Voiko yhtäkkiä lakata rakastamasta?
Näin mulle kerrottiin, ei edes kasvotusten minkä olisin todellakin ansainnut niin pitkän suhteen jälkeen.Olosuhteiden pakosta hän ei olisi siihen kyennytkään, mutta silti.Olin pyyteettömästi rakastunut ja rakastan vieläkin.Jos on ollut niin onnellinen kuin minä olin, niin onnistuuko se enää koskaan? Ja kun tieto tuli, että hän ei enää rakasta, putosin niin korkealta...se tuli niin yllättäen.En osannut aavistaa.Seuraava asia minkä tajusin, oli kun hän seisoi olohuoneessamme ja teippasi ilmastointiteippiä pahvilaatikkojen ympärille.Silloin kirosin, kun en ollut heittänyt hänen armasta kotiteatteriaan ikkunasta, tai vienyt sitä kaniin.
Kumma juttu, siitä on jo aikaa, mutten vieläkään pysty unohtamaan. Anteeksi olen jo antanut, tekisin mitä tahansa...noh,eihän toista voi pakottaa.
Olen miettinyt monta kertaa ajatteleeko hän minua koskaan. Vaikka jättikin. Heittikö hän sen kaiken mielestään tuosta noin vaan. Meillä oli jotain ainutlaatuista, vai kuvittelinko vain? Hän väitti etten, rakkaus vain hiipui. En tietenkään voi verrata kenenkään muun rakkautta/rakastamista omaani, mutta en voi ymmärtää miten rakkaus voi vain loppua.Ehkä hän ei koskaan rakastanutkaan..
En tiedä.Olen pohtinut näitä asioita niin monta kertaa mielessäni, etten enää edes tiedä mitä ajattelisin.Mutta varmaa on se, että rakastan häntä vastakin.Toivon vain, että pystyn rakastamaan jotakuta muuta joskus yhtä syvästi, vaikken nyt haluaisikaan. Aion silti tehdä sen joskus. Mutta seuraavalla kerralla en päästä rakastani "sinne jonnekkin".
Näin mulle kerrottiin, ei edes kasvotusten minkä olisin todellakin ansainnut niin pitkän suhteen jälkeen.Olosuhteiden pakosta hän ei olisi siihen kyennytkään, mutta silti.Olin pyyteettömästi rakastunut ja rakastan vieläkin.Jos on ollut niin onnellinen kuin minä olin, niin onnistuuko se enää koskaan? Ja kun tieto tuli, että hän ei enää rakasta, putosin niin korkealta...se tuli niin yllättäen.En osannut aavistaa.Seuraava asia minkä tajusin, oli kun hän seisoi olohuoneessamme ja teippasi ilmastointiteippiä pahvilaatikkojen ympärille.Silloin kirosin, kun en ollut heittänyt hänen armasta kotiteatteriaan ikkunasta, tai vienyt sitä kaniin.
Kumma juttu, siitä on jo aikaa, mutten vieläkään pysty unohtamaan. Anteeksi olen jo antanut, tekisin mitä tahansa...noh,eihän toista voi pakottaa.
Olen miettinyt monta kertaa ajatteleeko hän minua koskaan. Vaikka jättikin. Heittikö hän sen kaiken mielestään tuosta noin vaan. Meillä oli jotain ainutlaatuista, vai kuvittelinko vain? Hän väitti etten, rakkaus vain hiipui. En tietenkään voi verrata kenenkään muun rakkautta/rakastamista omaani, mutta en voi ymmärtää miten rakkaus voi vain loppua.Ehkä hän ei koskaan rakastanutkaan..
En tiedä.Olen pohtinut näitä asioita niin monta kertaa mielessäni, etten enää edes tiedä mitä ajattelisin.Mutta varmaa on se, että rakastan häntä vastakin.Toivon vain, että pystyn rakastamaan jotakuta muuta joskus yhtä syvästi, vaikken nyt haluaisikaan. Aion silti tehdä sen joskus. Mutta seuraavalla kerralla en päästä rakastani "sinne jonnekkin".
Vastaukset 1
Vanhimmat
En tiedä kuoleeko rakkaus tai mihin se "yhtäkkiä" katoaa. Itselle kävi reilu vuos sitte sama! Näin jälkeenpäin huomaa ettei se niin hetkessä tapahtunut. Merkkejä oli mutta olin kai onnesta sokea enkä niitä nähny... Nyt ne sit huomaa ku aikaa kuluu ja on asiaa kelannu mielessä liikaakin! Sitä jää sitte miettimään mitä olisin voinu tehdä toisin... En usko enää että olisin voinut vaikuttaa mihinkään sen verran "kylmä" oli suhteen loppuminen! En siltikään usko että rakkaus vain hiipuu,ehkä sitä ei ole koskaan ollutkaan...