Nykyisin lähes kaikki avioliitot kariutuvat jo muutaman vuoden jälkeen, mutta silloin vanhaan hyvään aikaan parisuhteet kestivät paljon paremmin. Nykyisin korostetaan sitä, että parisuhdetta solmittaessa pitää tuntua "siltä" ja pitää olla mahdottoman rakastunut, mutta ennen kumppani valittiin enemmän järkisyiden perusteella. Silloin harkittiin enemmän sitä, mahtaako tuon miehen / naisen kanssa pärjätä arkielämässä, ja se rakkaus oli vähän pienemmässä arvossa. Parisuhteet kuitenkin kestivät hyvin.
Pitkän elämäni aikana olen tullut siihen tulokseen, että oikea asenne parisuhdetta solmittaessa on kaikkein tärkeintä onnistumisen kannalta. Jos molemmat puolisot ovat vastuuntuntoisia ja ahkeria, eivätkä he juokse kaikkien hömpsötysten perässä, niin liitosta saattaa tulla lopulta suhteellisen sopuisa ja onnellinenkin, vaikka sitä hurmoksellista rakkautta ei alussa olisikaan. Oikea asenne pitää suhteen pystyssä ja saattaa johtaa kohtuulliseen taloudelliseen menestymiseenkin. Vakaat olot lisäävät parisuhteen onnellisuutta.
Jos parisuhde solmitaan sokeasti rakastuneena täydessä hurmostilassa, niin silloin moni tärkeäkin asia saattaa jäädä huomaamatta. Siinä suuressa onnenhuumassa saaattaa jäädä huomaamatta sekin, että tavallisessa arkielämässä tarvitaan rahaakin, jotta suuri onni säilyisi pidempään. Aivan liian usein unohtuu vanha sananlasku: Kun köyhyys tulee ovesta, niin rakkaus lentää ikkunasta.
Käytännön arkielämässä toimiva parisuhde on tunnesuhdetta enemmän taloudellinen yhteistyösopimus, siis vanhan sanonnan mukaan naimakauppa, jossa yhteisen vision löytäminen on menestykselle hyvin tärkeää. Jos parisuhde solmitaan vain hurmoksen perustella, niin alkuhuuman loputtua suhde jää tyhjän päälle, ja usein silloin ajaudutaan eroon, koska ei enää tunnu miltään.
Miesten saunailloissa ( tietenkin alkoholin siivittämänä) on usein todettu, että rakkaudesta solmitun parisuhteen alkuhuuma ( silloin kai tuntuu "siltä") kestää ainoastaan noin 500 aktin ajan, jonka jälkeen seksikin alkaa maistua puulta. Jos silloin ei ole enää tahtoa jatkaa, vaan haluttaisi kokea edelleen sitä ihanaa alkuhuumaa, niin uutta kumppaniahan siinä on lähdettävä katselemaan. Juuri näin nykyisin tapahtuukin.
Kun olen seuraillut näitä innokkaimpien rakkautta korostavien parisuhdevouhottajien touhuja, niin harvinaisen hyvin tämä 500 aktin sääntö näyttää pitävän paikkansa. Näistä hurmoksellisista parisuhteista tuntuu loppuvan puhti jo parissa vuodessa, ja silloin on taas etsittävä uutta rakastumista. Rakastuneena oleminen on otettu elämän päätarkoitukseksi, jolloin muut elämänalueet jäävät vähemmälle huomiolle. Pysyvä onnellisuus ei kuitenkaan tahdo löytyä tällä konstilla, vaikka näitä rakastumisia olisi kymmeniäkin.
Havaintoni hukaan kestävimmät parisuhteet näyttävät olevan sellaisia, joissa suhde on solmittu ihan järjen avulla siksi, että parempaakaan puolisoa ei ole löytynyt. Tällaiset realistisesti maailmanmenoon asennoituvat ihmiset ovat usein hyvin ahkeria ja osaavat puhaltaa yhteen hiileen, jolloin tämä järkisyin solmittu parisuhde saattaa osoittautua menestykseksikin. Taloudellisesti vakaat olot antavat tyydytystä ja lisäävät puolison arvostusta. Eläkepäivinä tällainen pariskunta saattaa olla hyvinkin onnellinen elämäänsä, vaikka sitä suurinta hurmosta ei koskaan ole ollutkaan.
Rakkaus vai järki?
30
3688
Vastaukset
- Mirkku
En vois olla enempää samaa mieltä!
- rakkaus
niinhän sitä luulee, ja luuli, mutta kyllä niitä tunteitakin pitää olla puolisoa kohtaan että jaksaa.
- kysymyksiä
Tekevätkö miehet päätöksen järjen mukaan ja naiset rakkauden mukaan?
Miksi sitten miehet hakevat muuta liiton ulkopuolelta, kun eivät enään ole tyytyväisiä omassaan? Johtuuko ainoastaan seksistä? Monesti haetaan kuitenkin tunteille vastakaikua. Miehet ovat yllättävän tunteellisia, se ei vaan tule esiin helposti. Haetaan sitä rakkautta siihen liittoon, vaikkei ihan helposti sitä asiaa myönnetäkään.- Kansanparantaja
Asia ei ole niin, että miehet pyrkisivät ratkaisemaan asiat järjellä ja naiset tunteella, vaan molemmissa ryhmissä on sekä järki- että tunneihmisiä. Parisuhde ei myöskään koskaan ole pelkkä järki- eikä tunnesuhde, vaan eri ihmiset antavat järjelle ja tunteelle erilaiset painoarvot. Jokainen hakee itselleen parhaiten toimivan yhdistelmän.
Järkiavioliittona pidän sellaista liittoa, jossa puolisot ovat oppineet sen, että sitä suurta rakkautta ei voi saada, koska suuri ihastuminen on useimmiten vain yksipuolista. Silloin he hyväksyvät sen ajatuksen, että oikealla asenteella parisuhde voi onnistua sellaisenkin ihmisen kanssa, joka ei nyt ole niin mahdottoman rakas ja hurmaava, mutta joka saatta kuitenkin olla ahkera, rehellinen, vastuuntuntoinen ja turvallinen kumppani. Järkiseikat saavat siiis suuremman painoarvon kuin suuri hurmio.
Tietenkin tällainen parisuhde on hieman haavoittuva siinä tapauksessa, jos toinen puoliso jossakin vaiheessa sattuisi kohtaamaan sen suuren rakkauden ja alkaisi painottaa aiempaa enemmän tunnetta. Tällaiset järkevät puolisot kuitenkin helposti ymmärtävät, että tämä toisen puolison sattumalta löytämä suuri rakkaus ei välttämättä ole mikään tae onnellisesta tulevaisuudesta, sillä monet käytännön asiat saattaisivat olla vaikeasti ratkaistavissa. Tällainen pieni hurahtaminenkin aiheuttaa järkisyin solmitussa parisuhteessa ainoastaan pienen "markkinahäiriön", sillä eivät puolisot ole aiemminkaan ole tehneet valintojaan pelkästään tunteiden pohjalta. Järkiavioliitto kestää siis paremmin mahdollisissa uskottomuustilanteissakin kuin suureen rakkauteen perustuva parisuhde.
