Minä en ole koskaan seurustellut vaikka olen jo 27v, siis TODELLA minulla ei ole ollut ensimmäistäkään tyttöystävää koskaan. Syynä on koulukiusaus joka teki itsetunnostani selvää. Koko yläasteaikani meni vain puolustuskannalla olemiseen ja siihen että jotenkin kestin aina olla koulussa, vapaa-aikanani halusin olla vain kotona poissa kiusaajieni ulottuvilta.
Noh, koulu loppui aikanaan mutta huono itsetunto, alemmuuskompleksi ja arvottomuuden tunne jäi. Niinpä en koskaan uskaltanut hakea seuraa vaan olen ollut yksin 12-vuotiaasta lähtien. Töissä ja muissa tilanteissa tietysti pitää jotenkuten tulla toimeen ihmisten kanssa mutta se on silleen pinnallista vaan...syvällisempi ihmissuhde tuntuu mahdottomalta alemmuuskompleksini vuoksi. Tuntuu etten olisi kyllin hyvä kenellekään vaan aina minusta löytyisi jotain vikaa millä perusteella minut taas hylättäisiin.
Omasta mielestäni olen ihan hyväksyttävän näköinen, hoikkavartaloinen ja sellainen rauhallinen & kiltti luonteeltani mutta koska olen täysin kokematon ja ikäiseltäni kuitenkin odotetaan jo melkoista kokemusta, niin se nostaa vaan kynnystä yhä kauemmas ulottumattomiin hakea seuraa ja kokemuksia.
Välillä on olo todella epätoivoinen kun kelailen miten elämäni on mennyt...koulukiusaus johti pahimpaan tulokseen vielä kouluaikojen jälkeenkin; elämättömään elämään.
Onkohan minulla mitään toivoa paremmasta? Voiko kukaan nainen hyväksyä tämän ikäisen kokemattoman tyypin? Kertokaa se minulle...
Noh, koulu loppui aikanaan mutta huono itsetunto, alemmuuskompleksi ja arvottomuuden tunne jäi. Niinpä en koskaan uskaltanut hakea seuraa vaan olen ollut yksin 12-vuotiaasta lähtien. Töissä ja muissa tilanteissa tietysti pitää jotenkuten tulla toimeen ihmisten kanssa mutta se on silleen pinnallista vaan...syvällisempi ihmissuhde tuntuu mahdottomalta alemmuuskompleksini vuoksi. Tuntuu etten olisi kyllin hyvä kenellekään vaan aina minusta löytyisi jotain vikaa millä perusteella minut taas hylättäisiin.
Omasta mielestäni olen ihan hyväksyttävän näköinen, hoikkavartaloinen ja sellainen rauhallinen & kiltti luonteeltani mutta koska olen täysin kokematon ja ikäiseltäni kuitenkin odotetaan jo melkoista kokemusta, niin se nostaa vaan kynnystä yhä kauemmas ulottumattomiin hakea seuraa ja kokemuksia.
Välillä on olo todella epätoivoinen kun kelailen miten elämäni on mennyt...koulukiusaus johti pahimpaan tulokseen vielä kouluaikojen jälkeenkin; elämättömään elämään.
Onkohan minulla mitään toivoa paremmasta? Voiko kukaan nainen hyväksyä tämän ikäisen kokemattoman tyypin? Kertokaa se minulle...
Vastaukset 12
Vanhimmat
mà en ole ihan sun ikàluokkaa, mut uskoisin, ettà sellaisia naisia lòytyy, jotka sinut hyvàksyisivàt.
mielestàni sinun kuitenkin kannattaisi hankkia ensin naisia vain ystàviksi. ja todellakin vain ystàviksi. sellaisia, joiden kanssa voisit jutella ja kertoa ongelmastasi. sinun itseluottamuksesi voisi kasvaa siinà hieman ja olisi sellaisia ystàvià, jotka eivàt sinua hylkàisi jos joku nainen niin tekisi.
kannattaisiko kokeilla seuranhakua netistà?
ensin voisit jutella netissà ja kertoa kokemuksistasi, niin se ei tulisi niin yllàtyksenà naiselle.
àlà jàà kotiin murehtimaan vaan ala nyt elàmààn sità kadotettua nuoruutta!! tiedàn, se on vaikeaa.
koska pahin vihollisesi on sinà itse, heikko itseluottamuksesi, itsekritiikkisi, alemmuudentunteesi.. en voi tietàà tuskaasi, koska minulla on aika huono itseluottamus, vaikka minulla onkin ystàvià ja poikakaveri! mutta tiedàn, miten vaikeaa sen kanssa on elàà..
onnea ja jaksamista sinulle!!
kyllà sinà lòydàt vielà jonkun ihmisen vierellesi, aloita vain etsimààn, elàmààn ja luottamaan itseesi!!
