenmuuttoa?
Muuttuiko miehen lapset tuollaisiksi yhteenmuttonne jälkeen?
Tuliko tämä kaikki aivan yht'äkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta? Ennen mitään ennekkovaroituksia?
Jos vastauksesi KAIKKIIN kysymyksiin on myonteinen, sinä olet joko kulkenut solmät ja korvat kiinni ja säkki päässä.
On hyvin vaikea tajuta miten seurusteluvaiheessa, siis kun tutustutaan tulevaan puolisoon, ei haluta nähdä elämäv reaalisesti. Yhteenmuutto EI saa maailmaa pyorimään vastakkaiseen suuntaan. Ei, vaikka kuinka haluaisi.
Miehen kakarat ovat huolella ja harkitusti hankittuja, hekin. He tulevat olemaan aina osa miehen elämää, kuinka tahaansa raisuja ja kurittomia ovatkin. He varsin hyvin tietävät (kuten olet jo itse saanut huomata) ettei sinun puuttuminen asiaan auta yhtään.
Ellei isänsä viitsi vaivautua ohjaaamaan ja opettamaan heitä, me kaikki tiedämme mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Miehellä vielä tapana valvoa yöt tietokoneella, enkä oikein tiedä kenen kanssa se siellä viestittelee. Ei myöskään pahemmin auta vauvan kanssam yksin vaan mössää karkkeja ja naksuja ja limsaa. Olen aivan hajalla, enkä kauaa jaksa.
Selvästi haluat, että joku sanoo sen täällä, minkä olet jo mielessäsi päättynyt eli ota ero.
Ei tuollainen ole mikään mies!
Onko oma vai miehen vauva? Jos oma, niin lähtö on sitä helpompi, vauva ei jää yksin ilman hoitajaa. Jos miehen vauva, kannattaa kertoa huolistaan vauvan tulevaisuuden suhteen jollekin perhetyöntekijälle ennen eroa. Soita vaikka MLL:ään (Mannerheimin LastensuojeluLiitto) jos olet liian väsynyt etsiäksesi oikean sosiaalityöntekijän numeroa. MLL:stä auttavat ja tarvitessa etsivät puolestasi apua, jos vauva on miehesi edellisestä suhteesta ja on vaarana jäädä hoitamatta lähtiessäsi.
Pornoriippuvuus miehelläsi? Ei kukaan viestittele yötä netissä ilman syytä. Lapsi ei välttämättä edes ole kuriton muualla, teillä vaan. Lapsi aistii asioita. Käyttäytyy sen mukaisesti.
Ne on varmaan poikia? Pojat on tuollaisia tai niistä annetaan kasvaa tuollaisia. Eihän yksin jaksa pitää kuria kahdelle villille pojalle ei äiti eikä isä. Sellaisia ne lapset on. Koeta kestää. Tai huuda turpa kiinni ja sano miehelle ettet enää kestä päivääkään tätä paskaa. Ei mut oikeasti, toisten lapset on rasittavia, etenkin kun ne on kurittomia.
ei tosi, en tiedä mitä sun kannattaisi tehdä mut mietitkö sä siis aiemmin sitä miten sä kestät niitä sen lapsia, pikkuvauva aika on tosi raskasta ja etenkin jos siitä ei voi nauttia. eikö lapset voi olla nyt enemmän äidillään ja mies keskittyä vauvaan sun kanssa, kyllä miehelläkin on joku vastuu sun jaksamisesta. tai lähde äidillesi vauvan kanssa ja sano että et jaksanut enää, tarvitset hoitoapua, etkä jaksa meteliä.
Oletko sitten jossain vaiheessa sietänyt niitä lapsia? Tulee pitkät vuodet jos missään välissä ei ole ok ollut. Mä olen nyt sinnitellyt 4 vuotta ja toiset 4 pitäisi jaksaa jotta miehen lapset olisi kaikki aikuisia. Mulla ei ole mitään syytä inhota miehen lapsia enkä ole koskaan ennen yhtäkään lasta inhonnut, mutta näitä miehen lapsia aloin inhota jo kun kuvan näin. Ne on vain niin rumia. Lihavia, tyhmiä ja rumia. Minkäänlaista luonnetta nämä vätykset ei omaa. Minkäänlaista persoonallisuutta ei ole. Ne on vain kerran kuussa ilmestyvä ärsyttävä sohvantäyte kotonani. Jälkeensä jättävät roskia ja pyykkivuoren. Ällöttävää ja raivostuttavaa.
Jälkiviisastelu on sitä suurinta viisautta. Mutta olis pitänyt ajatella, kun aloit seurustella miehen kanssa, jolla lapsia edellisestä liitosta. Muutenkin tuntuu, ettei miehelläsi kaikki himassa, kun istuu tietokoneella yöt.
Kannattaisiko viheltää peli poikki? Ennen kuin itse romahdat.