Neuvoja pliis!!!!!!!!!!!

Kertokaa neuvojanne seuraavaan ongelmaan...
Olen ollut kihloissa 4 vuotta (seurustellut viisi).Mun ja kihlattuni välit on olleet aina mukavat;ei mitään ongelmia.Nyt kuitenkin viimeinen puoli vuotta on ollut yhtä tuskaa.Kaikki sai alkunsa siitä,kun mieheni oli paljon omissa harrastuksissaan ja mä olin aina yksin;yhteistä aikaa ei siis ollut yhtään!Myöskään seksiä suhteessa ei ole ollut enää pitkiin aikoihin.Nyt ollaan sit mietitty eroa,koska tämmönen kaverisuhde (joka se mielestämme on)ei tuota kummallekkaan iloa.Eron kannalla olen kuitenkin enemmän minä,koska mielestäni tilanne on henkisesti niin raskas.Mieheni haluaa kuitenkin yrittää vielä ja uskoa,että asiat muuttuvat taas hyviksi.Voivatko ne vielä muuttua vaikka kauan on yritetty vai kulutammeko vain itseämme huonossa suhteessa????Kertokaa kokemuksia ja mielipiteitä!!!
4902
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Älkää nyt vielä heittäkö kirvestä kaivoon.teillä on kuitenkin jo suhteellisen pitkä yhdessä olo takana.
Tehkää kompromissejä , keskustelkaa rakentavasti että mitä tuleivaisuudessa haluatte...
Jos kaverisi haluaa elää akvereitten ja harrastusten kanssa niin soro noo vain sitten ei kannata jäädä kotiin istumaan.
Mitä jos lähtisit miehen harrastuksiin mukaan, opettelisit hommia niin teillä olisi jotain mitä jakaa....
Ja seksistä, ei se nyt niin kamalaa ole vaikka ei aivan sängyssä peuhatakkaan.
Minä itse rakastan miestäni, rakastelemme noin 1x>/kk miten huvittaa, mutta minulla on todella kivaa itekseni sohvalla:=) ja taas on elämän virtaa suonissa....
ja sitten on mukavaa saada kunnon seksiä kun kummallakin on siihen aikaa ja voimia....
Mutta harkitse osallistumista miehen menoihin ja harrastuksiin ja kehitelkää uusia.....

Äänestä

itse olin täysin samassa tilanteessa vajaa vuosi sitten. reilu 3v seurustelua, asuttiin yhdessä, ei seksiä, ei yhteistä tekemistä, siis kaverisuhde melkeimpä jo melkein vuoden verran. ja tuntui, että poikaystävä piti minua itsestäänselvyytenä eikä viitsinyt panostaa suhteeseemme yhtään. sanoin poikaystävälle, että lähden menemään kun en jaksa tätä enää. poikaystävä pyysi, että jatkettaisi vielä ja yritettäisi. pysyin kuitenkin päätöksessäni ja muutin pois.

kyllä se kuitenkin niin on, että mielummin yksin kuin huonossa suhteessa, vaikkei sinkkuilu ole läheskään aina kivaa. nyt olen kuitenkin löytänyt uuden aivan ihanan poikaystävän ja varmaan arvaat, etten nyt todellakaan kadu, kun lähdin edellisestä suhteesta ;)

jos ahdistaa niin lähde! sulle voi olla tiedossa jotain paljon parempaa, mitä et vielä aavistakaan =)

Äänestä
  • Aikaisemmin eron ajatteleminenkin teki kipeää,mutta nyt se tuntuu MINUN mielestäni parhaalta ratkaisulta.Oon ehkä menettänyt uskoni suhteen korjaantumiseen.Eroaminen on miehelleni todella kauheaa (tietenkin myös minulle);olen hänelle koko elämä.Lähteminen on senkin takia todella vaikeaa,kun ei tiedä miten toinen pärjää (oon "itse tunteellisuus").Mieheni on kuitenkin myös sitä mieltä,että suhde ei toimi ja on sanonutkin minulle ettei halua tällaista suhdetta.Hänellä vain on enemmän uskoa suhteen elpymiseen..En vain tiedä kuinka tunteet tulevat takaisin????

    Äänestä

  • Tuskastunut kirjoitti:

    Aikaisemmin eron ajatteleminenkin teki kipeää,mutta nyt se tuntuu MINUN mielestäni parhaalta ratkaisulta.Oon ehkä menettänyt uskoni suhteen korjaantumiseen.Eroaminen on miehelleni todella kauheaa (tietenkin myös minulle);olen hänelle koko elämä.Lähteminen on senkin takia todella vaikeaa,kun ei tiedä miten toinen pärjää (oon "itse tunteellisuus").Mieheni on kuitenkin myös sitä mieltä,että suhde ei toimi ja on sanonutkin minulle ettei halua tällaista suhdetta.Hänellä vain on enemmän uskoa suhteen elpymiseen..En vain tiedä kuinka tunteet tulevat takaisin????

    Suhteessa pitää mennä eteenpäin, aikuisuuteen eikä katsella taaksepäin, menneeseen. Normaaliin suhteeseen kuluu nuoruus ja seurustelu, sitten aikuisuus, lasten saanti ja kasvatus ja myös kasvu niiden ja toistensa kanssa. Ei suhdeta paranneta katsomalla takse- vaan eteenpäin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tuskastunut kirjoitti:

Kertokaa neuvojanne seuraavaan ongelmaan...
Olen ollut kihloissa 4 vuotta (seurustellut viisi).Mun ja kihlattuni välit on olleet aina mukavat;ei mitään ongelmia.Nyt kuitenkin viimeinen puoli vuotta on ollut yhtä tuskaa.Kaikki sai alkunsa siitä,kun mieheni oli paljon omissa harrastuksissaan ja mä olin aina yksin;yhteistä aikaa ei siis ollut yhtään!Myöskään seksiä suhteessa ei ole ollut enää pitkiin aikoihin.Nyt ollaan sit mietitty eroa,koska tämmönen kaverisuhde (joka se mielestämme on)ei tuota kummallekkaan iloa.Eron kannalla olen kuitenkin enemmän minä,koska mielestäni tilanne on henkisesti niin raskas.Mieheni haluaa kuitenkin yrittää vielä ja uskoa,että asiat muuttuvat taas hyviksi.Voivatko ne vielä muuttua vaikka kauan on yritetty vai kulutammeko vain itseämme huonossa suhteessa????Kertokaa kokemuksia ja mielipiteitä!!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu