Tai jonkun palkinnon saaneita kirjoja?
Itse olen yrittänyt lukea niitä, mutta ne ovat niin tylsiä!
Tuntuu että palkinto annetaan sille, joka kirjoittaa mahdollisimman tärkeästä aiheesta, ei sille joka oikeasti osaa kirjoittaa viihdyttävän kirjan jota jaksaa lukea.
Viimeksi yritin lukea sotaa ja rauhaa, mutta piti lopettaa jo muutaman luvun jälkeen.
Ainoa klassikkokirja jonka olen lukenut kokonaan, oli pikku naisia.
Itse olen yrittänyt lukea niitä, mutta ne ovat niin tylsiä!
Tuntuu että palkinto annetaan sille, joka kirjoittaa mahdollisimman tärkeästä aiheesta, ei sille joka oikeasti osaa kirjoittaa viihdyttävän kirjan jota jaksaa lukea.
Viimeksi yritin lukea sotaa ja rauhaa, mutta piti lopettaa jo muutaman luvun jälkeen.
Ainoa klassikkokirja jonka olen lukenut kokonaan, oli pikku naisia.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ainoa klassikko mitä olen lukenut on Aku Ankan taskukirja.
Lukeminen on homoa.
Marguerite Durasin Rakastaja on hyvä. Ei mikään raskas tiiliskivi, vaan ohut kirja.
http://1001kirjaajayksipienielama.blogspot.fi/2013/12/marguerite-duras-rakastaja.html?m=1
Nuorena (20v - 30v) luin suurimman osan maailman ja Suomen kirjallisuuden klassikoista.
Nyt en ole enää lukenut kaunokirjallisuutta vuosiin satunnaista lyriikkaa lukuunottamatta.
Lukeminen kannattaa aina. Stephen Kingin kirjatkin on ihan erilaisia kuin niiden filmatisoinnit. Samoin monien muiden kirjailijoiden tuotannot.
Itse kaivelen divareista aina hyviä kirjoja kun on aikaa.
Carrie oli hyvä.
En ole mikään homo.
Tunnustan, etten eläessäni ole saanut luettua yhtään venäläistä klassikkoa loppuun asti. Maailmankirjallisuuden klassikoita muutenkin luen harvoin. Sen sijaan Finlandia-palkitut ja ehdolla olleet olen suurimmaksi osaksi lukenut ja tosi monista myös tykännyt. Hyryn Uuniin en kyllä ole ainakaan vielä tarttunut.
Luen paljon myös hömppää eli aina on joku dekkari tai esimerkiksi matkakirja työmatka-/sänkylukemisena.
Uuni on yksi harvoista minulla kesken jääneistä kirjoista. Se oli pari kesää sitten, kun olin pimeissä raksatöissä, temaattisena bussimatkalukemisenani. Yritin taistella tieni sen sivujen läpi, mutta jotenkin kerronnan ja uunin rakentajahahmon lestadiolainen totisuus (sekä ilman että yks-etuliitteen kanssa) sai minusta selkävoiton. Pidän kyllä toisinaan lakonisesta minimalismista, ei kirjailijan ole suinkaan pakko aina rönsyillä ja viihdyttää, mutta tästä en vain saanut mitään irti.
Jallussa oli joskus kiintoisia artikkeleita. Samoin seksinovellit kuvien kera olivat tyydyttävää luettavaa
Jos ei ole tottunut lukija, niin kannattaa aloittaa lukeminen helpommasta päästä. Esimerkiksi Tolstoin Sota ja Rauha on jo sivumäärältään niin valtavan työläs opus, että monesta ei ole kahlaamaan sitä läpi.
Klassikoista kannattaa valita joku sellainen aihe, joka kiinnostaa itseä. Ensiksi voi lähteä liikkeelle jostain muusta kuin vanhoista kirjallisuuden Nobel-palkituista, mutta jotka kuitenkin on saanut tunnustusta. Sanotaan vaikkapa Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi on varsin kevyttä luettavaa melkein kenelle vaan. Myös moni Finlandia-palkittu kirja on myös viihdyttävä.
Nobel-palkituista kirjoista olen itse pitänyt esimerkiksi Pearl S. Buckin Hyvä maa, John Galswortyn Omenapuu ja Ernst Hemingwayn Vanhus ja Meri teoksista. En ole kuitenkaan varma, että aukeaako noiden kirjojen viesti sellaisille, jotka eivät lue paljon, koska noissa kaikissa on aika hienovarainen tunnelma.
