Jos nainen on sinkkuna vielä yli kolmekymppisenä, niin hänessä on oltava jotain pahasti vialla. Kun on kuitenkin yli 15-vuotta ollut aikaa etsiä sitä sopivaa miestä ja naisille se miehen saaminen on muutenkin paljon helpompaa. Ja naisille se parisuhde ja perheen perustaminen on muutenkin miehiä tärkeämpää. Ajattelen että sellainen nainen on epäonnistunut elämässään tai on muuten joku jämänainen. Luonnevikainen tai sitten vaan hyvin ruma. Jos nätti 30 nainen ei löydä miestä, niin sillä on pään sisällä jotain niin pahasti vialla. Sama juttu jos on suhteet kaatuneet. Jos ei pysty pitämään suhdetta kasassa tai valitsee vääriä miehiä, niin onhan naisessa jotain vialla. Sinkkuilu kuuluu nuoruuteen ja jos nyt sitten sattuisi niin ikävästi käymään, että suhde päättyy syystä tai toisesta, niin ehkä vuosi max. ennen kuin pitäisi uusi mies löytyä. Muuten nainen on viallinen.
Yli kolmekymppisessa sinkkunaisessa jotain vikaa
Rikkinäistä tavaraa
21261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
http://9gag.com/gag/2089229/differences-between-forever-alone-males-females
Tämä!
Haisee epäonnistumiselle!
Kissankuselle ja epäonnistumiselle!
AIka monella on vain koira eli sanoisin että "kissankuselle tai koiran kakalle ja epäonnistumiselle!"
:D
Hmph, joku on ottanut minusta kuvan - parikymppisenä kun vielä "vedin röökiä". Mistä näitä omakuvia aina ilmestyy nettiin!
"Obese of overweight, ugly of horribly deformed"
Jep!
"Has some sort of mental illness that requires outside care"
Jep!
"Smells of cat pee, sweat and failure"
Failure pitää erittäin hyvin paikkansa.
Entä jos siitä erosta toipumiseen vaan menee pidempään tai naisen oma elämäntilanne ei ole paras mahdollinen uuden suhteen aloittamiselle?
Pitääkö siis väkisin ottaa joku laastari suhde, ettei vaan kukaan ajattele että olisin epäonnistunut jotenkin?
Silloin on päässä vikaa, jos jää roikkumaan vuosikausiksi johonkin exäänsä.
päässä voi olla myös vikaa jos liian nopeasti hyppää vaan suhteesta toiseen sen takia, että joku vaan pitää olla ja ettei tuomittaisi vialliseksi
Eihän se tarkoita et jää roikkumaan exäänsä. Mun tunteet ainakin oli kuolleet jo ennen eroakin, eli tunteita ei ole.
Eikä mulla sinkkuuden syy ole exässä, vaan omassa halussa. Haluan koota itseni ja tehdä elämästäni hyvän, ennen kuin olen valmis uuteen.
En vaan satu olemaan läheisriippuvainen, jolla pitää heti olla joku kyljessä kyhnyttämässä.
Tunteet kuolleet, eli päässä vikaa. MOT
What ever...
Tunteet voi kuolla vaikka sen toisen käytöksen vuoksi. Tekee tai sanoo asioita, jonka vuoksi haluaa vaan eroon ihmisestä. (Ja ei ollut tatuoitu jännäjyystäri).
Tunnen naisia jotka jouduttuaan työttömiksi eivät halunneet seurustella ennen kuin työpaikka löytyi. Syy tähän on että naiset haluavat mahdollisimman korkean statuksen miehen ja korkean elintason, mutteivat halua tuntea elävänsä kokonaan miehen siivellä.
Ero on paras asia mitä mun elämässä on ikinä tapahtunu! Varmasti nuorena rakastuneena valitsin väärin kun en tajunnut että mies on elämälle katkera, negatiivisesti KAIkesta ajatteleva valittaja! Olen vaan niin onnellinen kun pääsin siitä negatiivisesta elämästä eroon ja sen jälkeen oon ollu vain iloisten ihanien ihmisten seurassa.
