Kuinka paljon pitää joustaa? Minulla oli onnellinen parisuhde. Miehellä aina töitä, kotonakin koneella melkein koko ajan. Muun ajan hieroin häntä tai siivosin hänen asuntoaan. Ei ollut aikaa minulle. Tapasin ystäviäni paljon, ja vietin harrastuksissani sitten aikaa. Alkoi narina. Miksen tee mitään hänen kanssaan, vaan kavereideni.
Vastasin että kun koskaan et ehdi.
Pyysin miestä vaikka minne, ehdottelin tekemisiä. Hänkin ehdotteli, mutta koskaan ei sopinut. Olin ylimukava, hoidon häntä, lepertelin, paijasin, vaikka mitä. Itse en saanut hoivaa edes sairaana ollessani.
Sitten mies jäi lomalle ja päätti että nyt lähdetään matkalle viikoksi. Sanoin ettei minulle sovi yhtäkkiä, ei ole lomaakaan. Suuttui tästä ja ero tuli. Mies mökötti puolitoista vuorokautta ja sitten minä räjähdin että nyt loppui, johon totesi että tauko ja ero.
Kysymys kuuluukin: olinko minä se kohtuuton osapuoli, joka ansaitsee kaikki haukut? Kaikki kuulemma minun syytäni. Kuinka paljon oikeasti ihmisen pitää joustaa?
Vastasin että kun koskaan et ehdi.
Pyysin miestä vaikka minne, ehdottelin tekemisiä. Hänkin ehdotteli, mutta koskaan ei sopinut. Olin ylimukava, hoidon häntä, lepertelin, paijasin, vaikka mitä. Itse en saanut hoivaa edes sairaana ollessani.
Sitten mies jäi lomalle ja päätti että nyt lähdetään matkalle viikoksi. Sanoin ettei minulle sovi yhtäkkiä, ei ole lomaakaan. Suuttui tästä ja ero tuli. Mies mökötti puolitoista vuorokautta ja sitten minä räjähdin että nyt loppui, johon totesi että tauko ja ero.
Kysymys kuuluukin: olinko minä se kohtuuton osapuoli, joka ansaitsee kaikki haukut? Kaikki kuulemma minun syytäni. Kuinka paljon oikeasti ihmisen pitää joustaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Parisuhteessa pitää olla enemmän hyviä kuin huonoja hetkiä. Pitkissä parisuhteissa saattaa tulla pitkiä kriisejä, mutta jos parin vuoden suhteessa on jo pitkiä ja vaikeita kriisejä, ei ole hyvä merkki. Minun käsitykseni on se, että parisuhteessa nimenomaan pitää saada olla oma itsensä ja että se on molemmin puolista. Ei ole kiusaamista eikä haukkumista, vaan tervettä ystävyyttä ja rakkautta. Ollaan tiimi. Jne. Mutta mikä sinun käsityksesi on?
Jos toista haukutaan aina, jos siis itse aina haukkuu toista, on syytä katsoa peiliin. Miksi haukun toista jonka olen itse valinnut? Miksi en ole tyytyväinen? Ja jos en ole, pitäisikö minun itseni tehdä asialle jotain? Asialle vai asenteelle?
Jos itseä haukutaan aina, sopii miettiä, mistä on saanut käsityksen kynnysmattona olemisesta? Jos aina hakutaan, onko se rakkautta, ystävyyttä? Niinkö kaikki muutkin kohtelee, saati oma perhe?
Paljonko ihmisen pitää joustaa? Sen verran parisuhteessa pitää joustaa että molemmat saa aikaa, yhteiset asiat tulee hoidettua, että molemmat joskus huomioidaan. Ei niin paljon, että ahdistaa ja alkaa tuntua vastenmieliseltä, eikä niin paljon että menettää itsensä.
Jos parisuhde alkaa tuntua siltä, ettei oikeastaan tiedä onko siinä oleminen oikein, ollaan pahassa tilanteessa jo. Terve parisuhde on kriisissäkin selkeästi jotain minkä eteen haluaa taistella. Terveessä parisuhteessa ollaan molemmat, haukkumatta, ja riidat yritetään selvittää.
Jos toista täytyy leperrellen hoitaa kuin vauvaa koko ajan, on jo se sairasta: aikuinen kyllä pärjää. Jos itse olet läheisriippuvainen (miltä kuulostat) valitsetkin todennäköisesti itsekkään puolison toteuttamaan itsesi lynttäämistä ja roikkumista, mutta mieti onko tuo hyväksi.
Jos suhde on alunperinkin kuvailemasi marttyyrisuhde, se ei ole koskaan ollutkaan terveellä pohjalla. Vika on siis molemmissa: sinä näköjään etsit hyväksikäyttäsuhdetta, missä ostat rakkautta alunperinkin palvelemalla. Valitset miehen (ja todennäköisimmin myös seuraavan) joka ei alunperinkaan halua samaa, mutta käyttää sinun palveluitasi.
Sanon nämä omat vikasi, koska miehelle et mahda mitään, häntä et voi muuttaa, mutta itseäsi voit. Kun opit tervettä itsekunnioitusta, et tarvitse marttyyritarinoita ollaksesi hyvä ja suhteen alussakin ihan tasapuolinen kanssakäyminen riittää: ei tarvitse olla siivoamassa toisen asuntoa eikä jatkuvasti lahjomassa hieronnalla.
Joten kyllä, vikaa oli myös miehessäsi, mutta niin on sinussakin.
Olet kohtuuton itsellsi ja ansaitset kaikki haukut, koska siihen asemaan haluat. Ja marttyyrihan ei voi olla, jos ei ole tekijää.
En tiedä kuinka paljon sinun pitää joustaa: paljonko sinun pitää joustaa? Se on sinun itsesi tiedettävä. Ja on aika huolestuttavaa, jos et aikuisena itse tiedä, miltä sinusta tuntuu, miten pahalta, miten hyvältä, milloin olet luopumassa itsestäsi (eli millainen edes olet) ja mitkä asiat sinulle suhteessa on tärkeitä.
On huolestuttavaa, jos et edes sitä tiedä, onko sinun jatkuva haukkumisesi oikein tai uskot, että alusta saakka olet palveleva alistunut ressukka, jonka täytyy hieronnoilla (todennäköisesti myös seksuaalisella mielistelyllä) ja vieraan ihmisen asunnon siivoamisella ostaa rakkautta.
Miltä sinusta tuntuu?
Mitä sinä haluat?
Millaisen parisuhteen haluat?
Miten sinua pitäisi kohdella?
Miten rakkaus parisuhteessa ilmenee?
Millainen ihminen olet, millainen parisuhde siihen sopii?
Miksi paapot aikuista miestä, jos se tekee sinusta uhrin?
Oletko kohtuuton?
Saako sinua haukkua?
Onko kaikki sinun syytäsi?
Osaat varmasti vastata näihin omalta osaltasi ihan itse. Miehesi osuus on sitten hänen vastuullaan.