Tällä kysymyksellä en tarkoita varsinaista ikää vaan otetaan DarkFear-logiikka mukaan. DarkFearin mielestä parhaimmat nuoruusvuodet ovat sitä kun on paljon kavereita, voi mennä baareihin, matkoille, on tyttöystävä jne. Miten saavutit elämäntilan jossa sinulla oli mahdollisuus noihin asioihin? Tämän ketjun tarkoituksena ei ole kiusata Darkkista vaan antaa hieman perspektiiviä asioihin.
Itse en ole koskaan ollut kauhean sosiaalinen ja nörtteilin aivan liian paljon koneen ääressä. Olin keskustelupalstoilla juttelemassa kaikenlaista turhaa ja pelasin pelejä. Kävin kyllä kavereiden kanssa baareissa nuorempana ja minulta löytyi tyttöystäviä (ihan mukavia, muttei niin kauniin näköisiä). Kun valmistuin reilu parikymppisenä niin olin ypöyksin ja elämäni tuntui menevän hukkaan. Mietin miten muilla voi olla paljon ystäviä ja he elävät täyttä elämää samaa aikaa kun homehduin yksiössäni. Minua myös ahdisti kertoa kenellekään, ettei minulla ollut ystäviä joiden kanssa käydä baarissa. Osaan tässä asiassa samaistua Darkkikseen.
Pari vuotta tätä jatkuttua päätin keskittyä itseni kehittämiseen ja innostuin muutenkin terveellisistä elämäntavoista. Kävin muutaman kerran viikossa salilla ja vuosi myöhemmin kokeilin erilaisia harrastuksia. Kumpikin auttoi mielentilaani ja itseluottamukseni kasvoi. Harrastuksissa pystyin petraamaan sosiaalisia kykyjäni ja ystävystyin muutaman tyypin kanssa. Aivan upea tyttöystäväkin löytyi yhdestä harrastuksesta. Parhaimmat "nuoruusvuoteni" eivät tosiaankaan sijoittuneet sinne 18-25 ikähaarukkaan vaan hieman päälle 25-vuotta.
Kaikki jotka kärsivät samanlaisista ongelmista niin minulla on yksi neuvo: tehkää elämänne eteen jotain ja kokeilkaa uusia asioita. Itseäni ahdisti ja joskus jopa itketti, kun piti tehdä uusia, ahdistavia asioita. Vain kohtaamalla omat pelkoni pystyin kehittymään ihmisenä ja saamaan elämän minkä olin aina halunnut. Se vaati kovaa työtä ja ei tullut luonnostaan, mutta sen pystyy saavuttamaa jos itse sen haluaa. Matkalla tulee olemaan epäonnistumisia, mutta näihin pitää osaa vain suhtautua. Kukaan ei tule KOSKAAN hakemaan sinua kotoa ja muuttamaan elämääsi.
Itse en ole koskaan ollut kauhean sosiaalinen ja nörtteilin aivan liian paljon koneen ääressä. Olin keskustelupalstoilla juttelemassa kaikenlaista turhaa ja pelasin pelejä. Kävin kyllä kavereiden kanssa baareissa nuorempana ja minulta löytyi tyttöystäviä (ihan mukavia, muttei niin kauniin näköisiä). Kun valmistuin reilu parikymppisenä niin olin ypöyksin ja elämäni tuntui menevän hukkaan. Mietin miten muilla voi olla paljon ystäviä ja he elävät täyttä elämää samaa aikaa kun homehduin yksiössäni. Minua myös ahdisti kertoa kenellekään, ettei minulla ollut ystäviä joiden kanssa käydä baarissa. Osaan tässä asiassa samaistua Darkkikseen.