Tutustuppa kirjoitukseeni:
http://www.jippii.fi/forumit/sinkku/?ref=12667&op=msg
Luin useimmat replytkin tuohon ja aika paljon samoja ajatuksia mullakin on. Kiitos netin, mulla on muutamia e-mail kavereita (jopa naispuolisia!!;-) että saa edes jotenkin juteltua naisihmisten kanssa. Noh, hylyksiäkin olen saanut kyllä useinkin kun olen kertonut miten mun elämä on mennyt.
Sitten on kyllä niitäkin harvoja jotka eivät olekaan hylänneet vaan on käyty jopa rakentavia keskusteluja e-maililla...sellaista kaipaisin enemmän. Siksi kirjoitin nämäkin viestit ja kiitoksia vaan asiallisista kommenteista:) Ehkä minä vielä saisin "murrettua jään" itsestäni ja hakemaan seuraa.
Livessä vaan olen sen verran hiljainen tyyppi ettei minusta taida kovin helposti olla kontaktin ottajaksi.
En tiedä, ehkä minut on tarkoitettukin olemaan yksin koko elämäni, kun kerran ei ole niin voimakasta "draivia" ihmisten pariin että se ylittäisi alemmuuskompleksit sun muut.
Joskus vaan mieleen tulvahtaa lähes kauhuna että ainutkertainen elinaikani kuluu koko ajan peruuttamattomasti enkä ole kokenut minkäänlaista läheisyyttä tai mitään sen kaltaista ja että eihän tässä näin pitänyt käydä!
Nuoruus, juuri se aika joka olisi ollut elämässä tärkein ja ratkaisevin aika on mun kohdalla jo menetetty iäksi. Juuri nuorena kai ihminen muotoutuu sellaiseksi jollainen hän on loppuelämänsä...jos tää on tällaista koko loppuelämäni, niin enpä tiedä jaksanko tätä loppuun asti...
Kylläpä koulukiusaaminen tuhosi meikäläisen elämän aika pahasti...ei tällaista toivoisi kenellekään tapahtuvan.
..luin kirjoituksesi ja mieleeni tuli osia ystäväni elämästä. Mutta voin lohduttaa kun nyt olet rohjennut asian jotenkin ottaa esille ..niin vähitellen saat tuota kadotettua itsevarmuutta takaisin. Totta on että nuorena traumatisoitunut tausta kantaa pitkälle, mutta siitä pääsee myös pois. Hienoa että olet kirjoitellut ja saanut upeita vastauksia. Ystäväni kertoi aluksi minulle ja sain hänen itsevarmuuttaan nousemaan pienin erin ..mutta eteenpäin mentiin. Uskon että netinkin avulla tänäpäivänä saa tukea asiaan. Avaa vähitellen niitä mielen sopukoitasi ja kerro miltäsinusta tuntuu,,kohtalotovereita kyllä löytyy ja parahaimminhan me ihmiset opimme toisten esimerkeistä. Joten etene ..hiljalleen
Hyvää ja onnellista vuoden alkua
eli ootko ajatellut koskaan käyväsi ammattiauttajan juttusilla? Käymäsi taipale vaikuttaa kovin raskaalta, jos 12 vuotiaasta asti olet ollut mielestäsi yksinäinen ja pohdit jopa sitä, että miten pitkälle jaksat elämääsi taivaltaa. Tavallaan olet nyt antamassa periksi kiusaajillesi ja he ovat selvästi saaneet pahempaa jälkeä aikaiseksi elämässäsi, kun on ollut tarkoituskaan.
Koulukiusaajat ovat julmia, mutta eivät varmaan tiedä miten pahaa ja kuinka kauaskantoista pahaa saavat aikaiseksi. Sulta on todella mennyt itseluottamus ja takas et omin voimin ole sitä saanut rakennettua. Siksi ajattelisin, että ihan ammattiapu olisi hyvin tärkeetä sulle.
Älä anna lannistaa itseäsi nuori mies, vaan polje jalkaa, pure hammasta ja anna huutia, menneisyyden pehantekijöillesi. SINÄ ET OLE SYYLLINEN ja siksi olet hieno nuori mies, jolla on vielä paljon annettavaa ja myöskin koettavaa elämäsi taipaleella.
Onnekasta vuotta 2002 ja menestystä elämään!
mä voin opettaa sua=)
Etsi jostain käsiisi jostain Tommy Hellstenin kirja Saat sen mistä luovut. Siinä on ainakin osa sellaista tekstiä, joka ehkä saattaa auttaa tajuamaan itseään paremmin. Ainakin mulla se kolahti aika kovaa.
