Mikä teitä naiset (ja tytötkin) vaivaa kun ette osaa sanoa kumppaneistanne mitään positiivista koskaan toiselle suoraan. Onko se niin vaikeaa kehua esimerkiksi että sinulla kauniit silmät ja aivan mielettömän hurmaava hymy jne mukavaa. Minä kyllä pystyn vaikeuksitta jumaloimaan toisen hyviä puolia ja kertomaan niistä toiselle suoraan ja niin myös useat muut miehet joita tunnen. Naiset vain tuntuvat panttailevat näitä kehuja turhan usein ja eivätkä koskaan saa sanottua mitään suoraan kumppanilleen. Kuulee sit usein kiertokautta jos toinen on sattunut joskus jotain positiivista sanomaan toisesta. Se alkaa pitemmän päälle harmittaa jokaista vaikka olis kuinka hyvä itsetuntu jos ei koskaan kuule mitään kivaa itsestään. Olisko sitten oikein pettää sen takia että saa kehuja ja huomioo toisilta naisilta?
Exsistä jos on joskus sattunut kysymään jotain että minkälaisia he ovat olleet niin sitten saa kyllä kuulla pitkät litaniat kuinka ihania ja täydellisiä he ovat olleet. Kun sitten kysyy miksi sitten olet minun kanssa niin saa vastaukseski että eikö se riitä että haluan olla just sun kanssa enkä kenenkään muun. Tosi lohduttavaa olla haluttu mutta täys nolla! Sama asia on tämän tunteiden ilmaisun kanssa miksi ette pysty sanomaan toiselle että välitätte toisesta? Mikä siinä nyt on niin vaikeeta? Miks pitää salata tunteita ja pitää toinen epävarmana koko aika suhteesta?
Exsistä jos on joskus sattunut kysymään jotain että minkälaisia he ovat olleet niin sitten saa kyllä kuulla pitkät litaniat kuinka ihania ja täydellisiä he ovat olleet. Kun sitten kysyy miksi sitten olet minun kanssa niin saa vastaukseski että eikö se riitä että haluan olla just sun kanssa enkä kenenkään muun. Tosi lohduttavaa olla haluttu mutta täys nolla! Sama asia on tämän tunteiden ilmaisun kanssa miksi ette pysty sanomaan toiselle että välitätte toisesta? Mikä siinä nyt on niin vaikeeta? Miks pitää salata tunteita ja pitää toinen epävarmana koko aika suhteesta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Täytyy tuollaiseenkin oppia saada.
Jo lapsena on opetettava lasta kehumaan ja sen saa aikaan näyttämällä itse esimerkkiä.
Voihan sitä tietenkin yrittää myöhemminkin opetella, se vain vie varmasti aikansa.
Toivossa on hyvä elää.
Muistan kyllä ne kerrat, kuin eilisen päivän. Yhdestä menetyksestä en oppinut vaan tein saman jopa kaksi kertaa. Enää en kehu "kaunista hymyä, joka saa jalat alta, en ihania tähtisilmiä, jotka tekee päivästä sateellakin auringonpaistetta. En enää edes uskalla katsella ketään ihailevasti ja varon sanomasta mitään, mikä haiskahtaakin imartelevalta...sillä kohta taas huomaan, että SE NOUSEE PÄÄHÄN. Ja kohta on taas yksin, kun toinen lähti ulkönäöstään ylpeänä elämään sinkkuelämään...jos vaikka saisi/ansaitsisi paremman näköisen naisen.
siis olet mielestäsi erittäin komea?
näin entinen poikaystävänikin ajatteli, itse en ollut samaa mieltä hänen "ulkoisista avuistaan" ja oli melko hupaisaa kuunnella hänen tilityksiään...
itse en ole koskaa oikein osannut kehua
-syyttäkää vain kamalaa lapsuutta ;O)
jos olet kehumisen arvoinen, sinua kehutaan, vinkkinä vaan.
kaikki eivät arvosta "ulkoisia avuja" niin paljon, että haluaisivat niitä toisillekin suoltaa.
