Tutkimustietoa ja puolueettomasti

"hyvä tutkimus, jossa ketään ei pyritä satuttamaan"

Ai sekö vain tekee tutkimuksesta hyvän.

Minusta tuo, kuten kaikki muutkin amerikkalaiset, britti ym. tutkimukset voi jättää kokonaan omaan arvoonsa. Tutkimukset kertovat ainoastaan sen mitä tutkittaville on tapahtunut. Jos esim. sinä koet jotain, tai joku amerikkalainen, se ei tarkoita, että sama juttu menisi aina niin. Lisäksi avioerojen tutkimuksissa unohdetaan tyystin vanhempien liitto ennen avioeroa. Enemmän kuin usein lasten vaikeuksista ei hiiskutakaan ennen vanhempien eroa. Eron jälkeen selitellään kaikkien lasten vaikeuksien johtuvan vanhempien erosta.

Viimeksi eilen naurahtelin uutispätkässä tms. tullutta tilastoa yksinasumisesta ja sen haitoista. Siinä kerrottiin huolestuneena, että yksinasuvat ovat sairaampia, varattomampia, pienituloisempia ym. ikävää kuin parisuhteessa asuvat. Kertaakaan ei mainittu, että monetkin haluavat asua yksin. Kuten minä. Yksinasuminen kannattaa erityisesti, jos on parista toinen on pienituloinen/työtön/eläkkeellä, ja toinen tienaa ammatissaan ihan ok, tai hyvin. Tunnettu tosiasia, että puolison tulot otetaan huomioon eri tukipäätöksissä - ts. tukea ei tipu, jos toisella on vähänkin tuloja. Näin alkaa monen riitely rahasta. Myöskään kahden pienituloisen ei taloudellisesti kannata asua yhdessä, etenkään jos on lapsia.

Olen eronnut pitkästä liitostani, jossa ex tuppasi hassaamaan kaikki rahani, elämään siivellä. Lapsille piti vuosikaudet sanoa "ei oo" rahan suhteen. Vuodet vierivät, lapset kasvoivat, menivät töihin. Ex, isänsä alkoi keksiä miten pääsisi lasten rahoihin käsiksi. Koko liitto perhe pyöri exän hallitsemattomien työ ja talousasioiden ympärillä.

Eron jälkeen en tosiaankaan kaipaa elätettävää kumppania, vaan omaa rauhaa. Tai oikeastaan ei ainoastaan omaa rauhaa. En näe mielekkääksi parisuhdetta, jossa viikkoisin vain nukutaan yhdessä. Senkin huonosti, jos/kun toinen kuorsaa :). Olen töissä 9h päivittäin, illat harrastan, kun vihdoinkin on aikaa.