Joskus on tullut mietittyä, että pitäisi katsoa ne alkuperäiset Blue Lagoonit. Tästä uudesta versiosta en kuitenkaan ollut ennen kuullut, ja se alkoi kiinnostaa vielä enemmän!
Mielestäni leffan teema herättää palstaankin liittyen mielenkiintoisia kysymyksiä mm. ulkomaailmasta eristyneisyyden vaikutuksesta omaan seksuaalisuuteen ja sitä koskeviin valintoihin. Samalla tavallahan on väitetty naisettoman ympäristön johtavan miehillä homoseksuaalisuuteen mm. vankilassa (mielestäni kyllä riippuu edelleen vahvasti ihmisen omasta seksuaalisuudesta tai kokeilunhalusta), armeijassa (tätä itse pidän toki täytenä puutaheinänä, ja sitäpaitsi armeijan ulkopuolellekin pääsee lomailemaan suht säännöllisesti) ja arabimaissa, vaikka tässä leffassa ei nyt olekaan kyse homoseksuaalisuudesta.
Tehdäänpä siis pieni leikkimielinen gallup:
Kuvittele mieleesi se vastakkaisen sukupuolen edustaja, joka on viimeinen maailmassa jonka kanssa voisit kuvitella olevasi. Saa olla omasta elämästä tuttu tai vaikka joku hermoille käyvä julkkiskin.
Joudut asuttomalle autiosaarelle tämän henkilön kanssa. Ei internetiä eikä tv:tä eikä täten pornoakaan, ei mitään muitakaan nykyajan mukavuuksia joihin voisit syventyä seksin ajattelemisen sijaan. Ainoastaan riittävästi ruokaa, makeanveden järvi ja pieni puuvaja sänkyineen sellaiset olosuhteet, että hengissä pysyisi, ei esimerkiksi vaarallisia petoeläimiä. Oletetaan, että saarelta ei kuitenkaan ole mitään poispääsyn mahdollisuutta eikä sen olemassaolosta tiedetä, joten kukaan ei osaa etsiytyä haeskelemaan haaksirikkoutuneita sieltä.
1) Voisitko olosuhteet huomioon ottaen kuvitella harrastavasi seksiä tämän ihmisen kanssa? Vai eläisitkö ennemmin vaikka lopun elämääsi selibaatissa tietäen hyvin, ettei seksiä tule harrastettua enää koskaan?
2) Vaikuttaisiko kokemattomuutesi tai kokeneisuutesi päätökseen (esimerkiksi, olisiko myönteisen päätöksen syynä se että on kuitenkin pakko päästä kokeilemaan seksiä kerran elämässä)? Tai mahdollinen seksiriippuvuus?
3) Jos vastaus on myöntävä, kuinka kauan todennäköisesti menisi kunnes suhde tähän ihmiseen alkaisi?
4) Uskoisitko, että kyseiset olosuhteet vaikuttaisivat myös siten, että alkaisit nähdä tuon ihmisen myös siedettävänä keskustelukumppanina ja jopa toverina? Voit peilata vastausta siihen, millaisen tiedät tosiasiassa ko. henkilön ajatusmaailman olevan ja siihen voisivatko kyseiset ajatukset alkaa vaikuttaa siedettäviltä tälläisessä tilanteessa pitkällä aikavälillä. Muista, ettei vertailukohtia saarella enää ole ja muut ihmiset alkavat ajan kuluessa jäädä yhä vain kaukaisemmiksi muistoiksi. Tämä kysymys on myös niille, jotka vastaisivat seksikysymykseen ei.
5) Ikäsi ja sukupuolesi ja kuinka arvelisit niiden vaikuttaneen vastauksiin?
Mielestäni leffan teema herättää palstaankin liittyen mielenkiintoisia kysymyksiä mm. ulkomaailmasta eristyneisyyden vaikutuksesta omaan seksuaalisuuteen ja sitä koskeviin valintoihin. Samalla tavallahan on väitetty naisettoman ympäristön johtavan miehillä homoseksuaalisuuteen mm. vankilassa (mielestäni kyllä riippuu edelleen vahvasti ihmisen omasta seksuaalisuudesta tai kokeilunhalusta), armeijassa (tätä itse pidän toki täytenä puutaheinänä, ja sitäpaitsi armeijan ulkopuolellekin pääsee lomailemaan suht säännöllisesti) ja arabimaissa, vaikka tässä leffassa ei nyt olekaan kyse homoseksuaalisuudesta.
Tehdäänpä siis pieni leikkimielinen gallup:
Kuvittele mieleesi se vastakkaisen sukupuolen edustaja, joka on viimeinen maailmassa jonka kanssa voisit kuvitella olevasi. Saa olla omasta elämästä tuttu tai vaikka joku hermoille käyvä julkkiskin.
Joudut asuttomalle autiosaarelle tämän henkilön kanssa. Ei internetiä eikä tv:tä eikä täten pornoakaan, ei mitään muitakaan nykyajan mukavuuksia joihin voisit syventyä seksin ajattelemisen sijaan. Ainoastaan riittävästi ruokaa, makeanveden järvi ja pieni puuvaja sänkyineen sellaiset olosuhteet, että hengissä pysyisi, ei esimerkiksi vaarallisia petoeläimiä. Oletetaan, että saarelta ei kuitenkaan ole mitään poispääsyn mahdollisuutta eikä sen olemassaolosta tiedetä, joten kukaan ei osaa etsiytyä haeskelemaan haaksirikkoutuneita sieltä.
1) Voisitko olosuhteet huomioon ottaen kuvitella harrastavasi seksiä tämän ihmisen kanssa? Vai eläisitkö ennemmin vaikka lopun elämääsi selibaatissa tietäen hyvin, ettei seksiä tule harrastettua enää koskaan?
2) Vaikuttaisiko kokemattomuutesi tai kokeneisuutesi päätökseen (esimerkiksi, olisiko myönteisen päätöksen syynä se että on kuitenkin pakko päästä kokeilemaan seksiä kerran elämässä)? Tai mahdollinen seksiriippuvuus?
3) Jos vastaus on myöntävä, kuinka kauan todennäköisesti menisi kunnes suhde tähän ihmiseen alkaisi?
4) Uskoisitko, että kyseiset olosuhteet vaikuttaisivat myös siten, että alkaisit nähdä tuon ihmisen myös siedettävänä keskustelukumppanina ja jopa toverina? Voit peilata vastausta siihen, millaisen tiedät tosiasiassa ko. henkilön ajatusmaailman olevan ja siihen voisivatko kyseiset ajatukset alkaa vaikuttaa siedettäviltä tälläisessä tilanteessa pitkällä aikavälillä. Muista, ettei vertailukohtia saarella enää ole ja muut ihmiset alkavat ajan kuluessa jäädä yhä vain kaukaisemmiksi muistoiksi. Tämä kysymys on myös niille, jotka vastaisivat seksikysymykseen ei.
5) Ikäsi ja sukupuolesi ja kuinka arvelisit niiden vaikuttaneen vastauksiin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
1) Kyllä voisin jonkin ajan kuluttua kun se inhokki-ihminen ei enää vaikuttaisi inhokilta vaan kaverilta.
2) En usko että vaikuttaisi.
3) Vaikea vastata. Voisi olla jopa vain muutamia viikkoja, luultavasti muutamia kuukausia tai enintään pari vuotta, riippuisi ihan olosuhteista ja siitä kuinka ne ohjaisivat "läheisyyteen", josta se ajatus ja siirtymä intiimiin kanssakäymiseen saisi alkunsa. (Vaikkapa kylmässä värjöttelyn takia toista vasten painautuminen, tms. saisi luultavasti tietyn positiivisen reaktion aikaan toiseen suunnattua läheisyyttä kohtaan)
4) Kyllä. Ihmiset ovat sosiaalisia eläimiä ja mukautuvat nopeasti (jollei ole ihan mielenvikainen). Jopa se kaikista ärsyttävin ihminen sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole muita joiden kanssa jutella alkaisi vaikuttaa potentiaaliselta keskustelukumppanilta. Itse alkaisin sopeutumaan siten että välttäisin aiheita ja puhetyyliä josta tiedän tulevan ongelmia ja toinen ei-mielenvikainen henkilö toimisi samoin. Ei kestäisi montaa viikkoa kun oltaisiin jo jonkinlaisia tovereita.