Suurimman osan klassikkokirjoista olen lukenut alle 20-v ikäisenä
Annie Proulx on hyvä kirjailija. Suosikkejani on karjapaimen kirjat. Se tuntee hyvin vanhaa Amerikkalaista maaseutua, jonne monet sen kirjoista sijoittuu.
Onko aloittajalla oletus, että hänen omasta mielestään viihdyttävä kirja ansaitsisi tulla muistetuksi klassikkona maailmankirjallisuudessa? Vau.
Moni maailmankirjallisuuden klassikko saattaa myös olla viihdyttävä (jos omaa tietynlaisia taustatietoja, heh). Klassikoksi nousevassa kirjassa on aina myös monia tarinantasoja. Jotta saisi elämyksen, pitää lukea ajatuksen kanssa. Se ei sitten olekaan välttämättä kaikkien mielestä viihdyttävää, varsinkin jos on yleissivistyksessä aukkoja.
Olen lukenut klassikoita näytelmistä romaaneihin, ja jotkin niistä seuraavat mukanani huolimatta siitä, mihin muutan. Muutamista en vain halua koskaan luopua, ja palaan niihin uudestaan. Samalla voin vertailla lukukokemuksiani eri ikäkausina -> opin itsestäni.
Mitkä on ne muutamat, joista et luovu ja joihin palaat uudelleen? Miten ne on muuttuneet ensimmäisestä lukukerrasta?
Yksi klassikko, jonka olin lukenut nuoruusvuosina (ysärillä) ja joka tuli luettua parisen vuotta sitten uudelleen, oli muuttunut konkreettisesti tai kirjaimellisesti. Ysärin alussa suuri ja mahtava naapurimaamme oli vielä aiheuttanut ko. kirjan sensurointia. Arvaako kukaan mistä kirjasta kyse?
Olisiko ollut Sotaromaani?
En halua jokaista suosikkiani kertoa, mutta Moby Dick on yksi niistä, joihin palaan uudelleen ja uudelleen. Sen mainitsen siksi, että asia on aiheuttanut usein väittelyä, johon ei edes kiinnosta osallistua. Niin eri tavalla minä sitä kirjaa luen.
George Orwellin Vuonna 1984-romaanin vasta vuoden 1999 suomennoksessa on mukana aikaisemmin suomennoksesta poistetut suorat viittaukset Neuvostoliittoon.
Ou nou, ai jaa.
Kohta tulee varmaan alleviivaukset mukaan kirjojen painoksiin?
Tullut luettua lähinnä vanhojen klassikkokirjailijoiden kirjoja, mutta usein parhaat kirjat olleet muita kuin niitä itse klassikoita.
"Klassikoista" äkkiä tulee mieleen Victor Hugon Kurjat (Les Misérables), John steinbeck, John Irving, Raymond chandler, Ernest Hemingvay joita lukenut.
kirjat.
Lukeminen. Se on homoille.
Haluisin lukea George Orwelin "Vuonna 1984" ja varmaan vielä luenkin jossain vaiheessa.
Tottumattoman lukijan kannattaa tosiaan aloittaa sellaisista kirjoista, joita on suht helppo ja miellyttävä lukea. Palkintokirjoissa on joukossa helmiä ja välillä outojakin tapauksia. Sujuvia ja pidettyjä klassikoita, vaikka monet paksujakin, ovat mm.:
Victor Hugo: Kurjat
Alexandre Dumas: Kolme muskettisoturia (vars. nuorille)
John Steinbeck: Vihan hedelmät
Thomas Mann: Buddenbrookit
Norman Mailer: Alastomat ja kuolleet
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Vladimir Nabokov: Lolita
William Golding: Kärpästen herra
Hermann Hesse: Arosusi
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Arosusihan kuuluu jokaisen nuoren teini-iän angstiin. On polvi pojasta huonontunut, jollei sitäkään ole ätmit lukeneet.
S*atana ja Sinuhe mukaansatempaavia kestosuosikkeja. Joskin Waltarilta paras on mielestäni Turms.
Luen paljon, mutta yleensä vain Aku Ankan taskukirjoja. ;)))
Luen, mutten kuitenkaan ole lukenut kovin montaa. Ehkä jotain 10. Nyt on menossa James Joycen Ulysses englanniksi ja on kyllä ehdottomasti raskainta mättöä tähän mennessä. Jos joku kysyisi, että mitä kirjassa on tapahtunut, niin en kyllä oikein osaisi sanoa.
Siinäpä kunnianhimoinen urakka :D Itse yritin suomeksi (Saarikosken suomennos, uusi Lehdon suomennos ilmestynyt pari vuotta sitten) ja pääsin sivulle 184.
Ihan nössö kirja. Lukisit Finnegan's Wakea. Siinä vasta mättöä.