pitääkö tyttöystäväsi siitä kun kehut hänen ulkonäköään vai pyytääkö hän sinua lopettamaan tai muuten hämmentyy?
minä itse en kestä mitään "voi kun sulla on nätit silmät"-tilityksiä enkä arvosta niitä tippaakaan. haluaisin mielummin itse kuulla jotakin luonteestani tai henkisestä puolestani, teoistani...
ehkäpä hän onkin tottunut suomen "deittailu"-kulttuuriin. no, sekin oli selitys. siinä tapauksessa tunnistat hänet siitä, ettei hän oikeen osaa sitoutua ja on epävarma tunteistaan sinua kohtaan, muttei missään nimessa aloita itse puhumaan aiheesta.
tsemppiä joo tosiaan ja pidä hänestä kiinni :o)
PS. SÄÄLITTÄVÄÄ EDES AJATELLA PETTÄMISTÄ TUON PERUSTEELLA! Kotiin teinit nukkumaan!
En pidä itseäni niinkään komeana vaan ehkäpä enemmänki tosi söpönä, kerään siis kyllä ihan riittävästi katseita. Aika pahasti sanottu että jos on kehumisen arvonen niin kehutaan. No jos en olis kehumisen arvoinen niin miksi hän sitten olisi jaksanu kanssani olla ylipäätään ku valinnan varaa kyllä on puolin ja toisin. Ei toi ulkoisten ominaisuuksien kehuminen oo se mitä ajan takaa vaan yleensäkki toisen positiivinen huomioiminen. Oishan se kivaa välillä kuullakki olevansa haluttava vai mitä mieltä oot? Kyllähän hän pitää siitä kun kehun häntä kaikin puolin ja teenki sen vilpittömästi ja spontaanisti, mutta viime aikoina on usein jääny sanomatta ku on kerinny miettimään että toinen ei koskaan sano mitään takas, vaikka en sitä odotaiskaan. Mitä tarkoitat deittailu kulttuurilla? Ja epävarmoista tunteista ja sitoutumis pelosta, kuullostat ihan jo tyttöystältäni ;). Kyllä mun itsetunto on riittävän hyvä että ei sen takia tarvialkaa pettää se oli kirjoitettu provokaatio mielessä.
kyllä miestäni kehun mutta en hänen ulkoista olemusta vaan kaikkea sitä hyvää mitä hän tekee kodin ja perheen hyväksi. haukkujakin joskus saa. joskus voin sanoa että tuo sun harmaantuva parta on aika charmikas, oon aina kuvitellut ettei mies arvosta muuta ku tekojaan ja muu on jäänyt vähemmälle. hänen kehuminen minun hyvistä puolista on taas sellainen harvoin esiintyvä ilmiö joka yllättää aina joskus, kivaa kuitenkin ne harvatkin kerrat. suomalainen mies ku ei puhu vaan pussaa, joten opetetaan lapset avoimimmiksi tunne ja ilmaisu puolella niin ehkä joskus saadaan sitä "palutetta jota kaipaamme" tunteen ilmaisu kun on niin perin tärkee, on myöhiästä haikailla jos kaveri häipyy ja ei enää kuule sitä mikä todella oli hänessä hyvää. joten arvostetaan toisia silloin kun ollan yhdessä, eikä haikailla jonkun utopian perään ku suhde on loppu. ota itse nämä sinulle tärkeät arvot esille, ehkä saat enemmän ku arvaatkaan. tsemppiä tunteista kannattaa taistella.
naiset vastaan miehet asettelua, kun totuus on, että molemmista sukupuolista löytyy niitä jotka osaa kehua kumppaniaan ja jotka ei osaa.
Toiset eivät osaa olla kovin verbaalisia näissä asioissa eli eivät osaa runoilla liirum-laarumeita kumppaninsa kauniista kasvoista, toisilta se taas sujuu luonnostaan, vaikka ei ihan edes tosissaan olisi. Kehuja voi tulla vaikka kuinka, mutta fyysisen hellyyden näyttö on vaikeaa.
Toisille päivittäisten hellyyden- ja huomionosoitusten näyttäminen on aivan itsestään selvää, vaikka ikinä, ei edes pimeässä saa sanottua rakastavansa kumppaniaan.