5) Mies, Ikää reilusti päälle kolmenkympin. Nuorempana olisin ehkä typerästi olettanut typerästi että inhokki-ihminen säilyy aina sellaisena, jne. joten vastaus olisi voinut olla erilainen.
Kaikenkaikkiaan pystyisin kyllä elämään ihan hyvin selibaatissakin loppuelämäni tuollaisessa tilanteessa - mutta koska tilanteessa, missä olisi vain yksi ihminen jonka kanssa keskustella, joka tapauksessa se inhokkikin muuttuisi kaveriksi, niin siihen selibaattiin ei pian olisi mitään syytä. Mutta, jos nyt moista muutosta ei jonkun ihmeen kautta tapahtuisikaan ja edelleen inhoaisin sitä henkilöä, en todellakaan ryhtyisi seksiin vaan eläisin mieluumin selibaatissa.
"Kuvittele mieleesi se vastakkaisen sukupuolen edustaja, joka on viimeinen maailmassa jonka kanssa voisit kuvitella olevasi."
Se ois joku yli 100vuotias vanha mummo joka hädintuskin on elossa ja en usko että se tilanne siitä muuksi muuttuis laittais sitten autiolle saarelle tai mihin tahansa, koska eihän hän enää luultavasti mihinkään seksiin edes kykenisi.
No voisin tietysti viettää aikaa ilman seksiä ihan kenen tahansa kanssa, mutta ei siitä nyt mitään romanssia syntyisi mitenkään.
Ehkäpä vastaan tähän galluppin myöhemmin, mutta kerron tähän sen sijaan hyvin tuoreen oman kokemukseni elävästä elämästä ja lievästi samankaltaisista olosuhteista.
Aina silloin tällöin puhutaan, että sen oikean voi tavata ensimmäistä kertaa missä vaan: esim. vaikkapa kaupassa. Tietysti joillekin on käynyt noinkin. Tosi elämässä etsimällä etsiminen kyllä keskimäärin auttaa. Ja varsinaiset onnekkaat sattumat ovat loistaneet poissa ainakin oman flaksini suhteen tähän asti.
Perjantaina 12.9 otin soutuveneen alleni ja soudin muutaman kilometrin päähän syrjäisellä maaseudulla sijaitsevaan suureen 3-4 neliökilometrin kokoiseen saareen, jossa ei asu ketään vakituista asukasta. Saareen ei ole siltaa ja lähin paikka mantereella taitaa olla lähes 2 kilsan päässä. Aikomukseni oli kerätä tuosta saaresta puolukoita. Hienoiseksi yllätyksekseni saaren hiekkarannalla oli vene, jossa oli perämoottori. Epäilin että kyseessä on joku eläkeikäinen, joka on tullut myös marjastamaan. Puhelimessani oli jotain toimntaongelmaa, se oli mm. sammunut itsekseen vaikka olin ladannut sen senkin vuoksi täyteen, että olin aikeissa mennä yksin autiolle saarelle ja teoriassa puhelimen toimina olisi tavallista tärkeämpää.
Kun räpläsin rannassa puhelinta, niin metsästä tuli minulle tuntematon ihminen. Tuo ihminen oli arviolta kolmekymppinen nainen, jolla oli pitkät vaaleat hiukset. Lisäksi hän oli pitkä ja hoikka eli erittäin viehättävä silmissäni. Juttelimme siinä rannalla muutaman minuutin ajan kaksistaan. Hän näytti minulle puolukoita, joita oli poiminut arviolta kilon. Hän kertoi että oli itsekseen mökillä ulapalla n. 1-2 kilsan päässä näkyvällä saarella. Kävi myös ilmi, että vakituisesti me kumpikin asuimme tuosta autiosaaresta yli 200 kilometrin päässä ja vain n. 10 kilometrin päässä toisistamme!
