Kerran hain erääseen yhtiöön taloushallinnon työhön. Illalla työajan jälkeen minut ottivat haastatteluun nainen ja mies, joista näki kilometrin päähän, että heillä oli työpaikkasuhde. Ensin kysyttiin netistä haetut vakiokysymykset. Sitten he selostivat työtä vuorotellen ja toistensa päälle, sikinsokin, pitkään ja hartaasti. En ymmärtänyt sanaakaan, vaikka olin ollut hakemallani alalla kauan. Hakuaikaa oli vielä jäljellä ja sanottiin että heiltä otetaan sitten yhteyttä.
Olin nolo lähtiessäni sieltä pää pyörällä ja ajattelin, olenko minä tyhmä vai oliko haastattelu pielessä. Siinä jo tiesin, että en uskalla noilla sepustuksilla ottaa vastuunalaista paikkaa vastaan.
Paikka oli vuokratyönvälityksen kautta. Sieltä seuraavana päivänä kysyttiin, milloin voin aloittaa, minut on valittu hommaan. Vastasin että en voi ottaa paikkaa vastaan, kun on muuta mielessä. En kehdannut kertoa, että en tajunnut niiden pulinasta hölkäsen pölähtämää.
Sieltä yhtiöstä tuli palaute, että olin sopimuksenrikkoja, vaikka en sanallakaan ollut ilmaissut haluavani sitä paikkaa. Luonnollisesti suhteeni vuokratyötoimistoon katkesi, koska olin sen pariskunnan mielestä sopimuksenrikkoja.
Olin nolo lähtiessäni sieltä pää pyörällä ja ajattelin, olenko minä tyhmä vai oliko haastattelu pielessä. Siinä jo tiesin, että en uskalla noilla sepustuksilla ottaa vastuunalaista paikkaa vastaan.
Paikka oli vuokratyönvälityksen kautta. Sieltä seuraavana päivänä kysyttiin, milloin voin aloittaa, minut on valittu hommaan. Vastasin että en voi ottaa paikkaa vastaan, kun on muuta mielessä. En kehdannut kertoa, että en tajunnut niiden pulinasta hölkäsen pölähtämää.
Sieltä yhtiöstä tuli palaute, että olin sopimuksenrikkoja, vaikka en sanallakaan ollut ilmaissut haluavani sitä paikkaa. Luonnollisesti suhteeni vuokratyötoimistoon katkesi, koska olin sen pariskunnan mielestä sopimuksenrikkoja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.