Miten etenen käytännön ongelmissa. Vaimo lähti ja jätti kaiken vastuulleni.Lastet on minun vastuullani täysin,sekä kotihommat. Ruuanlaitto on yksi ongelma,osaan mutta monipuolisuus ontuu. Ja kun murkkuikäisistä on kyse haaste kasvaa. Vinkkiä miten vie lapsia terveellä tapaa eteenpäin,miten saan heidän itsetuntoa kasvatettua.Poika hiljainen ja auttavainen ,mutta tytöt tuovat äitiään esiin,oppisit sinäkin siivoamaan periaatteella.Imusi on jokapäivä käytössä,vinkki. Miten saan ystäväpiiriä luotua,vaimo tuhosi kaikki,koska niissä oli vikoja.Jopa osan sisaruksista. Valitettavasti menin hänen mukana.Harmittaa lasteni puolesta suunnattomasti. Olisin kiitollinen pehmeistä vinkeistä herätellä ihmissuhteita.Minusta heillä on nyt väärä kuva ,koska kavereita ei käy.
Ono mitään toivoa
taakka harteilla
3115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olepa yhteydessä perheneuvolaan/millä nimellä nyt onkin. Tarvitset ja ansaitset ulkopuolista apua. Neuvolapsykologille koko poppoo yhdessä ja erikseen. Seurakunnastakin löytyy kuuntelevia, empaattisia korvapareja. Aluksi voit vaikka tilata siivoojan kerran viikossa käymään.
Suosittelen lämpimästi viikkotyölistoja (SINÄ PÄÄTÄT! ) siivous- ja ruuanlaittotöistä. Siis jokaisella perheenjäsenellä on yksi arki-ilta keittiövuoroa ja sama/eri ilta tiski-kodinsiisteys-työvastuuvuoro. Sis. vessan siivoukset, pyykki ym. Lauantaina sitten talkoopäivä pari tuntia, ole tiukkana ja älä anna tyttöjen luistella velvollisuuksista kuten tähän asti.
No niin, nyt on päästy lauantaihin asti, neljä eri perheenjäsentä on kokannut viikolla (tee itse niin isot tuplasatsit että keittoa tai makaronilaatikkoa syödään kahtena iltana). Älä sure puuttuvia kokkaustaitojasi, mene Marttojen kursiille ja käytä Lidlin edullisia puolivalmisteita, pakasteita ym. Palkinnoksi hyvin sujuneesta viikosta voisitte sunnuntaina mennä syömään ulos!
Ja tietysti nyt itse luuri käteen ja soittamaan vanhoille kavereille. Tosiystävä kuuntelee ja ymmärtää, muista ei nyt ole niin väliäkään.
Hei 'taakka harteilla'
Olet ilmeisesti hiljattain jäänyt eron jälkeen yksinhuoltajaksi. Sellainen on kriisi, joka kaaostaa elämän. Kaikki palikat huojuvat ja joudutaan järjestelemään ihan uudelleen. On täysin selvää, ettet voi heti olla toimintakuntoinen, kuin kaikki olisi ennallaan. Tarvitset aikaa paitsi surra ja luopua parisuhteesta, myös sopeutua tilanteeseen ja oppia uusia taitoja.
Kannustaisin sinua nyt asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Siivous ja sen sellaiset ovat ihan toisarvoisia juttuja eron kaaoksessa. Anna niiden mennä omalla painollaan jotenkuten. Keskity sen sijaan omaan ja lastesi hyvinvointiin ja läheisiin väleihin. Kysy hiljaiselta pojalta hänen tunteitaan ja ajatuksiaan, kannusta, leiki, keskustele hänen koulustaan yms. Tue tyttöjä ja mutta laita rajat, jotta he saavat kokea, että aikuinen kuitenkin tietää elämästä heitä enemmän.
Ystäviä ei voi saada sormia napsauttamalla, mutta mitäpä jos jonain päivänä kun jaksat, kutsuisit jotain hyvänpäivän tuttuja kylään, työtoverin, naapurin tms. Siitä ne ihmissuhteet pikku hiljaa syvenevät.
Joku jo ehdottikin, että menisit purkamaan ajatuksiasi jollekin ulkopuoliselle, esimerkiksi diakoniatyöntekijälle. Voisit saada tuulettaa tuntojasi ja itseluottamustasi kohenemaan.
Salli itsesi ollakin hetken tuuliajolla ennen kuin perheenne saa uudet, teille sopivat uomat luotua.
Voimia ja viisautta
diakoni Meiju