Apua alkushokkiin

Otan osaa. Meitä on paljon. Tältä sivulta saatat saada hiukan kuvaa siitä, millaista on olla työtön. Suuria riskejä on heti ensimmäisellä kontaktilla työkkäriin, joten sinun kannattaa varustautua tiedolla, kuten teetkin: http://reilusuomi.wordpress.com/kysely/

Ja ennen kuin annat kenenkään syyttää sinua työttömyydestäsi, kuuntele Richard Wolffia: https://www.youtube.com/watch?v=b5i7xJu_DrI Tämä on yksi hänen uusimpia puheitaan, pari viikkoa sitten nettiin ladattu, mutta ei ainut, joka kannattaa kuunnella. Hän puhuu kapitalismin kumoamisesta, demokratiasta työpaikalla ja valtavien tuloerojen tasoittamisesta. Tuossa puheessa hän kertoo eräästä amerikkalaisesta halparuokaketjusta, jonka työntekijät menivät lakkoon vaatien korotusta palkkoihinsa. Ketjun johtajat ihmettelivät, mikä nyt, kun työntekijöille maksettiin kuitenkin "enemmän kuin minimipalkka". Työntekijöiden keskiansio oli kolmisensataa dolalria viikossa. Kaksi pääjohtajaa jakoi MILJOONA DOLLARIA viikossa, eli puoli milliä per lärvi, joka viikko! Ja kun joku saa potkut, se tuskin on toinen noista ahneista askiaisista, vaan joku, joka menettää sen kolmesatasenkin.

Muuta maaseudulle, kokeile aivan toisenlaista elämää. Kasvata omaa ruokaa, toimi lähiyhteisöissä, luo uudenlaista maailmaa. Näin minä ainakin tein, enkä ole katunut. Ja muista, kunnes saamme asian korjattua, työtön ei saa Suomessa tehdä vapaaehtoistyötä menettämättä tukiaan, mutta hänet voidaan pakottaa tekemään ilmaista orjatyötä työkkärin toimesta. Työkkärin työntekijät saavat siitä (uskoakseni) bonuksia, ja muuta hyvää yrityksiltäkin, jonne orjia järjestävät. Opiskellakaan ei saa ilman lupaa, ja jos vaikka vain rekisteröit toiminimen, työttömyystukesi katkaistaan. Luet tätä palstaa, ja Yhteiskunnan tuet ja avustukset -palstaa, sekä Työttömyysturvapalstaa. Köyhyyspalstakin voi kiinnostaa nyt.

Muuta näkökulmaa. Olet voimavara ja tämä on "Potkut ja voimavara" palsta

Jonkin loppu on uuden alku ja asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella, usko pois.Itselläni sama tilanne 10v. sitten kun työnantajani lopetti sairastuttuaan. Se oli suuri järkytys vaikka sen jo aavistikin.Kuitenkin jo kk kuluttua olin uudessa työpaikassa, tosin entisen työnantajan myötävaikutuksella, mutta kumminkin.Olin tuolloin 54 ikäinen. Nyt olen jo onnellisesti putkessa odottelemassa ensikesänä alkavaa eläkettä. Toivon sinunkin löytävän uuden työ ja uskon niin käyvänkin.

Pian työttömät saavat määräyksen saapua maatiloille töihin 9 euron päiväpalkalla. Maatilan töissä rehkiessä ei turhaan tule murehdittua yt-neuvotteluita tai potkuja.

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2014/09/24/yle-tyottomat-toihin-maatiloille-palkka-9-euroa-paiva/201413266/139?n=1

Ei se alkushokki mittään tee. Ootappas kun olet lähettänyt muutama sata hakemusta ja huomaat että olet jo liian vanha työmarkkinoille ja kukaan ei hakemuksiisi vastaa. Tätä seuraavat tunteet eivät tule yhtenä shokkina, vaan akkumuloituvina kelpaamattomuuden, syyllisyyden ja huonommuuden tunteina.

Suomalaisena, akateemisesti koulutettuna naisena siinä sitten juot alkon halvinta hanaviiniä, tuijotat ulos syyssateeseen ja mietit miksi kaverit välttelee, mitä tapahtuu eläkekertymälle, koska ansiosidonnainen päättyy, riittääkö säästöt ja miksi miehesi työmatkat sekä ylityöt vaan lisääntyy, eikä hän katso sinua enää yhtä rakastavasti.

Näitä asioita sitten purat parikymppiselle terveyskeskuslääkärille, joka määrää sinulle Xanoria ahdistukseen, betasalpaajia sydämentykytykseen ja SSRI lääkettä alakuloon. Koska lääkärin määräämät lääkkeet on syötävä ohjeen mukaan, jatkossa kävellään sitten kaduilla kuin unissa.

Hyvää syksyä!

Kiitos vastauksista! Olen iloinen, että sain kannustusta ja muuten olinkin varautunut siihen, mitä muuta saan kuulla.