Mua on kiusattu koulussa, haukuttu naiseksi ja ties miksi. Ensimmäinen todellinen suhde päättyi siihen, että tyttö meni sänkyyn toisen kanssa. Ja plussana multa kyseltiin tunnilla koulussa miks ei olla enää yhdessä ym. Pitkän aikaa musta tuntui ettei kukaan oikein arvosta mua.
Kaikesta tästä seuras se, että ajattelin että mun on parempi olla yksin. Kontaktin ottaminen oli joskus tosi vaikeaa. Onhan itsensä hyväksyminen vaikeaa, jos ei ole saanut hyväksyntää toisilta. Tajusin kuitenkin että en tosiaan ole sen huonompi kuin kukaan muukaan. Tietenkin vieläkin tulee huonon itsetunnon päiviä, mut musta tuntuu, että olen kutakuinkin sinut itseni kanssa.
Sinussakin on ihminen, jota joku jossain arvostaa. Se täytyy vaan käsittää itse. Tsemppiä !!
Olen itse 27-v. tyttö,melkein 28.Oon aika yksinäinen,kun mulla ei oo yhtään ystävää.Enkä oo ikinä kokenu rakkautta,nyt tahtoisin kyllä,mut....
Mua on kiusattu myös koulussa ja itsetuntoni on aika alhainen....Aika on parantanu haavani,mutta
silti....Ja kaikenlisäksi olen ns. vammanen,on-
neksi oon saanu aivan ihanan työpaikan,mut siellä
viime vuonna yks vanhempi mies on harrastanu seksuaalista häirintää mua kohtaan (nyt se on lopettanu erään työntekijän ärähtäen sille pahasti).Mutta jos sua kiinnostaa vielä minä vam-
maisuuksistani huolimatta,niin voin olla sun ystäväsi,jolle voi jakaa kaikki ilot,surut,pelot yms,niin ilmottele täällä,niin voin kirjottaa sulle....Kaikkea hyvää uutta vuotta kaikille lukioille!!
Kiitos kaikille vastanneille neuvoista!
Jos joku haluaisi mailata mulle niin tässä osoite:
[email protected]
Olisi ihan kiva saada lisää mailikavereita:)
mulla on ollu samanlainen ongelma, olin kanssa koulukiusattu (varsinkin) ylä-asteella. Mäkin olin pitkään yksin, aloin haparoivien yritysten jälkeen seurustella tossa 24- vuotiaana ja oon ollut saman naisen kanssa sitten koko ajan. mulla on kanssa ollut paljon ongelmia itsetunnon (ja on vieläkin) kanssa ja en oikeen osaa vieläkään lähestyä naisia muuta kuin pinnallisella tasolla. Tähänkin mennessä ainoa naiseni teki aloitteen, joten pääsin siitä pälkähästä sillä kertaa.
kokemattomuus/kokeneisuus..mitähän se on? kun mä olin yksin mietin kanssa kokoajan sitä éttä muut on nähnyt sitä ja tehny tätä ja ite en oo kokenut mitään. sittemin huomasin että omassa kaveripiirissäni/tuttavapiirissäni (johon kuuluu noin 15 täysin normaalia jopa komeita miehiä) olin ensimmäinen joka alkoi oikesti seurustella. eli ISOT jutut siitä mistä ON PUUTE! osa ei oo vieläkään aloittanut seurustelua ja on sinua pari vuotta vanhempia, joten et ole ainoa.
Naisten kokemuksia ei kannata juuri rinnastaa kun ne aloittavat pyörimisensä usein juuri meiän ikästen äijien kanssa, kuten oot varmaan huomannutkin.
Tsemppaa vaan, kyllä sä vielä onnistut! Ujot ja pelot häviää pikkuhiljaa iän myötä, toisilla aikaisemmin toisilla vähän myöhemmin. kaikki ovat yksilöllisiä eikä toisten suorituksia pidä/saa rinnastaa aina toisiin, eikä niistä saa tehdä mitään yleisesti oikeita(!?) normeja jota muiden tulee sokeena noudattaa. Yhteisön (ulkopuolen)paine on uskomattaman vahva tämmöisissä asioissa ja se täytyy van osata jättää omaan arvoonsa.
kyllä tähän suomen maahan mahtuu muitakin samankokeneita ihmisiä.mun tapauksessa
jopa huudeltiin isolla kuuluvalla äänellä julkisella paikalla
oman elämäni yksityis asioita esim. sillä
ei oo yhtään kavereita, ei älyä mistään mittää ,se on "kova"-jätkä ku sillä on auto jne. huutajina oli sellaisiakin ihmisiä joita en edes ole koskaan
ennen nähnytkään.muuten juttu menee samalla tavalla.että tämmöistä täällä suomenmaassa tapahtuu.
Mene tanssikurssille ja käy tanssimassa.
Ei baareista kannata naisia etsiä.