Kaikku tutut, sukulaiset ja kaverit luulee, että olen ollut viimeiset 4 vuotta sinkkuna, koska olen jotenkin kiinni eksässäni ja odotan, että sillä ja sen uudella vaimolla menisi poikki ja se tulisi takaisin minun luo. Naurettava ajatus. Ärsyttää minua ihan helvetisti. Hävettää, että ihmiset ajattelee minusta niin. Vaikka perusarkena en välitä mitä minusta puhutaan niin joskus kun käy kivuliaan selväksi, että joku ajattelee minusta näin, haluaisin vajota maan alle.
Totuus on toisenlainen. Olen saanut itsenikin uskomaan, että minä oikeasti tykkään olla yksin ja mikäs siinä. Kivaahan se on kun ei tarvii jatkuvasti varoa astumasta jonkun jonkun varpaille tai macho egolle jos haluaa tehdä jotain itsenäistä ja kohottaa omaa itsetuntoa jollain uudella harrastuksella tai jollain. Saan tuntea itseni vahvaksi ja pystyväksi aikuiseksi ihmiseksi kun saan ja osaan ihan yksin kasata huonekaluja, tankata auton, vaihtaa renkaat, jne. Onhan minulla ne yksinäiset hetken kun tekisi aivan kamalasti mieli jonkun syliin, halaamaan, suukottelemaan. Muistelen kaipauksella jotain nuoruuden aikoja, kun olin niin rakastunut erääseen mieheen, ja kuinka olen aina ollut parisuhteessa ihan älyttömän kiimainen, kausittain suorastaan nymfo. Mutta...
Olen ollut tämän 4 vuotta myöskin melkein täysin ilman seksiä. 5 kuukautta eron jälkeen minulla oli niin paha kevätkiima, että menin tarkoituksella baariin hakemaan elämäni ekan yhden illan jutun. Oli oikein mukava yö, kokonaista kuusi tuntia... Se mies oli melkoinen saalis. Lauleli minulle serenadejakin kotimatkalla. Mutta sen pituinen se. Seuraavan kahden vuoden aikana kävin treffeillä muutaman miehen kanssa, jotka tapasin täällä nettideittailusivun kautta. Oli oikein mukavia treffejä, mutta kun homman piti edetä fyysisemmäksi, minua alkoi ahdistaa ja annoin jutun kuivua kokoon. Lopulta minun oli myönnettävä itselleni, että A) minä vähän pelkään miehiä historiani takia ja B) olen muutenkin enemmän kiinnostunut naisista nyt kun nuorempana en näitä LGTB piirejä kotikaupungistani löytänyt. Viimeisen vuoden aikana olen ollut aktiivisempi niissä piireissä, mutta minulla on ollut säpinää vain yhden naisen kanssa ja senkin kanssa oli vähän niin etten tykännyt päästää sitä minun housuihini vaikka minulla olikin kivaa tuottaa hänelle hyvää...
Se historiani... Kaksi vuotta ennen sitä 4 vuoden takaista eroa olin eräissä bileissä ja niin sekaisin, että sammuin sohvalle. Joku oli livauttanut minulle jotain. Minua käytettiin hyväksi, salasin sen ja parisuhde meni entistä jyrkempään alamäkeen. Eron jälkeen sain tietää, että minulla on herpes. Nyt kun vuosien jälkeen olen vihdoin sinut hyväksikäytön kanssa ja olisin valmis parisuhteeseen, intohimoinenkin, en vain pysty. On jäljellä vain yksi särkymätön lukko: herpes. En voi aloittaa uutta suhdetta, koska pelkään tartuttavani tämän kirouksen jollekin uudelle, rakkaalle ihmiselle. Ja tiedän, että jos alkaisin harrastaa seksiä herpekseni leviäisi syvemmälle minuunkin ja tulisi kivuliaammaksi. Se pelottaa minua enempi kuin mikään henkinen vuoristorata mitä parisuhde voisi aiheuttaa. Miksei joku voi vain keksiä parannuskeinon tähän helvettiin.... Tämän asian takia tunnen itseni kuin haavoittuneeksi eläimeksi joka nilkuttaa yhtä jalkaa vaikka muuten onkin vahva ja tasapainoinen. Nykyään olen bi-seksuaalisuuteni kanssa niin tasapainossa, että voisin seurustella joko naisen tai miehen kanssa. Jos minulla vain ei olisi... Ja turha linkittää mitään herpes-ihmisten omaa nettideittipaikkaa. En halua seurustella jonkun kanssa jolla myöskin on herpes. Se vielä puuttuisi, että saisin siltä jonkin erityyppisen herpeksen kaveriksi tai että sen takia sitten minulla menisi herpes syvemmälle ja kivualiaammaksi... Tämä nyt oli tälläinen purkaus. Saa kommentoida ja neuvoa jotain vinkkejä jos on jotain hyvää sanottavaa.