- auringon paiste
Miksi ei voi olla molempia?
Onko aina joko tai?
Olis mielenkiintoista ymmärtää, mitä tuo "rakkaudenhuuma" oikein on?
Mitä mieltä olette?
Miksi se vaikuttaa niin voimakkaasti?
Oletteko katuneet vuosien jälkeen, jos koitte sen?
Olisitteko olleet valmiit jättämään väliin?
Varmaan molempia vastauksia löytyy.- Kansanparantaja
Ei tietenkään ole olemassa puhdasta järki- eikä rakkausavioliittoa, vaan ainahan mukana on molempia. Eri ihmisillä järki ja rakkaus saavat vain erilaisen painoarvon.
Se "rakkaudenhuuma" on niitä asioita, joka olisi tietenkin mielenkiintoista ymmärtää, mutta ei siihen taida tyhmän ihmisen järki riittää. Paljon ymmärrystä tärkeämpä ja mukavampaa on joskus kokea se ihan itse, vaikka ei siitä suurta hyötyä sitten olisikaan käytännön elämässä.
Se suuri rakastuminen on paljolti omasta tahdosta riippumaton asia, joka joskus tulee ihmisen kohdalle tai sitten ei tule. Tämän vuoksi tätä suurta tunnetta ei ihmisen tietenkään tarvitse katua, sillä eihän sen kokeminen ole johtunut omista toimenpiteistä. On ihan mukava asia, jos tämän elämässään joskus kokee, mutta ei siitä kuole, vaikka ei sitä koskaan kokisikaan. Järjelläkin pärjää riittävän hyvin.
Jos ihmiselle olisi tarjolla se suuri rakastuminen, niin uskoisin perin harvan jättävän sen kokemuksen väliin. Kyllä järki-ihminenkin haluaa hetken elää täydellisessä hurmiossa, vaikka sitten krapulavaiheessa onkin valmis tekemään taas järkiratkaisut elämässään.
- Jill
Olen sitä mieltä, että pysyvä parisuhde kannattaa "perustaa" vasta hurman haihduttua. Suurestakin hurmasta voi kehkeytyä nautinnollinen ja järkevä suhde, mutta siitä ei voi olla varma rakastumisen ollessa kuumimmillaan. Ja siinä mielessä olen kyllä kanssasi samoilla linjoilla, että järkeä tarvitaan aina, vähintäänkin vakaa päätös yrittää yhdessä. Vaikeuksia tulee aina ja ilman sitoutumista ne johtavat ihan liian helposti eroon. Mutta: kyllä hurmiollista seksiä voi olla vielä 500:n jopa 5000:n kerran jälkeenkin...
- MotoPsycho
Minun mielestäni ongelma ei ole liiallinen rakkauden korostaminen, vaan se, ettei rakkautta osata erottaa himosta ja eläimellisistä vaistoista. Miettikääpä vaikkapa parhaita ystäviänne. Jokaiselta löytyy varmasti ainakin yksi ystävä (voi olla myös veli, sisko, äiti, isä), jota voi rehellisesti sanoa todella rakastavansa. Mitä rakastatte hänessä? Ette takuulla hyvää persettä, muhkeaa pankkitiliä tai ylitsevuotavaa itsevarmuutta. Rakastatte jotain muuta, hänen rehellisyyttään, luotettavuuttaan, arvomaailmaansa, empaattisuuttaan yms. Yksinkertaisesti viihdytte hyvin hänen seurassaan.
Jotain samantapaista pitäisi mielestäni olla myös puolisoiden välisessä rakkaudessa. Aitoa viihtymistä hänen kanssaan muuallakin kuin vain sänkykamarissa. Arvomaailma, käytös, elämäntavat ja asenteet, joita voisin kunnioittaa täydestä sydämestäni. Nämä kaikki jäävät vielä jäljellä, vaikka fyysinen himo alkaisi jossain vaiheessa hieman laantuakin. Ja näiden hienojen ominaisuuksien avulla voi aina itseään muistuttaa miksi häntä rakastan. Ja sieltä se halu tuottaa hänelle fyysistä mielihyvää myös löytyy vielä vuosikymmenien päästäkin.
Tietenkin näihin täytyy vielä yhdistää fyysinen viehättävyys juuri minun silmissäni. Ei tarvitsisi olla mikään miss universum, kunhan olisi minun silmissäni riittävän nätti. Ajan kuluessa ja rakkauden syventyessä (oppiessani tuntemaan hänen hienon luonteensa vielä paremmin), alkaisi hän näyttää silmissäni myös fyysisesti maailman kauneimmalta naiselta.
Tämä nyt tietenkin vaatisi parinvalintaa tehtäessä tosiaan enemmän myös sitä yläpään käyttöä, tunteidensa analysoimista, ominaisuuksien yhteensopivuuden vertailua yms. Ei vain pelkästää sen alapään tuntojen perässä juoksemista (tässä tulee ehkä se, mitä aloittaja tarkoitti asetelmalla järki vs. tunteet).
No siinäpä minun näkemykseni aiheeseen.- Kansanparantaja
Käytin kirjoituksesani hieman erilaisia sanontoja, mutta juuri samaa tarkoitin tekstissäni kuin Sinäkin. Kuvailemiesi asioiden ymmärtäminen ei vaadi mitään huumaa, vaan se vaatii pysähtymistä ja järjenkäyttöä. Ainoastaan näistä lähtökohdista voidaan rakentaa hyvä ja kestävä järkiavioliitto, jossa sitä oikeaa tunnettakin on kyllä mukana.
- sade
Onpa mielenkiintoinen keskustelu.
Kiitos vastauksestasi. Nyt ymmärsin tietyn puolen asiasta. Ja huomasin, näin kun järjellä alkaa miettimään asioita rakkauden tunteen sijasta :), että onko sitten paremminkin kysymys valintakriteereistä, millä valitsee kumppanin itselleén. Millä perusteella? Mitkä ovat tärkeitä asioita kumppanin valinnassa? Voiko siinä ottaa huomioon omat kokemuksensa? Tunteensa? Järkiasiat?
