Hei, olen 21-vuotias mies ja seurustellut tyttöystäväni kanssa vajaat 3 vuotta. Kaikki on mennyt suhteellisen hyvin viime talveen asti, vaikka paljon vastoinkäymisiä on tapahtunut, mutta ne on voitu sopia yhdessä. Lähes kaikkien syynä alkoholi. Olemme juoneet viime keväästä asti tyttöystäväni kanssa liikaa, lähes jokaisen vapaapäivämme. Usein kun minä juon viinaa ja muisti menee, sekoan täysin ja suutun kummallisista asioista. Tyttöystäväni on monesti sanonut minulle, että voisin pysyä mielummin vaan kalja linjalla, mutta viinaa olen halunnut vetää, koska saa nopeamman nousun. Keväällä tein jotain niin pahaa, mitä en voi antaa itelleni anteeksi, löin kännipäissäni tyttöystävääni. Sain kuulla siitä aamulla, enkä voinut uskoa sitä todeksi. Hän kuitenkin antoi sen minulle anteeksi. Siinä se kesäkin sitten meni juodessa ja riidellessä. Monesti kävi mielessä että nyt lopetetaan juominen vähäksi aikaa, mutta aina toinen osapuoli halusi juoda, niinpä toinenkin lähti siihen mukaan. Valitimme jatkuvasti toisillemme asioista, joita halusi toisen lopettavan. Tyttöystäväni oli aika paljon äitinsä luona eri paikkakunnalla loppukesästä. Hän kuitenkin halusi minua sinne myös hänen luokseen, mutten mennyt koska työt ovat täällä, ja olemme olleet sielä jo paljon kesän aikana. Kysyin, että rakastaako hän enää minua, kun ei halua olla kanssani. Hän sanoi rakastavansa minua tosi paljon, ja haluavansa olla kanssani aina. Noin kaksi viikkoa sitten hän kuitenkin kertoi minulle haluavansa taukoa suhteestamme ja saisin tehdä mitä haluan. Sanoin, etten halua tehdä mitään muuta kun välimme takaisin. Hetken kuluttua hän kuitenkin sanoo haluavansa olla kanssani ystäviä aina ja kämppiksiä. Minulle tuli niin paha mieli, ettei ole ennen ollut. Sanoin, etten pysty olemaan vaan ystävä tai kämppis ihmisen kanssa, jota rakastan. Sanoin tekeväni mitä vaan, jotta saisimme parisuhteemme vielä takaisin niihin ihaniin aikoihin, jota oli päälle kaksi vuotta. Parin päivän päästä hän kuitenkin sanoi, että katsomme miten asiat menee. Hän kertoi, että on jo puolivuotta ajatellut parisuhtemme olevan huonossa kunnossa. Tuntuu niin pahalta kuulla se nyt. Olisi voinut ottaa asian vakavasti puheeksi aiemminkin. Olen luvannut vielä viimeisen kerran, että voin todellakin lopettaa sen viinan käytön, koska en oikeasti halua menettää häntä. En ole vaan tiedostanut sitä, että näin pahasti voi käydä. Hän kertoo myös, että haluaa elää itselleen ja nähdä kavereita. Hän ei reagoi mitenkään, jos koitan jutella asioitamme läpi ja korjata tilanteen. Hän vaan kertoo, ettei ole mitään puhuttavaa. Niin paha mieli kun ei tiedä, haluaako toinen olla kanssani enää vai ei. Mitään muuta en toivo niin paljon, että saisimme korjattua parisuhteemme. Hän vaan suuttuu aina, jos laitan jotain meihin liittyvää viestiä. Eikai tässä voi sitten muuta kun odottaa pelossa, miten käy.
Joten kysyisin nyt, onko vastaavia kokemuksia, miten päättynyt?
Voiko kukaan unohtaa noin kauheita tekoja?:/
Joten kysyisin nyt, onko vastaavia kokemuksia, miten päättynyt?
Voiko kukaan unohtaa noin kauheita tekoja?:/
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hän on katkeroitunut ja vihainen, joten ei auta, kuin antaa ajan laannuttaa suuttumus. Parempi varmaan ettet ole yhteydessä häneen vähään aikaan, anna hänelle tilaa tasata ajatuksia ja tunteita.
Jos ette enää palaa yhteen, elämääsi tulee varmasti uusi nainen, jonka kanssa voit aloittaa tyhjältä pöydältä ja olla toistamatta edellisen suhteen ongelmia.