Ei tarvitse olla vikaa. Hän on tähän asti vain töemännyt ns. kiltteihin miehiin tai akateemisiin miehiin joiden kanssa elämöstä pitkässä juoksussa ei varmaankaan tule auvoista.
Olen tämän itsekin kokenut.
En tuomitsisi akateemisia miehiä yleisesti pelkän oman kokemuksen perusteella. Ja tuskinpa kiltteyskään sinänsä on huono asia.
Kyllä sussa jotain vikaa on jos et tuohon ikään mennessä ole miestä saanut tai huolinut.
Ei yli kolmekymppisessä sinkkunaisessa lähtökohtaisesti ole mitään vikaa. Ei kaikki yli kolmekymppiset sinkkunaiset ole edes nirsoja! Syyt kunkin sinkkuuteen ovat hyvin yksilöllisen moninaisia ja niiden takaa osalla löytyy tietysti niitä ongelmakohtiakin.
Kumma kyllä 30 v naiset ovat jo monesti tehneet lapsiakin jonkun väkivaltaisen jännämiehen kanssa. Sitten ei kunnollinen mies kelpaa. Minusta naisissa on vikaa kun haluavat niitä pas.koja aina.
ERittäin hyvä aloitus. Vikaa voi olla sekin, että näkee itsessään liikaa vikaa, mitä yhteiskunta heijastaa. Kieltämättä oli täysin vakuuttunut n. 25 vuotiaaksi, että olin liian lihava (57kg, normaalimittainen), jälkeenpäin ajateltuna hirveän surullista ajatella noin, mutta mistään maailmasta ei olisi tullut mieleenkään etteikö näin olisi ollut. Lisäksi olin vakuuttunut, että täytyy olla hyvä ammatti ja pärjätä elämässä, olla opiskeltu ja töissä, ennen kuin edes kannattaa ajatella suhdetta, muutenhan se olisi hyväksikäyttöä. Kaiken kaatoi sukulaisen häpeällinen elämäntilanne, josta ei tullut mieleenkään ettei asia olisi oma häpeä, sitä muuttui kakkosluokan kansalaiseksi omissakin silmissä, luultavasti näin kävi myös muiden silmissä. Uskoin täysin että kukaan ei voi rakastaa, jos on alemman luokan kansalainen, mistä kukaan olisi tuota näkemystä oikaissut, ei tullut edes mieleen kyseenalaistaa sitä. En varmaan ole ainut. Moni tuon kokoinen on kuitenkin ollut suhteessa, outoa kyllä. Vasta jälkeenpän ymmärsin, mitä ideaalimallia yhteiskunta naisille syöttää. Silti olen tyytyväinen sinkku. En vaihtaisi osaani monenkaan nuorena pariutuneen kanssa.
Itse kolmenkymppisenä erosin 9v suhteesta ja ei ole edellenkään kiirettä mihinkään suhteeseen vain sen takia että joku urpo ajattelisi minusta jotain pahaa. Nuorena suhteisiin hypätään helpommin, iän ja kokemuksen mukaan mietitään asioita tarkemmin ja harkitaan pidempään. Yhdessä elämiset, ilot, surut, ongelmta on koettu, tietää mitä suhteessa voi odottaa. Ja on niitäkin jotka löytää uuden heti kahden päivän eron jälkeen. Olen ollut parisen vuotta sinkkuna ja elämän tilannekin on sellainen ettei olisi aikaa sille miehelle, joten miksi suhdetta hankkisin juuri nyt, katsotaan, kun sopiva kohdalle osuu ja olisiko silloin myös sopiva hetki suhteelle. Ja ei ole lapsia, enkä ole pyörimässä kyrppiä hakemassa, ihan täys sinkku.
Vittu mitä paskaa!!!