Eli jos järkevästi ajattelee asioita:
1) Fyysinen olemus: ulkonäkö, fyysinen viehättävyys
2) Fyysinen vetovoima: seksi, himo
3) Henkilökohtaiset ominaisuudet:luonne, sosiaalisuus, käytös, elämäntavat, asenteet, älykkyys, empaattisuus etc
4) Harrastukset
5) Taloudelliset tekijät; raha, palkka, työ, asema, omaisuus, varallisuus
6) Maailmankatsomus: arvot, elämän suunta, päämäärät, tavoitteet
7) Henkinen/hengellinen suuntaus: onko sitä ja jos niin mikä?
8) Omat elämänkokemukset, jotka vaikuttavat valintoihin
9) Elämäntilanne ja sen vaikutus parin valintaan:
ero, yh, lapset, työttömyys, velat etc.
10) Tunteet: rakkaus, tykkääminen
11) Ehdottomat ei:t
Mitä näihin voisi lisätä? Kertokaa. Pyydän tarkennusta teiltä oleellisissa asioissa.
Illalla teen listan valmiiksi. Tehdäänpä sitten uusi galluppi. Pitää vielä lisätä pari asiaa.
Pitääpä illalla miettiä näitä. Nyt on mentävä. - Peppi
sade kirjoitti:
Onpa mielenkiintoinen keskustelu.
Kiitos vastauksestasi. Nyt ymmärsin tietyn puolen asiasta. Ja huomasin, näin kun järjellä alkaa miettimään asioita rakkauden tunteen sijasta :), että onko sitten paremminkin kysymys valintakriteereistä, millä valitsee kumppanin itselleén. Millä perusteella? Mitkä ovat tärkeitä asioita kumppanin valinnassa? Voiko siinä ottaa huomioon omat kokemuksensa? Tunteensa? Järkiasiat?
Eli jos järkevästi ajattelee asioita:
1) Fyysinen olemus: ulkonäkö, fyysinen viehättävyys
2) Fyysinen vetovoima: seksi, himo
3) Henkilökohtaiset ominaisuudet:luonne, sosiaalisuus, käytös, elämäntavat, asenteet, älykkyys, empaattisuus etc
4) Harrastukset
5) Taloudelliset tekijät; raha, palkka, työ, asema, omaisuus, varallisuus
6) Maailmankatsomus: arvot, elämän suunta, päämäärät, tavoitteet
7) Henkinen/hengellinen suuntaus: onko sitä ja jos niin mikä?
8) Omat elämänkokemukset, jotka vaikuttavat valintoihin
9) Elämäntilanne ja sen vaikutus parin valintaan:
ero, yh, lapset, työttömyys, velat etc.
10) Tunteet: rakkaus, tykkääminen
11) Ehdottomat ei:t
Mitä näihin voisi lisätä? Kertokaa. Pyydän tarkennusta teiltä oleellisissa asioissa.
Illalla teen listan valmiiksi. Tehdäänpä sitten uusi galluppi. Pitää vielä lisätä pari asiaa.
Pitääpä illalla miettiä näitä. Nyt on mentävä.Tuohon listaan voisin lisätä jjärjen perusteella valintaan että:
Käyttääkö huumeita esim. liikaa viina?
Taipuvainen väkivaltaan?
Millaiset appivanhemmat on muuten tärkee kysymys jos meinaa perheen perustaa?
Osaako siivota, tiskata tai laittaa ruokaa??
Tuleeko mukana lemmikkejä tai lapsia?? - MotoPsycho
sade kirjoitti:
Onpa mielenkiintoinen keskustelu.
Kiitos vastauksestasi. Nyt ymmärsin tietyn puolen asiasta. Ja huomasin, näin kun järjellä alkaa miettimään asioita rakkauden tunteen sijasta :), että onko sitten paremminkin kysymys valintakriteereistä, millä valitsee kumppanin itselleén. Millä perusteella? Mitkä ovat tärkeitä asioita kumppanin valinnassa? Voiko siinä ottaa huomioon omat kokemuksensa? Tunteensa? Järkiasiat?
Eli jos järkevästi ajattelee asioita:
1) Fyysinen olemus: ulkonäkö, fyysinen viehättävyys
2) Fyysinen vetovoima: seksi, himo
3) Henkilökohtaiset ominaisuudet:luonne, sosiaalisuus, käytös, elämäntavat, asenteet, älykkyys, empaattisuus etc
4) Harrastukset
5) Taloudelliset tekijät; raha, palkka, työ, asema, omaisuus, varallisuus
6) Maailmankatsomus: arvot, elämän suunta, päämäärät, tavoitteet
7) Henkinen/hengellinen suuntaus: onko sitä ja jos niin mikä?
8) Omat elämänkokemukset, jotka vaikuttavat valintoihin
9) Elämäntilanne ja sen vaikutus parin valintaan:
ero, yh, lapset, työttömyys, velat etc.
10) Tunteet: rakkaus, tykkääminen
11) Ehdottomat ei:t
Mitä näihin voisi lisätä? Kertokaa. Pyydän tarkennusta teiltä oleellisissa asioissa.
Illalla teen listan valmiiksi. Tehdäänpä sitten uusi galluppi. Pitää vielä lisätä pari asiaa.
Pitääpä illalla miettiä näitä. Nyt on mentävä.Nykyisin vaikuttaisi ihmisillä olevan valintakriteerit olevan varsin pinnallisia. Sitten vielä tätä lihan himoa ja eläimellisiä vaistoja erehdytään pitämään rakkautena.
Karrikoiden miesten valintakriteerilista:
1. Hyvät tissit
2. Hyvä perse
3. Hyvä kroppa muuten
4. Kauniit kasvot
5. Hyvä sängyssä
.
.
.
1000000. Luonne, arvot, elämäntavat jne.
Karrikoiden naisten vastaava lista:
1. itsevarmuus (saa mennä jopa röyhkeyden puolelle)
2. raha ja valta
3. Status muiden naisten silmissä
4. ulkonäkö
5. hyvä sängyssä
.
.
.
1000000. Luonne, arvot, elämäntavat jne.
Ei ole mikään ihme, kun suhteet eivät kestä. Pitkän päälle, kun nuo listan kärkipään kriteerit eivät oikein riitä. No jokainen saa valita parinsa millä kriteerein itse haluaa. Turha vain sitten itkeä, jos suhteet eivät koskaan kestä, ja vain sen takia, ettei osaa yhtään ajatella yläpäällään. Miehiä ja naisia kiihottavat pikkuisen eri asiat vastakkaisessa sukupuolessa, kuten yritin listoissa kuvata. Molemmat tosin ovat yhtä pinnallisia.
Ihan noin pessimistinen näkemykseni ei kuitenkaan ole. Muunkinlaisia ihmisiä toki vielä löytyy (todistettavasti molemmista sukupuolista).
Laitetaan sitten vielä lyhykäisesti se lista, mitä itse pyrin noudattamaan:
1. Luonne (mukava, kiltti, muut huomioiva jne.)
2. Arvot (rehellisyys, luotettavuus jne.) ja tavoitteet elämässä (suhtautuminen parisuhteeseen, uraan, lapsiin jne.)
3. Elämäntavat (alkoholin käyttö, muut huumausaineet, tupakointi, biletys vs. koti-illat, harrastukset jne.)
4. Miellyttävä ulkonäkö (ei tarvitse miellyttää muita kuin minua, kuten ei muidenkaan ominaisuuksien). - Kansanparantaja
MotoPsycho kirjoitti:
Nykyisin vaikuttaisi ihmisillä olevan valintakriteerit olevan varsin pinnallisia. Sitten vielä tätä lihan himoa ja eläimellisiä vaistoja erehdytään pitämään rakkautena.
Karrikoiden miesten valintakriteerilista:
1. Hyvät tissit
2. Hyvä perse
3. Hyvä kroppa muuten
4. Kauniit kasvot
5. Hyvä sängyssä
.
.
.
1000000. Luonne, arvot, elämäntavat jne.
Karrikoiden naisten vastaava lista:
1. itsevarmuus (saa mennä jopa röyhkeyden puolelle)
2. raha ja valta
3. Status muiden naisten silmissä
4. ulkonäkö
5. hyvä sängyssä
.
.
.
1000000. Luonne, arvot, elämäntavat jne.
Ei ole mikään ihme, kun suhteet eivät kestä. Pitkän päälle, kun nuo listan kärkipään kriteerit eivät oikein riitä. No jokainen saa valita parinsa millä kriteerein itse haluaa. Turha vain sitten itkeä, jos suhteet eivät koskaan kestä, ja vain sen takia, ettei osaa yhtään ajatella yläpäällään. Miehiä ja naisia kiihottavat pikkuisen eri asiat vastakkaisessa sukupuolessa, kuten yritin listoissa kuvata. Molemmat tosin ovat yhtä pinnallisia.
Ihan noin pessimistinen näkemykseni ei kuitenkaan ole. Muunkinlaisia ihmisiä toki vielä löytyy (todistettavasti molemmista sukupuolista).
Laitetaan sitten vielä lyhykäisesti se lista, mitä itse pyrin noudattamaan:
1. Luonne (mukava, kiltti, muut huomioiva jne.)
2. Arvot (rehellisyys, luotettavuus jne.) ja tavoitteet elämässä (suhtautuminen parisuhteeseen, uraan, lapsiin jne.)
3. Elämäntavat (alkoholin käyttö, muut huumausaineet, tupakointi, biletys vs. koti-illat, harrastukset jne.)
4. Miellyttävä ulkonäkö (ei tarvitse miellyttää muita kuin minua, kuten ei muidenkaan ominaisuuksien).Olet hyvin tajunnut sen, että nykynorisolla on hieman kummalliset valintakriteerit käytössä puolin ja toisin. Lähes kaikki näistä "tärkeistä" ominaisuuksista liittyvät ulkonäköön, joten perin katoavaiseen asiaan nuoret ihmiset nyt huomiotaan kiinnittävät. Kun otetaan vielä huomioon, että kallispalkkaiset plastiikkakirurgit muuttavat trendikkäiden ihmisten ulkonäköä aina kulloistenkin muotivirtausten mukaiseksi, niin melkoisen tehtyjä ominaisuuksia nyt ollaan metsästämässä. Iän myötä nämä ihanat ulkoiset ominaisuudet alkavat luonnostaan rapistua, ja entistä enemmän joudutaan kirurgin apuun turvautumaan, jos tärkeät valintakriteerit halutaan jatkossakin täyttää.
Tietysti ihmisen ulkonainen kauneus on ihan mukava asia, mutta kyllä ne hyvät henkiset ominaisuudet vasta ihmisestä mukavan ja miellyttävän tekevät. Näissä henkisissä arvoissa on se hyvä puoli, että ikääntymisen myötä ihminen yleensä kasvaa henkisesti erittäin paljon, jolloin nämä hyvät henkiset ominaisuudet entisestään lisääntyvät. Tällaisen fiksun kumppanin kanssa yhteiselo voi vanhempana olla paljonkin parempaa kuin nuorempana, joten valintakriteerisi on hyvin valittu.
Taidat kuitenkin edustaa vähemmistöä nyky-yhteiskunnassa, sillä suurin osa nuorisosta on jo omaksunut täydellisesti nämä kauneutta ja rohkeutta ihannoivat elämänarvot. Pinnallisuutta kauppaavat mainosmiehet ovat onnistuneet hyvin tehtävässään.
- sade
Mielestäni käytännön elämä yleensä näyttää, ettei
ole mustavalkoista vaihtoehtoa. Kun puhutaan asioista olkoon ne mitä hyvänsä, keskustellaan asetelmasta joko tai eli ne äärilaidat. Elävässä elämässä ei ole niin. Se tahtoo hyvin usein olla juuri sitä harmaata, eli sillä tarkoitan , että ne molemmat puolet ovat mukana kuvioissa. Ei jompi kumpi. Eikä se rakkaus ole aina sitä hurmoksellista niin voimakkaana. Siinäkin on vaihteluita. Että yleensä tykkää toisesta ja myös kehot synkkaa. Ettei ole pelkkää panoa ilman tunnetta.
Asenne on tärkeä parisuhteessa. Mutta kyllähän oikea asenne voi löytyä, vaikka rakastaa toista. Ja yhteen hiileen puhaltaminen. Eikö rakkaus/toisesta tykkääminen nimenomaan edesauta sitä asiaa.
Parisuhde voi paremmin, kun ei ole taloudellisia ongelmia. Se on selvä asia. Mutta parisuhteen pitäisi kestää myös vastoinkäymiset, niitä ilman ei voi täällä maailmassa elää. Kun muuta ei ole, joskus se rakkaus toista ihmistä kohtaan kantaa niiden vaikeiden aikojen yli. Kun yhdessä on selvitty näiden vaikeiden kokemusten yli, parisuhdekin on aivan toista luokkaa. Se on vahvempi tai sitten se ei ole kestänyt vaikeuksia, jolloin erotaan. Vaikka tahtoa pitäisi riittää. Kyllä erot nykyaikana johtuvat niin monista eri asioista, ettei voida sanoa sen johtuvan ainoastaan yhdestä. Ja maailmakin ja sen olosuhteet ovat muuttuneet niistä "vanhoista hyvistä ajoista".
On varmaan niistä arvoista kysymys, mitä pitää tärkeänä. Ihmiset muuttuvat parisuhteissakin, niinkuin sanoit menevät niiden hömpötysten perässä.
