Törmäsin tälläiseen: https://headsted.fi/jannitys/
Onko tuosta linkistä kokemusta?
Sitten hieman pohdintaa aiheen tiimoilta.
Nyt kun "PUA-matka" alkaa olla takanapäin, ja siitä saadulla kokemuksella olen päättänyt lähteä etsimään juttuja jotka toimii (tai vain toteamaan, ettei lopulta toiminutkaan mikään), on tuo linkin aiheena jännitys ja siitä eroon pääseminen.
Eräs ilmiö mitä olen ollut huomaavinani, on tuo sosiaalinen pelko ja jännittäminen.
PUA-yhteisön lääkkeet olivat siihen melko hirveitä, massalähestymisiä avareilla jotka joko olivat niin teennäisiä ettei kukaan nainen usko sinun kysyvän jotain sellaista tosissaan, toisaalta sitten taas sellaisia, että niillä sai varmasti jonkun suojaukset ylös.
Lopputuloksen voimme arvata: fanipoika laitettu juoksemaan kuin hamsteri juoksupyöräänsä, ilman että voisi koskaan saapua perille.
Kun taas mitä täältä on voinut lukea, ja mitä itsekin olen ulkona huomannut, on se että juuri tuollainen sosiaalinen jännittäminen estää montakin asiaa.
Se estää sen että ylipäänsä lähestyt, sillä mitä nyt ihmiset ajattelisivat siitä, että nuori mies menee yksin baariin ja siellä lähestyy ihmisiä? Niin, varmasti kaikkea negatiivista, että tiedä sä se!
Toinen on se, että naiset ovat niin hemmoteltuja ja omaavat täysin epärealistisia standardeja (jos mies ei heti aiheuta jotain maagista kemiaa) että jos et heti alussa pysty näyttämään parasta puoltasi, saat luvan mennä.
Esim. Jii007 on saanut kympin naiselta hyvää palautetta kirjallisesta ulosannistaan, ja minustakin kyseessä on fiksu ja hauska mies jota on tuossa valossa vaikea ajatella sinkuksi. Mutta minkä käsityksen olen saanut, on se että mies muuten sitten ei ole liiemmin sosiaalisten tilanteiden ystävä, joten eihän tuota puolta pääse arkielämän kympin naiset tapaamaan lainkaan, vaan ainoastaan me saamme nauttia niistä täällä anonyymipalstalla.
Viime viikonloppuna kun taas kokeilin tätä minun (kuten täällä sitä kutsutaan) eettistä luomu-iskentää (:D) ja sain huomata tämän myös.
Tällä ketaa vaan olin saamassa ensimmäiset pakit tuota koittaessa, mutta onnistuin lopulta venkoilemaan itseni niistä irti, sillä seurauksella että kohta se pieni nukkemainen brunetti joka istui baarijakkaralla halusi "kuiskata jotain lähempää" ja kietoi kätensä kaulani ympärille, ja minä käteni hänen lanteensa ympärille, ja siihen asentoon jäätiin.
Sen jälkeen viilletimme ympäri baaria joko tyttö kainalossa, tai muuten yhdessä tuumin. Lopulta tämä minut jo lähes torjunut typy antoi minulle yhteystietonsa, kehuen kuinka hauska jätkä olen baarissa jossa kenelläkään ei ole huumorintajua.
Joten se, että naiset eivät edes anna tilaisuutta tai edes jousta näissä tilanteissa, kostautuu myös heille itselleen.
Tässä myöskin näemme miten lähestyminen, jota naiset niin kovin tasa-arvoisen ja vahvan modernin naisen tavoin edelleenkin sysäävät yksin miehen vastuulle, on myöskin aika hermoja raastava kokemus, etenkin jos takana on sosiaalista kammoa. Joten ne jotka neuvovat näitä kauhusta lamaantuneita ätmejä vaan ottamaan itseään niskasta kiinni, luultavasti motkottavat pyörätuolipotilaalle että "etkös kävele laiska vempula"!
Miten voisimme siis taklata tämän vihollisen?
Jos lähestymiset jakautuisivat tasaisemmin, siitä epäilemättä olisi apua.
Joitakin voisi auttaa ihan aito ammattiapu, ja se että keskittyy naishommiin vasta kun rupeaa samaan normaalit sosiaaliset tilanteet haltuunsa.
Ehkä tyytyminen suosiolla nettideittailuun voisi myös sopia?
Onko tuosta linkistä kokemusta?
Sitten hieman pohdintaa aiheen tiimoilta.
Nyt kun "PUA-matka" alkaa olla takanapäin, ja siitä saadulla kokemuksella olen päättänyt lähteä etsimään juttuja jotka toimii (tai vain toteamaan, ettei lopulta toiminutkaan mikään), on tuo linkin aiheena jännitys ja siitä eroon pääseminen.
Eräs ilmiö mitä olen ollut huomaavinani, on tuo sosiaalinen pelko ja jännittäminen.
