muoto-ongelmat/apuohjat

"Myös ilman apuohjia"? Tarkoittaako tuo sitä, että ratsastat enimmäkseen apuohjilla ja vain satunnaisesti ilman? Jos näin on, syy kritiikkiin on siinä.

Martingalia lukuunottamatta apuohjat on tarkoitettu ns satunnaiseen käyttöön, eli koulutustilanteisiin siihen asti että hevonen oppii myötäämään ja hakeutumaan muotoon, eikä silloinkaan kovin pitkiä aikoja kerrallaan ettei hevosen paikat kipeydy.

Jos hevonen osaa jo myödätä ja hakeutua muotoon (kuten ilmeisesti osaa jos se kerran on aloittanut uransa kouluratsuna kuten sanoit), en minäkään näe mitään syytä niiden käyttöön. Jos hevonen ei jäykkyyden takia pysty menemään haluttuun muotoon, apuohjat eivät sitä tilannetta muuksi muuta. Apuohjat eivät auta hevosta taipumaan sivusuunnassa, ja jos taas niitä käytetään siihen että hevonen pakotetaan kulkemaan asennossa johon se ei itse pysty, niitä käytetään erittäin väärin ja silloin kritiikki onkin aiheellista. Ja toisaalta vaikka tästä ei olisikaan kysymys ja haluaisit vain saada hevosen parempaan muotoon, et vieläkään hyödy apuohjista. Siinä vaiheessa kun hevonen oppii myötäämään ja hakeutumaan muotoon, apuohja käy tarpeettomaksi ja loppu on kiinni oikeasta tavasta ratsastaa. Hevosta ei vedetä haluttuun muotoon millään apuohjilla, vaan ratsastamalla, kuten varmasti tiedätkin.

Oletteko kokeilleet mitä tapahtuu, jos ratsastatte sillä tiukasti kaarevilla urilla jyrkästi johtavalla sisäohjalla? Käsi polvea kohti niin pitkälle alas ja sivulle kuin mahdollista. Sillä lailla johtavan ohjan vaikutus on pitkälti samanlainen kuin sivuohjallakin, joten se voisi auttaa. Johtavaa ohjaa on myös helppo keventää pikkuhiljaa sen mukaan miten hevonen toimii. Kannattaa ensin kokeilla jonkin aikaa ihan vain käynnissä ennen kuin edes yrittää ravi- tai laukkatyöskentelyä.

Samoin voisi kokeilla pujotteluratoja niin että tekee radan estetolpista tms. Joskus hevonen mieltää taipumisen paremmin jos sen on väisteltävä jotakin minkä se itse näkee. Ratsastajan kuvittelemilla kiemuroilla hevosen on helppo vetää mutkat suoriksi, mutta jos edessä on tynnyri tai tolppa, sen on pakko väistää sitä tai se kävelee päin.

Mitään pikaratkaisuahan jäykkyyteen ei ole, se korjaantuu vain harjoittelemalla, mistä tulikin mieleen, että asiansa osaava valmentaja voisi olla teille suureksi avuksi. Hän kuitenkin näkisi paikan päällä miten hevonen liikkuu ja reagoi eri asioihin ja osaisi neuvoa varmasti paremmin kuin kukaan täällä netin kautta.

Mietin myös, kuinka tiukalla apuohjat ovat ja kauanko niitä on nyt käytetty säännöllisessä ratsastuksessa? Myötääkö hevonen apuohjilla silloinkin, jos ne ovat niin löysällä ettei niillä edes ole mitään käytännön merkitystä?

Tai onko mennyt vain maastossa niin ettei hevosen ole tarvinnut tehdä muuta kuin tallustella eteenpäin?

Niistä apuohjien tiukkuudesta ajattelin lähinnä niin päin, että jos ne ovat niin löysällä etteivät kiristy silloinkaan kun hevonen nostaa päänsä ylös, mitä te tekee? Myötääkö ohjalle pian päänsä nostettuaan, vai kulkeeko siinä tapauksessa jännittyneenä koko ajan?

Mietin vain sitäkin mahdollisuutta, että apuohjasta olisi tullut hevoselle pelkkä psyykinen juttu. Se siis kulkee nätisti tietäessään että sillä on apuohjat, siinäkin tapauksessa, että ne ovat niin löysällä etteivät pääse kiristymään missään tilanteessa. Mutta jos ne ottaa pois, se myös tietää sen, ja kulkee sitten jännittyneenä.