Mikä niissä tatskoissa miehiä ärsyttää?

Hyvin ammattitaidolla tehdyt siistit tatskat saattavat olla kauniitakin,mutt kun niitä on ihan kamalia töherryksiäkin.
Miehille nyt tatskat sopii paremmin kuin naisille.(mun mielipide)
Katselen niitä ihan OK miehillä, kun eivät ole kasvoissa.

Itse mä en ottais tatuointia ja jos ihan pakko olis...
niin hyvin pienen mustan skorppionin niskaan,
tai sitten vihreän 2-3 cm pitkän sammakon jalkapöydälle.
Ne saa hyvin piilotettua, tarpeen vaatiessa.

Tosin joillekin naisillekin tatskat saattavat jopa sopia,
vähän kuin tuoden lisää uskottavuutta ammattiin...
Kuten Nargiz Zakirovalle....eivät ne nyt kovin kauniit ole,
mut sopivat hänelle jotenkin...en osaa selittää oikein miks. ???

Lisään vielä linkin mitä tarkoitin; Zakirovan kohdalla,
ei muutenkaan ole mikään mitättömyys....!

https://www.youtube.com/watch?v=0PLCeeFMl9E&list=RD0PLCeeFMl9E

Jaa-a. Varmaan se epämiellyttävä mielikuva, jonka omassa päässään on tatuoiduista muodostanut. Aika usein näkee ja kuulee ihmisien kritisoivan kuvia, koska pitävät niitä epäsiisteinä, muotioikkuina, rumina ja persoonattomina. Hirmu usein törmää mielikuvaan, että ihminen on jonkun sortin alamaailman hyypiö, kun on ottanut tatuoinnin. Hyvin vanhoillisia ja yleensä ei mihinkään realistiseen nämä inhoreaktiot perustuu.

Harvoin tatuoitu ihminen on rikollinen, persoonaton tai mitenkään moraaliton, vaikka moni niin tuntuu kuvittelevan.

Minua ei ärsytä muiden tatuoinneissa mikään. Tosin pidän niistä enemmän naisilla, kuin miehillä.Joillekin tatuoinnit todella sopii.

Mutta tatuointi/tatuoinnit itsellä ärsyttäisi aika raskaasti, jos olisin vaikka nuoruudessa sellaisen erehdyksessä tullut ottaneeksi. Koska nykyään pukeutumisessa ja muussa ulkoisessa, pyrin samaan kuin sisäisestikin, tietynlaiseen selkeyteen ja yksinkertaisuuteen. Esim. pidän eniten vaatteista, joissa on vain hyvin vähän kuvioita, jos ollenkaan, selkeistä leikkauksista, hyvistä materiaaleista, jotka tulevat esiin parhaiten koristamattomana. Jos mulla olisi kädet täynnä tatuointeja, kokonaisuus tavallaan menisi piloille, koska viihdyn kesällä hihattomissa paidoissa jne. Pukeudun mielelläni kokovalkoiseen ja tatuoinnit eivät tähänkään oikein sovi. Tavallaan ne sopisivat nahkavaatteiden, takkien, housujen jne. kanssa, joita myös suosin, mutta sitten taas mentäisiin turhan kliseiseen tyyliin. En ole mikään harrikkapimatsu, enkä halua sellaista edes esittää.

Olen sitä paitsi sen verran pervo, että tykkään, että ollaan joskus täysin nakuna. Tatskojen kanssa se ei onnistu, niiden kanssa on aina ikään kuin peitetty. Minusta iho sinällään, esim. käsivarsissa, miehellä etenkin, on kaunis. Ei sitä tarvi koristella.

Ne ovat mielestäni vain yksinkertaisesti rumia. Ikinä en ole nähnyt tatuointia, joka kaunistaisi tai komistaisi ketään. Ruma kuva on kuin ruma ihminen: Ei siinä mikään sinänsä ärsytä, mutten minä sellaista itselleni halua kun eivät silmää kerran miellytä.

Muiden tatuoinneissa ei ärsytä mikään, suhtaudun tatuointeihin melko neutraalisti.

Jokainen tehköön iholleen mitä lystää. Olen joskus kyllä ihaillut esim upeasti tehtyä kuvaa, mutta en siltikään innostu tatuoinneista sen enempää omalla kohdallani.

Ainoa aavistuksen ärsyttävä, tai ehkä pikemminkin huvittava asia tatskoissa on, kun jotkut kuvittelevat niiden lisäävän henkilön viileyttä. Jos on juntti, sitä on myös tatuoidun ihon kanssa.

