Liian myöhään

En oo sössinyt mitään, mutta mies ei lähde yhtään minnekään kanssani, ei matkoille, ei teatteriin, ei siis minnekään, eikä saa mennä yksinkään. Sitä vastoin itse menee jatkuvasti, hänen harrastuksiinsa voi mennä paljonkin rahaa, perheelle jakelee vain ohjeita, mitä pitää tehdä.

Kotona ei tee myöskään mitään, ei osaa laittaa ruokaa, ei tiskata, ei pestä pyykkiä, ei silittää, ei siivota. Sotkea sitä vastoin osaa, on kuin pikkulapsi aikuinen mies.

Tätä olen sietänyt kauan, sillä en etsi uusia suhteita, kun vain saisin jotain elämää ja ainakin saisin tuon määräilemisen loppumaan.

Ei hän sitä aina ole ollut, osasi alussa olla ihan kunnon mies, vuodet ovat tehneet hänestä jostakin syystä tällaisen. En ymmärrä. En ole nalkuttaja.

Alussa siis osasi olla kunnon mies: osasi laittaa ruokaa, tiskata, pestä pyykkiä, silittää, siivota ynnä muuta ynnä muuta. Sitten tuli vaimo ja lasten myötä vaimosta äiti. Ja äiti jos kuka tietää miten lapsiperheen arki saadaan toimimaan. Mies yrittää sopeutua ja joutuu alistetuksi.

Nyt ei ole kunnon mies vaan mahdoton mies, jota et ymmärrä. Mies on lakannut yrittämästä. Miehen suurin virhe on, että hän varoo saamasta negatiivista palautetta olemalla tekemättä. Hän pakenee. On öykkäri.

Syyttely ei auta vaan tilanteen tajuaminen. Parisuhdeterapeutille töitä.

Ei ole koskaan tehnyt kotihommia.

Tärkeintä on ajoitus. Läheskään aina se ei mene kohdalleen.

Hei Öykkärin kanssa elävä

Myötätuntoa. Minusta tuntuu, että et tule kuulluksi tässä liitossasi. Etkä ole tyytyväinen elämääsi. Koet, että saat yksin tehdä kaikki kotityöt. Mutta ikävimmältä kuulosti kuitenkin tuo, että et saa mennä yksinkään mihinkään. Se on aika vahva rajoite elämälle. Et varmasti tällaista liittoa odottanut etkä toivonut.

Et halua nalkuttaa ja ymmärrän, että miehesi tulkitsee nalkuttamiseksi jokaisen esittämäsi toiveen kotitöistä tai sotkemisesta ja menemisestä tai rahan käytöstä.

Mitä voisit tehdä? Onko niin, että kahdestaan ette pysty asialliseen keskusteluun? Olisiko mahdollista etsiä kolmas osapuoli, jonka kanssa voisitte keskustella suhteestanne, toiveistanne ja ongelmista? Perheneuvonta, terapeutti? Arveletko, että voisit saada miehen lähtemään mukaan? Toki voit mennä myös yksin keskustelemaan parisuhteestasi. Silloin sinä saat apua elämääsi ja näet oman elämäntilanteesi selvemmin. Ja olet ehkä valmiimpi tekemään niitä ratkaisuja joita haluat tehdä.

Toivot ”jotain elämää” ja määräilemisen loppumaan. Sinun toiveesi ovat kohtuullisia. Toivon sulle paljon Elämää. Älä luovuta, etsi vaihtoehtoja, uskon, että elämällä on sinulle vielä paljon annettavaa.

Tervehtien Päivi-pappi Hämeestä