Se mitä korostaisin on seurustelun merkitys. Sitä itse jää kaipaamaan vanhoista hyvistä ajoista. siinä oppi tuntemaan toisen ja näkemään sopiiko yhteen. Ennen vanhaan tilanne muutenkin oli toinen, koska mentiin naimisiin naapurin likan kanssa, joka tunnetiin entuudestaan. Nykyisin liikumme eri puolilla maailmaa ja tapaamme paljon erilaisia ihmisiä. On kiireinen elämän tapa, jolloin ei ehdi tutustua riittävästi. Vaikea sitten ottaa kantaa, ovatko ihmiset olleet onnellisia aikaisemmin, ei sitä ole ehkä edes ajateltu. on eletty sitä elämää eikä muuta ole ollut. On se rakkaus ja toisen kunnioitus siellä varmaan ollut kokoaika. Uskon, että nainen on kunnioittanut miestä ja kunnioittaa vieläkin, niistä monista asioista joista mies on huolehtinut/huolehtii. Taloudelliset asiat, juridiset yms, vaikka nykyisin naisetkin hoitavat niitä menestyksellä, ovat ne silti monelle ei-niin-luontevia. Nainen arvostaa sitä ja siitä voi syntyä myös rakkaus, joka ei ole yhtään vähäpätöisempää kuin muukaan rakkaus.
Haittaako ketään, jos joku on ollut rakastunut, jos siinä ei loukkaa ketään. Itse ajattelen, ettei rakastumisessa ole kysymys siitä, että sen itse saisi aikaan tai etsimällä löytäisi. Mitä pitäisi tehdä, jos on sinkku ja rakastuu toiseen. Pitäisikö sen takia painaa rakkauden tunne alas, ettei se ole sallittua ja ettei se ole järkevää. ja onko se sitä rakkauden huumaa, jos sen sanoo ääneen, toiset ilmaisevat sen toisin vaan , siinäkin on eri vaihtoehtoja. Vai saako sitä sanoa ääneen Suomessa?
Miesten pitäisi ottaa huomioon myös se, että naiset on luotu rakastamaan. Se tulee esiin pieninäkin asioina.
Ihmettelen sitä, miksi ei anneta kaikkien kukkien kukkia, olkoon ne millaisia tahansa. Onko tässäkin asiassa vain yksi ja ainoa oikea vastaus. Minun mielestäni ei ole. Jokaisen on hyvä etsiä vastauksia itse. - herkistelijä
..vain kylmästi, että on kyse järkiavioliitosta, jos kaikista voimakkain rakastumisen tunne on jäänytkin alkuvaiheessa kokematta? Minusta tuntuu pahalta ajatella, että tällöin oma suhteeni olisi jotenkin kakkoslaatua. Eikö ns. järkiavioliitto sisällä myös rakkauden?
Itselläni on vaikein hyväksyä se, että sitä roihuvaa rakkautta ei tullutkaan. Tuli ihastus ja tunne, että tuon ihmisen kanssa haluaisi olla. Nyt mietin riittääkö tämä. Voinko sanoa hyvällä omallatunnolla rakastavani siinä missä muutkin? En halua erota miehestäni, jotta voisin etsiä sitä voimakkaampaa rakkautta. Haluan kuitenkin olla onnellinen - hänen kanssaan. Nyt este on vain epävarmuus.
Suhteen ei tulisi olla se kaiken onnen lähde. Elämässä on muitakin asioita. Ainakin pitäisi olla. Nykyisin vain nostetaan jalustalle rakastumisen aiheuttama tunne. Se on kuin huume, jonka pitäisi auttaa joka vaivaan.
Tällaista siis minä..- sinkku
En ymmärrä, miksi et voisi edelleen olla onnellinen parisuhteessasi. Ihastuit/rakastuit mieheesi ja se on kantanut se rakkauden tunne teillä. Voit hyvällä omallatunnolla sanoa rakastavasi miestäsi. Ja se riittää. Ehkä se on jostain syystä mielenkiintoinen keskustelun aihe.
Eihän siinä muuta tarvitse olla. Ei pidä antaa näiden keskustelujen liikaa vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Joskus on hyvä vaan miettiä syntyjä syviä. Ja keskustella eritavoin ajattelevien ihmisten kanssa. Joillakin sinkuilla se on ajankohtainen asia, siksi haluavat neuvoja/ ajateltavaa. - Kansanparantaja
Kirjoituksesi perustella Sinulla näyttää olevan oikein hyvä parisuhde, joten ei Sinulla ole mitään syytä elää epävarmuudessa. Sinulla tuntuu olevan sellainen asenne, että tavallisesta arkipäivästäkin löydät onnellisia tilanteita. Sinun kannattaa jatkaa elämistäsi ihan samaan malliin ja olla vain onnellinen siitä, että et elä missään kakkosluokan suhteessa.
Tällä suuren rakkauden mainostamisella saadaan erittäin paljon pahaa aikaan. Monet hyvässäkin parisuhteessa elävät ihmiset alkavat epäillä todellista onnellisuuttaan ja puolisonsa sopivuutta, koska sitä ihmeellistä alkuhuumaa ei enää ole jäljellä. Kaikkien pitäisi kuitenkin muistaa, että ei niitä arkiasioita pystytä hoitamaan suurella hurmiolla, vaan oikealla asentella ja ahkeralla työnteolla oikeiden asioiden puolesta. Siitä se todellinen onni rakentuu.
- ollut rakastunut
Ainakin omasta kokemuksestani voin puhua sen verran, että kyllä minä olin alussa rakastunut kumppaniini ja tämä rakastuminen syveni rakastamiseksi. Minä todella rakastan kumppiani ja siksi olen myös sitoutunut suhteeseen ja olen valmis tekemään työtä sen eteen. Olin rakastuneena oleminen ihan mukavaa mutta paljon enemmän nautin oikeasta rakastamisesta ja arjesta sen tärkeän henkilön kanssa. Riitoja ja törmäyksiä tulee, mutta ne selvitetään. En odota suhteelta pilvilinnoja vaan arjen turvaa, ilojen ja surujen jakamista, yhdessä tekemistä jne.
- Höpönassu
Se pätkähti sydämen läpi..
Kirjoittanut: Höpönassu 21.8.2004 klo 10.39
se meidän rakkaus.
Se sille mitään saanut. Ilman varoitusta vei mennessään. Parkkipaikalta järvenrantaan, hiekkakuopalle, toisillemme vieraita. Kaksi aikuista ihmistä, takana elettyä elämää, muttei yhteistä.Toisille varatut...*huokaisee* ei auta yrittää järkeä itsellensä jutella. Kadotin järkeni jo alkumetreillä.
Once in lifetime. Selittämätön ja mieletön, kaikkinielevä. Sanoja, tunteita, kosketusta, toisen sydämen sykettä. Rakastaa niin, että sisälle sattuu... Hämilläni ja surullinen, iloinen ja riemullinen..kaikki tunteet yhdessä mytyssä sisälläni....Saada ja antaa, antaa ja rakastaa..voimaton muuhun.