Niin vaikeeta tai yksinkertaista se jokaisen ihmisen kohdalla voi olla.
Se voi kyllä olla totta, että nuoret naiset/tytöt ovat prinsessasatuja lukiessaan oppineet, että he ovat palvonnan ja kehujen kohteita ulkonäöllisesti. Miehiä arvioidaan enemmänkin heidän tekojensa perusteella.
Oikeutta pettämiseen kehujen riittämättömyys ei sentään anna!
Minulle ei ainakaan tuota mitään vaikeuksia kehua mieheni ilmeikkäitä kasvoja tai seksikkäitä sääriä, luonteen hyviä ominaisuuksia ja onnistuneita tekoja. Hellyyttä on helppo osoittaa, se kuulu jokapäiväiseen elämään yhtä olennaisesti kuin syöminen tai nukkuminen ja ilmenee halailuna, suukotteluna, kosketuksina ylipäätään. Eikä meille ole myöskään vaikeaa kertoa välittämisestä sanoin. Suhteemme ei kuitenkaan ole alkanut aivan lähiaikoina, vaan on kasannut ikää muutaman vuoden verran.
Minulle ei tulisi mieleenikään jättää kehuja miehelleni sanomatta muka siitä syystä, että hän lähtee viettämään sinkkuelämää paremman naisen toivossa. Jos hän joskus päättää erota, hän tekee sen jostain muusta syystä. Tuskinpa hän enää olisi rinnallani, jos kehut olisivat nousseet hänelle päähän:o)
Tosin, liikaa ei saa/kannata kehua, menee uskottavuus.
Mene peilin eteen ja katso kehuisitko itse jos näkisit tuonlaisen pärstän edessäsi... tuskin... hyi!
Siinähän se just onki ku en oo ruma ja ois kiva kuulla olevansa komea. Ottaa päähän ku naiseni ei arvosta mua yhtä paljon ku mitä mä itte. Kukaan ei oo täydellinen, minä en varsinkaan mutta miks niitä positiivisia puolia ei voi tuoda esiin toisesta.
Olen kokenut samaa. Nainen ei vaan osaa sanoa/kehua komeaksi. Ennemmin nainen sanoo, "sopiipa tuo paita sinulle", "saanko tulla valitsemaan sinulle vaatteita", "tämä on hyvä kuva sinusta" jne...'
Saattaa juurtaa kasvatuksesta/kotioloista. Jos kotona isi ei ole saanut äidiltä kehuja, ei tyttökään vanhempana sitten osaa kehua. Toisaalta naiset pelkää, että kun minä kehun miestäni, nousee se miehelle hattuun ja se lähtee lätkimään.
Valitettavaa, koska ainakin kohdallani kehujen kuuleminen naisilta saa sydämeni läpättämään entistä enemmän naiselleni. Miehet ja naiset ovat samanlaisia monessa asiassa --> molemmat tykkäävät kehuista.
On kyllä hieman väärin väittää ettei juuri Naiset osaa kehua Miehiään. Ihmiset on eri luontoísia ja siitä se on kiinni.
Itse sanon kullalleni suoraan asioista, oli ne sitten hyviä tai vähemmän hyviä. Jos on kehumista niin en jätä tilaisuutta käyttämättä. Niillä pienillä sanoilla on kumma vaikutus, saattavat pelastaa synkänkin päivän.
Oma mieheni taas ei oikein kehuista perustu. Epäilen/tiedän sen johtuvan siitä että hän haluaa säilyttää valta-asemansa. Hän pitää minut "vähän viileämmällä" olemuksellaan kiinni itsessään, etten ehkä tajuaisikaan miten korvaamaton olen. Tiedän sen sanomattakin, mutta olen silti täysin tyytyväinen asetelmaamme. Hän on se iso ja mahtava, minä se pieni prinsessa joka ei pärjää ilman häntä.
Epäilempä että monessa suhteessa on tämän tapaista. Ihmiset ovat erilaisia ja heillä on eri roolit niin suhteissa kuin yleensä elämässä.