otanko yhteyttä "entiseen"?

Kummalta "se jokin" puuttui? On hyvä tehdä kuten itsestä parhaalta tuntuu, silloin se välittyykin. Toimi samallalailla millä toivot itseäsi lähestyttävän. Jouluun on aikaa-.

Mielestäni voit ottaa yhteyttä. Tee se tapauksessanne sähköpostilla, niin ei pitäisi olla häiriöksi.

En tiedä vastaako minun käsitykset yleisestä oikeasta, mutta miksi ei voida puhua asioista niinkuin ne ovat? Voit kertoa esim. että olet kaipaillut tai tytön olleen mielessä, ja omalta puoleltasi mielelläsi kuulisit mitä hänelle kuuluu.
Kannattaa olla neutraali, mutta suora, ja miettiä mitä haluat/odotat. Voit sanoa, että mielelläsi vielä tapaisit (ilman odotuksia),ja kysellä olisiko se mahdollista.

Jos jätät kaiken "joulukortin" varaan "tutustuminen jäi hienona kokemuksena mieleeni, hyvää Joulua jne jne", niin tästä voi ymmärtää, että toivotat vaan hyvää joulua ja siinä se; "Oli kiva tutustua, mutta en odotakaan enää muuta, hyvä näin".

On ikävää, että vain oletetaan, ettei homma voisi toimia, vaikka tunteet sanoo muuta.
Pahalta tuntuu jätetystä, kun tietää, että toinenkin oli ihastunut, mutta toimii ehkä näin, kun pelkää itse jätetyksi tulemista? tms. Muutenkaan ei pitäisi olettaa mitään, vaan ottaa asioista selvää, tai selvittää missä mennään.

Toimi sinä tunteittesi mukaan, mutta hienovaraisesti. Jos vastapuoli ei osoita kiinnostusta, niin jätä portit auki palata asiaan, jos myöhemmin toiselta tuntuu.

Sen verran nöyryyttä pitäisi ihmisessä olla, että uskaltaa kertoa tunteistaan ja tarvittaessa ottaa yhteyttä, pyytää anteeksi tms. Valitettavan usein vain taitaa ylpeys ohjailla toimia enemmän. "Tuhkimotarinat" syntyy just siitä, kun mahdottomalta tuntuva rakkaus voittaa kaikki esteet ja tekee vaikeasta mahdollisen.

Väkisin ei ketään voi saada, mutta aina voi itse yrittää tehdä asialle jotain.

Niin siis minultahan tuo "jokin" hänen mielestään puuttui (vajaata viikkoa aikaisemmin totesi kyllä että minussa sitä olisi). Itse valitettavasti vasta aloin todella ihastua häneen juuri tuon viimeisen viikon aikana (pidin hänestä kyllä alusta alkaen, mutta todellinen "sortuminen" oli vasta tulossa).

Voi kyllä olla, että hän pelkäsi jätetyksi tulemista, koska en itse ollut vielä niin innoissani, vasta päivinä ennen poikkipistoa tajusin kuinka paljon hänen seuraansa kaipasin (emme kerenneet nähdä aikatauluongelmien takia tuolla viimeisellä viikolla) enkä sitten loppujen lopuksi kerennyt todella kertoa heräävistä tunteistani.

Toisaalta en nyt sitten tiedä jäikö minulle vain tuo ihastumis-vaihe päälle. Ajatusmaailmamme todellakin olivat jokseenkin erilaisia, mutta järkyttävän ihana ihminen hän on ja entäs jos hän kiinnostusis uudelleen ja loppujen lopuksi toteaisin, että juttu ei toimikaan ja jättäisin hänet.

Noh, täytyy nyt pohtia asiaa. Kiitos mielipiteistänne!

*Toisaalta olisin halunnut todellakin todeta tuon enkä vain nyt yrittää vakuuttaa itseäni, että pieleen se olisi mennyt kuitenkin.*

Niimpä...sinä olisit halunnut todeta sen.
Eikö tullut mieleesi, että tyttö jo totesi sen itse ?