Tule takaisin järki-kulta! Käske meidän lopettaa.
Anna unohdus!! ...mutta...anna elämä vielä minun häntä rakastaa....ja saada rakkautta...
Tämän minä elin. Elin ja rakastin, tunteiden vuoristoradalla karusellissa yksin ja kaksin...
Entäpä antaisinko pois, olisinko elämättä, rakastumatta? Viimeviikolla jos olisi kysytty, olisin ehdottomasti sanonut kyllä, en olisi halunnut sitä kaikkea pyöritystä läpikäydä, mutta nyt..? Ei, en antaisi pois , en olisi elämättä, kokematta. Nyt on maailmani kirkkaampi katsella surusta huolimatta. Siinä on syvyyttä ja kipua, tunteidenpaloa, jonka kautta minä sain mahdollisuuden kasvaa omana itsenäni. - Ja silti, valitsin sen turvallisen järkiliiton...- Viisas Nainen
Tärkeä asia pohdittavaksi.
Mutta voiko ihminen esim. kuolla järkevästi, kun siitä fysiologisesti kaiken tietää ja se tapahtuu tietyssä järjestyksessä?
Kaikkihan niin tekee kerran elämässään miksemme voisi siis toimia siinäkin aikuismaisesti - ei vaan me huudamme tuskasta ja paskomme allemme.
500 aktin aikana voi saada muutakin aikaan kuin orkkuja. Heidän takiaan kannatta puskea päätä kiveenkin.
En sano ettenkö koskaan voisi enää tehdä muuta kuin tapana on eli olla järkevä aikuinen ja elää onnelisena loppuun asti.
Se on liian sitovaa ja aina voi sattua mitä vain kesken matkan ilman mitään varoitusta.
Jos se on jotain muuta kuin äkkikuolema esim liikenteessä, voisi toki harkita heittäytymistä. - Mina
Viisas Nainen kirjoitti:
Tärkeä asia pohdittavaksi.
Mutta voiko ihminen esim. kuolla järkevästi, kun siitä fysiologisesti kaiken tietää ja se tapahtuu tietyssä järjestyksessä?
Kaikkihan niin tekee kerran elämässään miksemme voisi siis toimia siinäkin aikuismaisesti - ei vaan me huudamme tuskasta ja paskomme allemme.
500 aktin aikana voi saada muutakin aikaan kuin orkkuja. Heidän takiaan kannatta puskea päätä kiveenkin.
En sano ettenkö koskaan voisi enää tehdä muuta kuin tapana on eli olla järkevä aikuinen ja elää onnelisena loppuun asti.
Se on liian sitovaa ja aina voi sattua mitä vain kesken matkan ilman mitään varoitusta.
Jos se on jotain muuta kuin äkkikuolema esim liikenteessä, voisi toki harkita heittäytymistä.En anna elämäni kulua siihen että pelkäisisin kuolemaa, se on jotakin joka tulee murehdin sitä tai en ...
Vähän niin kuin rakkaus..
- tyttö_helsingistä
Onpas kerrankin mielenkiintoinen keskustelu saatu aikaiseksi!
Jotkut tuntuvat kategorisoivan liitot joko tunne- tai järkiliitoiksi. Oma ihanteeni on näiden tasapainoinen yhdistelmä. Tässä yhteydessä on kuitenkin heti tehtävä selväksi, mitä oikeastaan tarkoitan tunteella.
Olisi tärkeää erottaa todelliset tunteet IMPULSSEISTA. Minusta pelottavan suuri osa ihmisistä erehtyy jatkuvasti luulemaan impulsseja tunteiksi ja sitten mennäänkin metsään oikein rytisemällä, kun aletaan "seurata sydämen ääntä" (siis impulsseja) tai "elää tunteella".
Impulsseja ovat mielestäni mm.: yhtäkkinen voimakas halu lyödä riidanhaastajaa nassuun, kostonhimo, seksuaalinen kiima (joka voi kohdistua henkilön tunteista riippumatta kehen tahansa), ja voimakas ihastuminen (juuri se, jonka usein kokee suhteen alussa). Näitä en siis itse pidä sellaisina tunteina, joiden ajattelematon seuraaminen ja toteuttaminen tekisi ihmisen onnelliseksi.
Todellisista tunteista, niistä joita ehdottomasti kannattaa seurata, mainittakoon esimerkiksi rakkaus. Rakkaus EI missään tapauksessa ole se juttu, joka tuon mainitun 500 aktin aikana kaikkoaa - päin vastoin! Rakkaus syntyy siitä, että kaksi ihmistä elää toisiaan RAKASTAEN. Rakastava toiminta siis synnyttää rakkauden tunnetta, sitä suurempaa mitä kauemmin, intensiivisemmin ja täydellisemmin rakastetaan. Jos liitosta puuttuu tällainen rakkaus, en antaisi sille kovin hyvää ennustetta vaikka osapuolet suhtautuisivat elämänsä kuinka järkevästi tahansa.
Kuinka moni meistä rakastaa äitiään/isäänsä siitäkin huolimatta ettei hänestä voi luetella kovin monta hienoa luonteenpiirrettä? Minä ainakin (pidän äitiäni epäanalyyttisena ja marttyyrimaisena, ärsyttävänä keski-ikäisenä akkana ja mielestäni vielä ihan aiheesta, mutta siitä huolimatta vain rakastan häntä). Rakastan äitiäni, koska äitini on niin pitkään pyyteettömästi rakastanut minua.
Olen tiettyyn rajaan asti sitä mieltä, että kumppani on syytä valita järjellä (itse harvemmin edes ihastun sellaisiin yksilöihin, jotka järjellä ajateltuna olisivat täysin epäsopivia), mutta pelkkä järki ei kuitenkaan riitä. Vai uskotteko, että kaikkien ihmisten olisi mahdollista löytää itselleen järjellä ajateltuna täydellisen sopiva kumppani? Eikö ole todennäköisempää, että löytyy useita verrattaen sopivia, joissa kuitenkin on myös epäsopivuuksia? Tällaisen tilanteen ratkaisemiseen ei ihmisen järki riitä (ja tämän sanon siitäkin huolimatta, että minua pidetään suorastaan äärianalyyttisena ihmisenä)!
Minä olin nykyiseen kumppaniini alussa impulsiivisen ihastunut. Järjellä ajateltuna kumppanissani oli paljon sellaisia ominaisuuksia, jotka lupasivat hyvää suhteemme tulevaisuudelle, mutta myös joitakin sellaisia, jotka minua mietityttivät ankarasti. Minulle on jo pitkään ollut itsestään selvää, että kumppanini on oltava äärimmäisen avoin ja rehellinen (niin ajatuksistaan kuin tunteistaankin), tunnettava itsensä hyvin ja asennoiduttava parisuhteessa elämiseen pyyteettömästi, jotta suhde voisi onnistua. Kaikissa mainituissa asioissa kumppanissani oli reippaasti "toivomisen varaa". Otin tietoisen riskin ja lähdin suhteeseen.
Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, kumppanini on kuin eri ihminen. Enää hän ei haasta kanssani riitaa, ei loukkaa minua pahoilla sanoilla, ei sekoita päätään alkoholilla (tästä hän oli kyllä melkein luopunut jo tavatessamme), ei peittele tunteitaan, ei pelaa valtapelejä, ei kiristä, ei pompota, ei kahlitse, keskustelee rauhallisesti vaikeistakin asioista, kannustaa, kertoo mielipiteensä, uskoutuu ajatuksistaan, auttaa minua kaikin mahdollisin tavoin, sanoo iltaisin vuoteessa: "Hyvää yötä, rakas kulta", kertoo miten rakastaa.
Ja miten tähän päästiin? Toki järkeilyllä ja järjenkäytöllä on ollut osuutta asiaan. Olemme analysoineet erilaisia toimintatapoja ja niiden seurauksia ja miettineet millä olisi parhaat vaikutukset parisuhteeseen ja edenneet sitä kautta toteuttamaan niitä omassa elämässämme. Mutta tällainen dialogi ei olisi ollut mitenkään mahdollista ilman rakkautta. Ilman rakkautta ja rakastamista siitä olisi tullut syyttelyä, herjausta ja riitelyä eikä se olisi johtanut mihinkään.
Pointtini siis on se, että jos parisuhteen molemmat osapuolet tahtovat rakastaa (huomaa, että 'rakastaa' on verbi) toisiaan vapaaehtoisesti ja pyyteettömästi, niin jopa järkeilyn avulla todennetut suhteen sudenkuopat voivat lakata olemasta! Järjellä voi siis saavuttaa vain puolet totuudesta, rakkaudella toisen puolen.
Rakkauden tunteesta vielä sen verran, että se on luonteeltaan kasvava ja lisääntyvä, erittäin voimakas, euforinen tunne. Se on juuri se vaaleanpunainen pilvilinna, jota nykyisin välillä virheellisesti kehotetaan välttämään. Moni vain luulee väliaikaista ihastumista tuoksi pilvilinnaksi ja pettyy kun se päättyy kuin seinään. Rakkaus sen sijaan pysyy yllä (ja lisääntyy) niin kauan kuin osapuolet aktiivisesti rakastavat toisiaan. Mitä kauemmin kaksi ihmistä toisiaan rakastaa, sitä suuremmaksi rakkaus kasvaa ja sitä enemmän osapuolet haluavat toisiaan rakastaa (eli tehdä rakkauden tekoja). Tämän seurauksena rakkaus kasvaa vain lisää! Rakkaus on maailmanhistorian suloisin oravanpyöräilmiö!
Niille kyynikoille, jotka nyt huomauttavat että olen seurustellut vasta puolitoista vuotta, ja että kyllä "elämä" sen 500 aktin jälkeen minutkin opettaa, voinen kuriositeettina mainita että eräs aiempi suhteeni kesti kuusi vuotta, joten tiedän kyllä mistä puhun.
Kysyttiin myös, voiko parisuhde tyydyttää ja onnistua ilman sitä impulsiivista alkuihastumista. Mielestäni voi, jos tunne ja järki ovat siinä tasapainossa. Järjestetyt avioliitot eivät siis välttämättä ole ollenkaan huono ratkaisu, edellyttäen että niissä liitettään yhteen kaksi ihmistä jotka oikeastikin sopivat yhteen. Mielestäni rakkaus voi tällaisessa tapauksessa kehittyä ihan yhtä hyvin kuin ihastumisen kautta alkaneissa liitoissakin.
Ihmisen impulsseihin liittyy kuitenkin myös riskinsä, sillä ne eivät syyttä ole niin voimakkaita kuin ovat. Impulsiivisuus on jäänne esihistoriasta, jolloin ihmisen piti selviytyäkseen reagoida nopeasti ja aggressiivisesti, liikaa harkitsematta. Kiima ja ihastuminen ovat luonnon keinoja varmistaa suvun jatkuminen. Parisuhteessakin elävä ihminen saattaa erehtyä seuraamaan impulssejaan suhteen ulkopuolelle niiden voimakkuuden vuoksi, etenkin jos liitossa rakkaus ei ole vielä ehtinyt syntyä ja kasvaa (väitän, että todellinen tunne ajaa aina impulssin edelle, mutta koska sen syntyminen ottaa aikaa ja malttia - joita monilla nykyihmisillä ei tunnu olevan - pettäminen on yleistä).
Onnistunut liitto vaatii aina työtä. Sekä tunteen että järkeilyn tasolla; sekä sanoja että tekoja. Jokaisella ihmisellä on tarve tuntea eikä tunteitaan kieltämällä voi päästä ikuisesti stabiiliin lopputulokseen! - Pasi
Aika paljon on saanut kuulla vanhojen ihmisten nuoruuden rakkauksista jne. Ei se avioliitto aikaisemminkaan ollut mitään ruusuilla tanssimista vaan se oli businesta, kuka pystyy elättämään perhettä. Vertaa venäläiset naiset ja suomalaiset miehet, rakkaudestako ne kauniit venakot naivat vatsakasta kaljua suomalaista miestä?
Tänäpäivänä on vaan tarjolla muita vaihtoehtoja hakkaavalle miehelle kun riippuvuus on vähentynyt. Ennen hakattiin vähemmän kun ämmän piti olla sellaisessa kunnossa että pääsi aamulypsylle seuraavana aamuna. - pohdiskelijatyttö
Ihanne mies. On minulla ajatus ihanne miehestä, mutta.... Voimia vievää on tutustua ja selvittää onko tämä nyt sitten ihannemieheni. Eli voiko samalla energian määrällä sitten jo selviytyä, selvittää niitä parisuhteen vaikeuksia kuin että vatvot alkuasetelmissa. Eli onko kriteereillä sitten vaikutusta parisuhteen kestoon, koska elämä on muutostilassa, ihmiset muuttuvat. Halu seksiin, ulkonäkö, arvot, elämäntavat, maailmankatsomus yms kaikki voivat muuttua. Mikä olisi se arvo tai perusta mikä ei elämän eri vaiheissa muuttuisi, jonka mukaan voisi valita kumppanin.
