Tarvitsen nyt neuvoja tähän elämäntilanteeseeni..Raskauden pitäisi olla onnellisinta aikaa mutta minulle se ei ole ollut. Kasvava masu on aina vaan rakkaampi, mutta muutoin elämä on aika hankalaa.
Meidän suhteemme lapsen isin kanssa päättyi jokin aika sitten, olin silloin jo raskaana. Halusin eroon hänestä hänen paskamaisen käytöksensä vuoksi, ei mitään raakaa väkivaltaa mutta agressiivisuutta, jota en kestä, koska lapsuuteni sisälsi sitä jo aivan tarpeeksi. Ja ei kai kenenkään tarvitse sitä sietää.
Mies ei ollut sellainen aikaisemmin, eli raskaus ja muu elämäntilanne on tuonut hänelle niin valtavasti stressiä, että hän muuttui..Elämästä tuli liian raskasta hänelle ja liikaa uusia muutoksia. Syitä agressiiviseen käyttäytymiseen löytyy, minäkin varmasti olin vaikea..mutta tässä vaiheessa tehtäväni ei olekaan olla hänen terapeuttinsa. Osa ihmisistä on sitä mieltä että "anna vielä mahdollisuus hänelle" ja he säälivät häntä. Voi ressukkaa, eihän se niin olisi tehnyt jos ei olisi ollut kännissä jne.
Minulla ei ole hyvä olla hänen kanssaan, minua kuvottaa se mitä hän on sanonut ja tehnyt. MINULLA ON ÄÄRIMMÄISEN PAHA OLLA HÄNEN KANSSAAN! Jos minä olisin tehnyt samat asiat kuin hän, olisin ihan kilari ämmä. Mutta kun hän on tehnyt näin, hän on vain "renttu mies, joka nyt oli kännissä". Olen niin vihainen siitä että jotkut eivät tajua että mua pelottaa.
Todella siis, hänen juttujensa jälkeen jätin hänet. Haluan silti että hän on tulevan lapsen elämässä mukana, raha ja elatusmaksut eivät ole pointtini vaan lapsen ja isin suhde. Isin rahatilanne onkin se ettei hän elareita kykenisi maksamaan, joten kysyn onko mahdollista tehdä isyystesti(minkä hän haluaa varmistaa) ilman että hän tulisi maksamaan mitään elareita? Onko se vain laista kiinni vai voinko olla "pyytämättä" elareita vaikka isä olisikin olemassa?
Ja jos hänellä ei tule olemaan n. muutamaan vuoteen varaa maksaa ja rahat tulevat sitten jostain (sossu?) niin peritäänkö ne häneltä myöhemmin?
Eli siis voiko olla isi jos ei maksa mitään?
En halua hänen rahojaan. Hän kiristää minua sillä että aikoo hakea lapsemme huoltajuuden itselleen(välillä minulla taas on "uusi mies" ja välillä hän aikoo tappaa itsensä), onko hänellä mahdollisuus hakea huoltajuus itselleen?
En jaksa pelleillä hänen kanssaan enkä hänen kiristyksiään, haluan vain lapsen parasta. Eli isin myös. Ymmärrän että isi voi myös haluta olla lapsen kanssa "päätoimisesti", mutta hänellä se on kiristyskeino valitse minut ja lapsi tai ei kumpaakaan-periaatteella.
Olisi ihana kun tulisi päivä jolloin voisin hengittää rauhallisesti ja hymyillä. Että voisin keskittyä vauvaani enkä hoitamaan exääni ja kuuntelemaan hänen kiristyksiään. Auttakaa, mitä oikein teen?
Hän ei voi kuin keksiä minusta negatiivisia asioita, miksi minusta ei tulisi hyvää äitiä ja taloudellinen tilanteenikin on parempi kuin hänellä. Opiskelen myös hoitoalalla. Olimme siis kihloissa- nyt erottu ja yhteinen koti on vielä-minä muutan pois.
Meidän suhteemme lapsen isin kanssa päättyi jokin aika sitten, olin silloin jo raskaana. Halusin eroon hänestä hänen paskamaisen käytöksensä vuoksi, ei mitään raakaa väkivaltaa mutta agressiivisuutta, jota en kestä, koska lapsuuteni sisälsi sitä jo aivan tarpeeksi. Ja ei kai kenenkään tarvitse sitä sietää.
Mies ei ollut sellainen aikaisemmin, eli raskaus ja muu elämäntilanne on tuonut hänelle niin valtavasti stressiä, että hän muuttui..Elämästä tuli liian raskasta hänelle ja liikaa uusia muutoksia. Syitä agressiiviseen käyttäytymiseen löytyy, minäkin varmasti olin vaikea..mutta tässä vaiheessa tehtäväni ei olekaan olla hänen terapeuttinsa. Osa ihmisistä on sitä mieltä että "anna vielä mahdollisuus hänelle" ja he säälivät häntä. Voi ressukkaa, eihän se niin olisi tehnyt jos ei olisi ollut kännissä jne.
Minulla ei ole hyvä olla hänen kanssaan, minua kuvottaa se mitä hän on sanonut ja tehnyt. MINULLA ON ÄÄRIMMÄISEN PAHA OLLA HÄNEN KANSSAAN! Jos minä olisin tehnyt samat asiat kuin hän, olisin ihan kilari ämmä. Mutta kun hän on tehnyt näin, hän on vain "renttu mies, joka nyt oli kännissä". Olen niin vihainen siitä että jotkut eivät tajua että mua pelottaa.