Koko tapauksesta tuli sellainen fiilis, että tämähän on kuin jostain elokuvasta. Kaksi ei mitenkään ikäloppua vastakkaisen sukupuolen edustajaa juttelemassa kaksin yllättäen kohdattuaan lämpimän syyskuisen auringon alla autiosaaren hiekkarannalla. Olisi ehkä pitänyt sanoa hänelle: "nimesi on varmaankin perjantai", koska oli perjantaipäivä. Illuusioni mahdollisesta romanttisesta jatkosta särkyi kuitenkin sihen, kun hän mainitsi myös pienestä lapsestaan ja miehestään. Voi olla että hän puhui niistä muuten vaan, olivat kyllä tulossa mökille samana päivänä hekin tai sitten viestittääkseen minulle etten kuvittelisi liikoja. Pointti on kuitenkin siinä, että kun kaksi ihmistä sopivasti kohtaa jossain tietyssä ympäristössä ilman, että he hukkuvat muuhun hälyyn ja massaan lopputulos voi olla yllättävä. jos hän olisi ollut sinkku ja olisin ehdottanut hänelle treffejä vakituisella asuinseudullamme, niin hänen ei olisi ollut aivan helppo kieltäytyä, koska siinä että osuimme samaan paikkaan voi ajatella olleen jotain johdatusta ja meillä oli selvästikin samanlaisia intressejä.
Läksin saaren sisämaahan poimimaan puolukoita ja vähän käveltyäni kuulin äänen, kun hän lähti moottorilla kohti ulappaa. Tuskin enää koskaan kohtaamme. Sain autiosaaresta tuona päivänä 24 kg puolukoita.
Universumi halusi vain hieroa mutaa naamaasi. Sillä on varsin vittumainen luonto. Optimistit ovat niitä, jotka ovat liian tyhmiä huomaamaan, kun heille vittuillaan.
Nyrkkisääntö on aina jos joku tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä ei ole totta. :D
Tuossa tilanteessa jännä YTM olisi jo railakkaasti raiskannut.
Tarinan opetus on, että nainen saa aina miehen, vaikka menisi autiolle saarelle, niin silti tulee sieltäkin joku prinssi poimimaan, mutta miehenä et ikinä kohtaa vapaata naista.
Saippualeffoissa kaikki on niin mielikuvitusta, niin tässäpä lisää
4) Todellisuutta voisi miettiä vaikka siltä pohjalta, miten vaikkapa kerrostalonaapurit suhtautuvat toisiinsa. Tervehditäänkin ja voidaan esittää kohteliasta, mutta kaikki yhteiset jutut (pihatalkoot,...) ovat muutaman aktiivin varassa.
Aloittajan fantasioima äärimmäisen kuvitteellinen tilanne voisi rinnastua vaikka onnettomuustilanteeseen, samassa veneessä ollaan... taikka talvisodan selviytymisiin. Erilaisten ihmisten välille voi syntyä myöhempääkin yhteenkuuluvuutta, mutta ei noissa tilanteissa oikeasti seksille sijaa juuri ole muuten kuin elokuvien (ja tässä ätmien:) fantasioissa.
1) Eli seksifantasiat sen oloisena kuin nykynuori käsittää ne kaupallisen median vääristämänä haihtuvat etäämmäksi kyllä, mutta kuvitteellisessa autiosaaripakkotilanteessa on mahdollista muodostua toisenlainen, toista kohtaan hyväntekeväisyyden ja yhteenkuuluvuuden henki (vastakohtana alistamiselle ja pahanteolle), ja se edelleen tarkoittaa sitä että seksi voi olla pelkkää sisäistä tunnettakin niin että fyysisten ulkokohtaisten "pakkoliikkeiden" tarvis häviää
2) ja siten kaikki kokemattomuus/kokeneisuus -akselit ja muut vastaavat "mielikuvitusmöröt" myös häviävät. Seksiä jalostuneena (tantra- tai kypsän iän seksin tapaan:) voisi ajatella ilmenevän, mutta ns.raakileseksi (pornon tyyliin) jäisi ilman muuta kaukaisuuteen.
3) aikamäärittelyjä tuollaiseen ei voi olla, vaan menee miten menee
5) mies, ikää nippa nappa sen verran että on eväitä tällaiseen fantasiointiin :)