Tatuoinnit eivät anna ihmisestä kovin sivistynyttä kuvaa. En myöskään ymmärrä miksi kaunis iho pitää töhertää jollain kuvalla, joka ei lähde pois? Niin ja kyllä ne rumiakin ovat, siksikin niitä moni karsastaa. Välillä näkee niin kauheita kuvia, että täytyy ihmetellä, mitä päässä on liikkunut kun on päätynyt sellaisiin.

itselläni ei ole tatuointia, joten en innostu ihmisestä jolla niitä on(ainakaan seurustelu mielessä) ihmisillä jolla on paljon tuottaa vilun väristyksiä, vähän kuin haluaa näyttää tarkoituksella pelottavalta.
tämän miehen rinnalta juoksisin karkuun ja nappaisin lapset kainaloon.

http://www.iltalehti.fi/mallit/2012032715379917_mp.shtml

.

"ROSKAWÄEN MERKKI selvästi"

har!11

.

Suhtaudun tatuointeihin hyvin samalla tavalla kuin lävistyksiin ym. kehonmuokkaukseen. Niihin yhdistyy mielessäni monia negatiivisia mielikuvia:

Turhamaisuus: Mauton itsensä koristelu ja huomion herättäminen. Hieman kuin räikeä meikkaus. Voisi verrata amisten autojen tuunaukseen, jota pidän myöskin mauttomana. Tatuonnit ovat toki selkeästi pahempi asia, sillä ne ovat enemmän tai vähemmän pysyviä, ja "tuunauksen" kohteena on oma keho.

Lyhytnäköisyys: Vain hölmö luulee parikymppisenä pitävänsä samoista asioista vielä vuosikymmenien kuluttua. Siksi pidän itsensä leimaamista nuorena varsin lyhytnäköisenä. Joku tämän päivän muotivillitystatska ei välttämättä vaikuta kovin fiksulta vuosien päästä. Palstan nimi on ihannenainen, joten viittaan tässä 20-25 vuotiaisiin naisiin.

Muotivillitys: En pidä "nykyajan hömpötyksistä", joita suuri osa nuorilla näkyvistä tatuoinneista on. Tatuoinnit itsessään ovat eräänlainen muotivillitys, niitä hankitaan kun cooleilla kavereilla ja julkkiksillakin on.

Alaluokkaisuus/ -kultturit: Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, ja meilläpäin tatuointeja hankkivat lähinnä ongelmanuoret, joista vanhemmat eivät pitäneet huolta, tai tiettyihin alakulttuureihin hurahtaneet. Erityisesti tämä pätee tyttöihin, joista tavataan pitää parempaa huolta. Lukioporukasta joillain rokkaripojilla oli tatuointeja, tytöistä tuskin kellään.

Ystäväpiiriini kuuluu monenlaista hiihtäjää, joista tuskin olen itse vähiten omituinen. Mielestäni kukin saa tehdä kehollaan, ihollaan ja mielellään mitä tahtoo, kunhan ei vahingoita muita. Kumppanikseni kuitenkin etsin kaunista, älykästä ja kaukaa viisasta nuorta naista, enkä usko sellaisen hankkineen tatuointeja. Aika näyttää.

Ne näyttävät rumilta! Jotenkin samanlaisilta, kuin pikkulasten mustekynätohrut paperilla. Jos vaikka kaulassa, niin vaatteen kaulus jattkuu ihme töhryillä.

Vaikutelma on kuin sian paistokinkuissa niissä merkinnöissä, joita ei tee mieli syödä.

Joskus ajattelin tatuointia, mutta otin niitä vain hennana. En ole halunnut enää myöhemmin aitoina, koska muste näytää leviävän ihoon epätarkkoina sinertävinä, eikä mustina tarkkarajaisina.

Pidän kauniista vaaleasta ihostani, jossa ei tökeröitä "mustekynätöhryjä". En voi sille mitään, että tatuoimattomasta ihosta pidän enemmän. Jotenkin neitseellinen ihomielessä.. kai.

Olen nainen ja minusta ne on rumia. Syy on siis, , että ne on rumia.

Mallit on kauniita, mutta iholla ne näyttävät rumillta. Jos vähissä vaateissa otettuja kuvia esim. tv:ssä, niin ne kiinnittävät huomion, eikä siis se kaunis kroppa - joka tatuoituna näyttää usein olevan ihan väärässä paikassa.

Tatuoinnista tulee mieleen ihosyöpä, jotenkin pilaantunut iho. Vaikka nainen olisi muuten kaunis, tatuoinnit tekevät sen, että hänessä ei kiinnitä huomiota muuhun kuin siihen, että hänen ihonsa ja sitä myöten vartalonsa on pilalla. Ehkä rumalle se on vain hyvä, rumastakaan ei jää mieleen muuta kuin tatuoinnit, rumuus ei silloin pistä niin silmään.

mua ei ärsytä, lähinnä kiinnostaa
minkä vuoksi kai bongaankin aina tatuoituja yksilöitä kylillä kulkiessani,

mur