PUA-yhteisön lääkkeet olivat siihen melko hirveitä, massalähestymisiä avareilla jotka joko olivat niin teennäisiä ettei kukaan nainen usko sinun kysyvän jotain sellaista tosissaan, toisaalta sitten taas sellaisia, että niillä sai varmasti jonkun suojaukset ylös.
Lopputuloksen voimme arvata: fanipoika laitettu juoksemaan kuin hamsteri juoksupyöräänsä, ilman että voisi koskaan saapua perille.
Kun taas mitä täältä on voinut lukea, ja mitä itsekin olen ulkona huomannut, on se että juuri tuollainen sosiaalinen jännittäminen estää montakin asiaa.
Se estää sen että ylipäänsä lähestyt, sillä mitä nyt ihmiset ajattelisivat siitä, että nuori mies menee yksin baariin ja siellä lähestyy ihmisiä? Niin, varmasti kaikkea negatiivista, että tiedä sä se!
Toinen on se, että naiset ovat niin hemmoteltuja ja omaavat täysin epärealistisia standardeja (jos mies ei heti aiheuta jotain maagista kemiaa) että jos et heti alussa pysty näyttämään parasta puoltasi, saat luvan mennä.
Esim. Jii007 on saanut kympin naiselta hyvää palautetta kirjallisesta ulosannistaan, ja minustakin kyseessä on fiksu ja hauska mies jota on tuossa valossa vaikea ajatella sinkuksi. Mutta minkä käsityksen olen saanut, on se että mies muuten sitten ei ole liiemmin sosiaalisten tilanteiden ystävä, joten eihän tuota puolta pääse arkielämän kympin naiset tapaamaan lainkaan, vaan ainoastaan me saamme nauttia niistä täällä anonyymipalstalla.
Viime viikonloppuna kun taas kokeilin tätä minun (kuten täällä sitä kutsutaan) eettistä luomu-iskentää (:D) ja sain huomata tämän myös.
Tällä ketaa vaan olin saamassa ensimmäiset pakit tuota koittaessa, mutta onnistuin lopulta venkoilemaan itseni niistä irti, sillä seurauksella että kohta se pieni nukkemainen brunetti joka istui baarijakkaralla halusi "kuiskata jotain lähempää" ja kietoi kätensä kaulani ympärille, ja minä käteni hänen lanteensa ympärille, ja siihen asentoon jäätiin.
Sen jälkeen viilletimme ympäri baaria joko tyttö kainalossa, tai muuten yhdessä tuumin. Lopulta tämä minut jo lähes torjunut typy antoi minulle yhteystietonsa, kehuen kuinka hauska jätkä olen baarissa jossa kenelläkään ei ole huumorintajua.
Joten se, että naiset eivät edes anna tilaisuutta tai edes jousta näissä tilanteissa, kostautuu myös heille itselleen.
Tässä myöskin näemme miten lähestyminen, jota naiset niin kovin tasa-arvoisen ja vahvan modernin naisen tavoin edelleenkin sysäävät yksin miehen vastuulle, on myöskin aika hermoja raastava kokemus, etenkin jos takana on sosiaalista kammoa. Joten ne jotka neuvovat näitä kauhusta lamaantuneita ätmejä vaan ottamaan itseään niskasta kiinni, luultavasti motkottavat pyörätuolipotilaalle että "etkös kävele laiska vempula"!
Miten voisimme siis taklata tämän vihollisen?
Jos lähestymiset jakautuisivat tasaisemmin, siitä epäilemättä olisi apua.
Joitakin voisi auttaa ihan aito ammattiapu, ja se että keskittyy naishommiin vasta kun rupeaa samaan normaalit sosiaaliset tilanteet haltuunsa.
Ehkä tyytyminen suosiolla nettideittailuun voisi myös sopia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
No joku hypnoosi vois auttaa. Nettideittailussa on melkein mahdoton nykyään kohdata ketään, ihan älyttömiä vaatimuksia naisilla ja liian paljon miehiä tarjolla.
"Joitakin voisi auttaa ihan aito ammattiapu, ja se että keskittyy naishommiin vasta kun rupeaa samaan normaalit sosiaaliset tilanteet haltuunsa."
Siinähän sen ratkaisun itse jo kerrot.
Nettideittailuun en usko, on se ihminen pystyttävä kohtaamaan silloinkin livenä, ja treffit ovat ujolle varmasti vielä kiusallisempi tilanne kuin spontaani kohtaaminen esimerkiksi baarissa.
Nettideittailussa profiili on luettu ja viestejä vaihdettu, jolloin nainen on lähtenyt treffeille, koska on kokenut miehen kiinnostavaksi. Myös mies tietää jo naisesta jotain. Paljon vaikeampaa on vain tyhjästä alkaa kehittää juttua naisen kanssa, josta ei tiedä mitään ja joka heti suun avattuaan alkaa vaikuttaa siltä, että joo ei tätä, mitenkäs pääsen tilanteesta pois...
Psykoterapiaa, LSD:tä ja taikasieniä joku ryhmäharrastus, jossa on pakko puhua muille. Paritanssikurssi ihan ykkösenä, jos sinne nyt yksinäiset miehet saavat yleensäkään mennä?