Todella siis, hänen juttujensa jälkeen jätin hänet. Haluan silti että hän on tulevan lapsen elämässä mukana, raha ja elatusmaksut eivät ole pointtini vaan lapsen ja isin suhde. Isin rahatilanne onkin se ettei hän elareita kykenisi maksamaan, joten kysyn onko mahdollista tehdä isyystesti(minkä hän haluaa varmistaa) ilman että hän tulisi maksamaan mitään elareita? Onko se vain laista kiinni vai voinko olla "pyytämättä" elareita vaikka isä olisikin olemassa?
Ja jos hänellä ei tule olemaan n. muutamaan vuoteen varaa maksaa ja rahat tulevat sitten jostain (sossu?) niin peritäänkö ne häneltä myöhemmin?
Eli siis voiko olla isi jos ei maksa mitään?
En halua hänen rahojaan. Hän kiristää minua sillä että aikoo hakea lapsemme huoltajuuden itselleen(välillä minulla taas on "uusi mies" ja välillä hän aikoo tappaa itsensä), onko hänellä mahdollisuus hakea huoltajuus itselleen?
En jaksa pelleillä hänen kanssaan enkä hänen kiristyksiään, haluan vain lapsen parasta. Eli isin myös. Ymmärrän että isi voi myös haluta olla lapsen kanssa "päätoimisesti", mutta hänellä se on kiristyskeino valitse minut ja lapsi tai ei kumpaakaan-periaatteella.
Olisi ihana kun tulisi päivä jolloin voisin hengittää rauhallisesti ja hymyillä. Että voisin keskittyä vauvaani enkä hoitamaan exääni ja kuuntelemaan hänen kiristyksiään. Auttakaa, mitä oikein teen?
Hän ei voi kuin keksiä minusta negatiivisia asioita, miksi minusta ei tulisi hyvää äitiä ja taloudellinen tilanteenikin on parempi kuin hänellä. Opiskelen myös hoitoalalla. Olimme siis kihloissa- nyt erottu ja yhteinen koti on vielä-minä muutan pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Huomenta pölkkypää.
...asuinpaikkasi lastenvalvojalta, sieltä saat melkein kaikkiin kysymyksiisi vastauksen. Ja on sitten aivan varmaa tietoa.
Jaksamisia, kyllä se paskamainen elämä pikkuhiljaa helpottaa ja päivä alkaa paistamaan risukasaankin.
Mieti tarkkaan mitä teet. Omassa tuttavapiirissäni on kaksi vastaava tapausta.
Ensimmäinen heistä ilmoitti, että ei tiedä kuka lapsen isä on lapsen synnyttyä ja sai rauhan itselleen. Toinen teki niinkuin yleensä tehdään ja kärvistelee nyt miehen uhkailujen alla: mies haluaa lapsen itselleen ( ei ole ikinä hoitanut lasta yksin), ei saa passia lapselle jne. Käräjille tuntuu menevän moni asia.
Välillä tuntuu, että tuossa jälkimmäisessä tapauksessa on lapsen paras isän puolelta kadonnut aikaa sitten, keskitytään pelkkään kiusantekoon puhtaasti.
Sinä olet nyt siinä tilanteessa, jossa voit valita itsellesi ja lapsellesi parhaan tavan toimia. Kaikkien ihaninta olisi, että te vanhemmat pystyisitte yhdessä lapsenne hoitamaan, mutta se ei aina onnistu eron jälkeen. Sinulla pitää kuitenkin olla mahdollisuus tasapainoiseen elämään lapsen kanssa ja jos jo nyt tiedät, että siitä ei tule mitään isän pyöriessä mukana, niin mieti tarkkaan.
Kyllä yksinäisen naisen lapsella on aivan yhtä hyvä koti kuin muillakin lapsilla.
Ensinnäkin, jos isyys varmistetaan, isällä on myös elatusvelvollisuus. MIkäli hän ei kykene maksamaan elatusturvaa, niin sossu maksaa sen hänen puolestaan. Se tosin peritään häneltä takaisin, mikäli hän on maksukykyinen. Elatusvelkoja annetaan myös anteeksi maksukyvyttömyyden vuoksi.
Isänä ja elatusvelvollisena oleminen on ihan eri asia kuin huoltajuus, johon tuossa joku viittasi. Eli voit olla ihan hyvin yksinhuoltaja, jolloin saat itse päättää lapsen passit ja nimet sun muut jutut. Mutta jos olette lapsen isän kanssa molemmat huoltajia, niin silloin isä voi kyllä halutessaan laittaa kapuloita rattaisiin. Huoltajuus voi myös olla rajoitettua eli että isä voi vaikuttaa esim. lapsen sukunimen vaihtamiseen ja joihinkin muihin asioihin.
Kannattaa miettiä tosi tarkkaan ennen kuin teet päätöstä sinne tai tänne suuntaan. Eli tee kuten jo joku neuvoi ja mene juttelemaan sosiaalityöntekijän kanssa asioista. He osaavat selittää kaikki asiat kyllä tosi tarkasti!
Tsemppiä odotusaikaan sulle!