Pari vuotta tätä jatkuttua päätin keskittyä itseni kehittämiseen ja innostuin muutenkin terveellisistä elämäntavoista. Kävin muutaman kerran viikossa salilla ja vuosi myöhemmin kokeilin erilaisia harrastuksia. Kumpikin auttoi mielentilaani ja itseluottamukseni kasvoi. Harrastuksissa pystyin petraamaan sosiaalisia kykyjäni ja ystävystyin muutaman tyypin kanssa. Aivan upea tyttöystäväkin löytyi yhdestä harrastuksesta. Parhaimmat "nuoruusvuoteni" eivät tosiaankaan sijoittuneet sinne 18-25 ikähaarukkaan vaan hieman päälle 25-vuotta.
Kaikki jotka kärsivät samanlaisista ongelmista niin minulla on yksi neuvo: tehkää elämänne eteen jotain ja kokeilkaa uusia asioita. Itseäni ahdisti ja joskus jopa itketti, kun piti tehdä uusia, ahdistavia asioita. Vain kohtaamalla omat pelkoni pystyin kehittymään ihmisenä ja saamaan elämän minkä olin aina halunnut. Se vaati kovaa työtä ja ei tullut luonnostaan, mutta sen pystyy saavuttamaa jos itse sen haluaa. Matkalla tulee olemaan epäonnistumisia, mutta näihin pitää osaa vain suhtautua. Kukaan ei tule KOSKAAN hakemaan sinua kotoa ja muuttamaan elämääsi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pitäisihän sinun tietää, että parhaat nuoruusvuodet ovat vasta edessäpäin! Sitten joskus vasta myöhemmin ne parhaat nuoruusvuodet alkavat!!!!!!!!!!!!
Eivät ne ala koskaan. Olen yli 30-vuotias neitsyt-setä jolla ei ole ystäviä
Parhaat nuoruusvuodet alkoi 15-vuotiaana kun join ensimmäiset kännit. Parhaat nuoruusvuodet loppui joskus ehkä 23-vuotiaana, kun rauhoituin ja vähensin dokaamista.
Menevimmät ajat oli 15-18-vuotiaana. Meitä oli 12 kaverin porukka, joka lähes joka viikonloppu pidettiin bileitä tai käytiin limudiscossa pokaamassa mimmejä.
Lukion ja intin jälkeen melkein kaikki oltiin avoliitossa leikkimässä kotia, mikä tietysti rauhotti elämänmenoa. Tosin avoliittoni loputtua 26-vuotiaana, alkoi vielä hilpeämpi ajanjakso seuraelämän suhteen. Teininä kun piti tehdä helvetisti töitä saadakseen naisen, vähän vajaa kolmekymppisenä riitti kun meni baariin. Naisilla vissiin jo biologinen kello tikitti.
Noin muuten parhaat seuraelämän vuodet ovat miehillä eläkkeellä. Vapaita ja täyspäisiä naisia on silloin moninkertaisesti miehiin verrattuna. ;-)
Otin lukion aika vakavasti eikä vapaa-aikaa liiemmälti jäänyt. Inttiaika sen sijaan oli hulvattoman hauskaa. Aina lomilla lähdettiin kavereiden kanssa ravinteliin ja meille ei vittuiltu. Toinen mieleen jäänyt ajanjakso oli 24-27 -vuotiaana eli olin opintojen loppupuolella ja juuri siirymässä työelämään. Olisin saanut opiskelijakylästä kenet tahansa naisen, ja kyllä mä sieltä yhden sitten poiminkin. Kolmas huippukausi ajoittui kolmenkympin päälle kun olin taas vapaalla ja sairaalassa töissä. Jumaliste, että naisia riitti, ja kyllä mä niitä paninkin. Nyt olen taas vakiintunut mutta onhan noita aikoja mukava muistella.
En tiedä ovatko ne vielä alkaneet, mutta ihan hyvin minulla kyllä mielestäni menee kun sentään on opiskelupaikka ja kavereita joiden kanssa pyöriä silloin kun tekee mieli ja kokea yhdessä mukavia hetkiä. Osaan iloita arjen pienistä iloista, vaikka tietenkin isompiakin kekkereitä on toisinaan hauska pitää jos budjetti sen vain sallii. Ja miksei tietenkin joku laivaristeilykin tai muu vastaava reissu.