Totuus on toisenlainen. Olen saanut itsenikin uskomaan, että minä oikeasti tykkään olla yksin ja mikäs siinä. Kivaahan se on kun ei tarvii jatkuvasti varoa astumasta jonkun jonkun varpaille tai macho egolle jos haluaa tehdä jotain itsenäistä ja kohottaa omaa itsetuntoa jollain uudella harrastuksella tai jollain. Saan tuntea itseni vahvaksi ja pystyväksi aikuiseksi ihmiseksi kun saan ja osaan ihan yksin kasata huonekaluja, tankata auton, vaihtaa renkaat, jne. Onhan minulla ne yksinäiset hetken kun tekisi aivan kamalasti mieli jonkun syliin, halaamaan, suukottelemaan. Muistelen kaipauksella jotain nuoruuden aikoja, kun olin niin rakastunut erääseen mieheen, ja kuinka olen aina ollut parisuhteessa ihan älyttömän kiimainen, kausittain suorastaan nymfo. Mutta...
Olen ollut tämän 4 vuotta myöskin melkein täysin ilman seksiä. 5 kuukautta eron jälkeen minulla oli niin paha kevätkiima, että menin tarkoituksella baariin hakemaan elämäni ekan yhden illan jutun. Oli oikein mukava yö, kokonaista kuusi tuntia... Se mies oli melkoinen saalis. Lauleli minulle serenadejakin kotimatkalla. Mutta sen pituinen se. Seuraavan kahden vuoden aikana kävin treffeillä muutaman miehen kanssa, jotka tapasin täällä nettideittailusivun kautta. Oli oikein mukavia treffejä, mutta kun homman piti edetä fyysisemmäksi, minua alkoi ahdistaa ja annoin jutun kuivua kokoon. Lopulta minun oli myönnettävä itselleni, että A) minä vähän pelkään miehiä historiani takia ja B) olen muutenkin enemmän kiinnostunut naisista nyt kun nuorempana en näitä LGTB piirejä kotikaupungistani löytänyt. Viimeisen vuoden aikana olen ollut aktiivisempi niissä piireissä, mutta minulla on ollut säpinää vain yhden naisen kanssa ja senkin kanssa oli vähän niin etten tykännyt päästää sitä minun housuihini vaikka minulla olikin kivaa tuottaa hänelle hyvää...
Se historiani... Kaksi vuotta ennen sitä 4 vuoden takaista eroa olin eräissä bileissä ja niin sekaisin, että sammuin sohvalle. Joku oli livauttanut minulle jotain. Minua käytettiin hyväksi, salasin sen ja parisuhde meni entistä jyrkempään alamäkeen. Eron jälkeen sain tietää, että minulla on herpes. Nyt kun vuosien jälkeen olen vihdoin sinut hyväksikäytön kanssa ja olisin valmis parisuhteeseen, intohimoinenkin, en vain pysty. On jäljellä vain yksi särkymätön lukko: herpes. En voi aloittaa uutta suhdetta, koska pelkään tartuttavani tämän kirouksen jollekin uudelle, rakkaalle ihmiselle. Ja tiedän, että jos alkaisin harrastaa seksiä herpekseni leviäisi syvemmälle minuunkin ja tulisi kivuliaammaksi. Se pelottaa minua enempi kuin mikään henkinen vuoristorata mitä parisuhde voisi aiheuttaa. Miksei joku voi vain keksiä parannuskeinon tähän helvettiin.... Tämän asian takia tunnen itseni kuin haavoittuneeksi eläimeksi joka nilkuttaa yhtä jalkaa vaikka muuten onkin vahva ja tasapainoinen. Nykyään olen bi-seksuaalisuuteni kanssa niin tasapainossa, että voisin seurustella joko naisen tai miehen kanssa. Jos minulla vain ei olisi... Ja turha linkittää mitään herpes-ihmisten omaa nettideittipaikkaa. En halua seurustella jonkun kanssa jolla myöskin on herpes. Se vielä puuttuisi, että saisin siltä jonkin erityyppisen herpeksen kaveriksi tai että sen takia sitten minulla menisi herpes syvemmälle ja kivualiaammaksi... Tämä nyt oli tälläinen purkaus. Saa kommentoida ja neuvoa jotain vinkkejä jos on jotain hyvää sanottavaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.