Puhutaan paljon järkiavioliitosta. Itse olen miettynyt jo pitkään erästä vaihtoehtoa. Välillä mietin, onko sama vaikka menen ulos ja isken ensimmäisen vastaan tulevan miehen kadulta ja määrätietoisesti päätän alkaa suhteen tähän mieheen, jos on tietenkin suostuvainen siihen. Eikö se ole järkiavioliitto? Ja eikö sillä ole samanlaiset mahdollisuudet onnistua kuin millä tahansa muullakin suhteella. Olkoon sitten suhde alkanut rakastumisella tai sitten järkeen perustuvalla päätöksellä yhteiselämästä. Joka tapauksessa rakkaus joko tasoittuu alkuhurman jälkeen tai sitten rakkaus kasvaa ajan myötä. Jolloin molemmissa tapauksissa rakkauden määrä voi olla suunnilleen sama, about. Jos ei nyt ihan mahdoton tapaus ole. : ) - Sitruuna
Mikä idea kirjoittamallasi viestilä oikein on? Onko siis tarkoitus syyllistää ihmisiä, jotka eivät ole kanssasi samaa mieltä, vai muuten vain provosoida keskusteluun? Kieltämättä kyllä ärsyttää tuollainen kaikkitietävä asenne, aargh.
- Mystillinen
Aikuinen ihminen ehtii elämänsä aikana ajatella sekä järjellä, että tunteella. Itse olen katkerasti kokenut, että kun ottaa järjen etusijalle ja tunteet jättää taka-alalle, pitkä autiomaa nimeltään loppuunkäytetty avioliitto on sitten edessä...
- päivä
Mystillinen kirjoitti:
Aikuinen ihminen ehtii elämänsä aikana ajatella sekä järjellä, että tunteella. Itse olen katkerasti kokenut, että kun ottaa järjen etusijalle ja tunteet jättää taka-alalle, pitkä autiomaa nimeltään loppuunkäytetty avioliitto on sitten edessä...
tarkoitat? Etkö elänyt tunteella mukana avioliitossasi?
Jokaisen pitää ottaa vastuu omasta elämästään ja valinnoistaan. On tietenkin hyvä kuunnella viisaita neuvoja, mutta niitä voi kyllä itse sitten pohtia ja sitten päätää mitä tekee. (tarkoitan näitä kaikkia kirjoituksia)
Kun näitä kirjoituksia luin, tuli mieleen. Haittaako vaikka alussa rakkauden huumassa käy läpi sen tunne skaalan, vaikka se sitten tasaantuisikin. Rakastuminen muuttuu rakkaudeksi. Rakkaus työntää tekojen avulla juuret syvälle maahan. Eikä parisuhde heilahda niin helposti. Eikö ole hienoa tuntea ja kokea yhden ihmisen kanssa koko tunneskaala, ja vaikka sen oman vaimon tai miehen. Ja uskon, että tun´teet voidaan uudelleen herätellä henkiin, jos halua on. - Kansanparantaja
Eihän minulla mitään todellista tarkoitusta ollut avaustani tänne kirjoittaa. Olen vaan sellainen vanha pohdiskelijatyyppi, joka ajattelee yhtä ja toista tästä elämänmenosta ja tekee sitten erilaisia arvioita ongelmien ratkaisemiseksi.
Muutamien lähipiirissä sattuneiden tapahtumien vuoksi aloin ajatella näitä parisuhteissa esiintyviä ongelmia ja myöskin sitä, olisivatko nämä ongelmat olleet vältettävissä, jos parisuhde olisi aikoinaan solmittu oikein perustein. Ajatuksistani tuli niin mielenkiintoinen rakennelma, että päätin laittaa juttuni myös muiden arvosteltavaksi. Ajattelin siis vain ääneen.
Ei minulla ole mitään tarvetta alkaa ketään ärsyttämään tai moittimaan, mutta en myöskään pelkää tuoda esiin sellaisia ajatuksia, joista muutamat ärsyyntyvät. Olen huomannut sen, että jos ihminen suuresti ärsyyntyy jostakin asiasta, niin hänellä itsellään on sillä elämänalueella joitakin selvittämättömiä ongelmia. Taitaa Sinullakin sellaisia olla, koska juttuni aiheutti vihastumisen. - sitruuna
Kansanparantaja kirjoitti:
Eihän minulla mitään todellista tarkoitusta ollut avaustani tänne kirjoittaa. Olen vaan sellainen vanha pohdiskelijatyyppi, joka ajattelee yhtä ja toista tästä elämänmenosta ja tekee sitten erilaisia arvioita ongelmien ratkaisemiseksi.
Muutamien lähipiirissä sattuneiden tapahtumien vuoksi aloin ajatella näitä parisuhteissa esiintyviä ongelmia ja myöskin sitä, olisivatko nämä ongelmat olleet vältettävissä, jos parisuhde olisi aikoinaan solmittu oikein perustein. Ajatuksistani tuli niin mielenkiintoinen rakennelma, että päätin laittaa juttuni myös muiden arvosteltavaksi. Ajattelin siis vain ääneen.
Ei minulla ole mitään tarvetta alkaa ketään ärsyttämään tai moittimaan, mutta en myöskään pelkää tuoda esiin sellaisia ajatuksia, joista muutamat ärsyyntyvät. Olen huomannut sen, että jos ihminen suuresti ärsyyntyy jostakin asiasta, niin hänellä itsellään on sillä elämänalueella joitakin selvittämättömiä ongelmia. Taitaa Sinullakin sellaisia olla, koska juttuni aiheutti vihastumisen.Ehkä ymmärsin väärin. En ole kirjoituksesi puolesta tai vastaan, mutta siitä paistoi sellainen "ennenvanhaan kaikki oli paremmin" -asenne ja myöskin toteamukset "minä olen oikeassa" ja "tehkää näin, näin on parempi" näkyivät rivien välistä. Kuitenkin käsittelemäsi aihe on sellainen, ettei siihen löydy vastausta, vaikka kuinka hakisi. Itse aihe ei siis minua paljoa kiinnosta, ainoastaan tapa, millä monet esittävät asiansa on joskus hyvin ärsyttävä. Mutta, keskustelua ainakin on saatu aikaiseksi.
- Ella
Kyllä tässä on tullut huomattua, että oikeasti sellaista ihmistä jollaisena sen toisen siinä rakkauden/ihastuksen huumassa näki, ei ole edes olemassa.
Jonkunlaista roolin vetämistäkin, puolin ja toisin.
Kumpikaan ei näytä silloin sitä arki-minäänsä ja mikään toisessa ei ärsytä.
Pikkuhiljaa alkaa tulla ne huonotkin puolet esiin.
Maltti kai olisi valttia tässä perheen perustamisessa, niin kuin monessa muussakin asiassa.
Ja varsinkaan lapsia ei kannnata heti siinä rakkauden huumassa alkaa tekemään.
Yllätys voi olla melkoinen, kun aikaa kuluu!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6437916Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4522201Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2292105- 1431680
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511226Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251211Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule991084Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65831Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.54733Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6721