Viime aikoina olen lukenut juttuja siitä, että ihminen tuntee alitajuisesti vetoa sellaiseen henkilöön, jonka geenit ovat mahdollisimman kaukana omista. Eli jos ajatellaan, että minä vaikka ihastun intialaiseen huippumalliin, niin on loogista ajatella, että hänkin ihastuisi minuun, koska minun ihastumiseni on jo osoittanut sen, että geenimme ovat riittävän kaukana toisistaan. Mikään muu lopputulos kuin intialaisen huippumallin vastavuoroinen ihastuminen ei ole mahdollinen.
Sellainen asia varsinkin naisten puolella on kuitenkin suosittua, että nainen ihastuu aina sellaiseen, joka ei jaa samaisia tunteita naista kohtaan. Toisaalta taas sitten jos mies ihastuu, niin silloin nainen ei ihastu. Mistä se johtuu?
Sellainen asia varsinkin naisten puolella on kuitenkin suosittua, että nainen ihastuu aina sellaiseen, joka ei jaa samaisia tunteita naista kohtaan. Toisaalta taas sitten jos mies ihastuu, niin silloin nainen ei ihastu. Mistä se johtuu?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Munan pehmeydestä.
Erilaiset MCH-geenit siis vetävät puoleensa...toisaalta kovin erilainen ulkonäkö saattaa vaikuttaa negatiivisesti?
"Sellainen asia varsinkin naisten puolella on kuitenkin suosittua, että nainen ihastuu aina sellaiseen, joka ei jaa samaisia tunteita naista kohtaan. Toisaalta taas sitten jos mies ihastuu, niin silloin nainen ei ihastu. Mistä se johtuu?"
Kaippa siinä on joku alitajuinen vaisto joka sanoo "hmm...saan tämän miehen liian helposti, ehkä minulla olisi mahdollisuus saada parempikin?" :) Välinpitämättömys viestii korkeasta arvosta, ei ole tarvetta saada naista. Selvästikin naiset haluavat jahdata.
Molemmat ihastuvat oman tasonsa ylittäviin eikä niihin, joihin rahkeet riittäisivät.
Koska kauniit naiset ovat harvinaisempia kuin tavismiehet.