Tapasin älyttömän ihanan ja hellän miehen, jonka kanssa rakastuimme ensi silmäyksellä. En ole ikinä tuntenut sellaista. Hän pyysi treffeille, mutta kertoi kumminkin ettei halua vakiintua (syy voisi olla, että hän on seurustellut monta vuotta ja hänet on aina petetty/jätetty) No tapailimme muutamia kertoja ja meillä oli älyttömän ihanaa. Hän itsekkin myönsi sen ja pitää minua mukavana ja hyvänä seurana, muttei halua loukata enempää, kun ei kerran halua vakiintua. Onko todellinen syy, ettei halua seurustella, vai että pelkää petetyksi tulemista? Pelkän seksin takia hän ei kanssani ollut, sillä olisi ollut tilaisuuksia mennä sänkyyn, mutta emme menneet! Miten saisin tämän miehen? Tehoaisiko jos ehdottaisin ns. vapaata suhdetta? Eli ei sitoumuksia, saa tulla ja mennä mutta nähtäisiin edes joskus, vai onko typerä idea? Olen ikuisesti kiitollinen sille joka auttaisi minua!
Mies ei halua seurustella
Laura
112213
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Etkö siis tiedä, miksi hän ei halua alkaa seurustella?
Jos syy on, että hänellä on takana pidempi aikainen suhde, niin ehkä hän ei halua nyt heti ensimmäisen mukavan ihmisen kanssa seurustelusuhdetta, vaan haluaa katsella ympärilleen. Siinä tapauksessa hän on mielestäni äärimmäisen fiksu, ettei hän halua pitää sinua ikään kuin varalla, jos ei muutakaan kiinnostavaa sattuisi eteen.
Totta kai voit hänelle ehdottaa ns. vapaata suhdetta, mutta oletko todella valmis moiseen ja hyväksymään myös sen, että hän deittailisi muitakin ja hyppisi punkasta punkkaan???
No ei helkkarissa mitään "avoimia suhteita".Niitä näkyy telkkarissa, ei tosielämässä.Teet nyt niinkuin minäkin.Jos en ole varma jonkun tytön suhteen tai toinen ei halua seurustella, pyrit kaveriksi. Itselläni ei ainakaan rohkeus riittäisi "tosimielellä" tapailuun, ainakaan ennenkuin tuntee hyvin. Sano,että haluat hänestä vaan ystävän.Jos ja kun teillä synkkaa, ihme ellei pojalla roihahda.
Hyvä! Ei todellakaan mitään "avoimia suhteita"! Niissä ei yleensä jomman kumman pää kestä. Kaveriajatus sinällään ihan hyvä, mutta entäpä jos miekkosella ei roihahdakaan ja nainen sen sijaan rakastuu? Riskejä pitää ottaa, jos jotain aikoo saavuttaa, mutta kannattaa punnita myös mahdolliset huonot puolet.
Tommonen on tosi kaksinaamasta. Ystävyys on pyhää ja ikuista, rakkaus taas nykypäivänä ei niinkään.. jos kumman tahansa sukupuolen ystävä tulee ehdottamaan mulle parisuhdetta niin vedän kyllä herneet nenään - se on ystävyyden pettämistä. millä sen pystyy uskottavasti selittämään, että:"mun tunteet vaan kehitty tälläsiksi ajan kanssa". ne tunteet on ollu paljon ennen kertomista todennäköisesti ja silloin se on toisen ihmisen huijaamista, että on ollut "vaan kaveri".
Ei liity aiheeseen, anteeksi. Mutta sinun nimimerkkisi osoittaa hyvää huumorintajua.
pyydä häntä ulos ja treffaile häntä. Sano, että haluat vaan tavata häntä, etkä ehkä itsekään ajattele vakavaa seurustelusuhdetta. Ajan kanssa hän huomaa haluaako sinut vai ei. Eikä kannata mennä heti sänkyyn. Mutta kun olet jonkin aikaa treffannut häntä, on sinun lopetettava se, jotta hän huomaa mitä elämästä puuttuu.. Tärkeetä on myös että treffailet itse muita ja niin että hän tietää tai saa kuulla asiasta (kuitenkin hienovaraisesti).
Nää on mun konsteja ja on yleensä toiminut..
Jos hän on niin ihana ja hellä mies kuin kerrot, saattaa olla hyvinkin, että on polttanut näppinsä ja on kanssasi varovainen, koska ei halua muuttua sisältä kylmäksi..
Nauti hänen seurastaan ihan rauhassa ja katsele jos jotain syntyy...mitä sitä hätiköimään ihmissuhteissa..käy vaan hassusti.
Syynä voisi olla, että mies ei tunne sinun olevan se oikea.
Itse keksin joskus samantyyppisiä verukkeita, koska en halua loukata olemalla liian suora vastaamalla kysymykseen nähdäänkö vielä, että enpä usko. Se että ei tunne vastapuolen olevan oikea, niin ei tarkoita etteikö voisi olla hauskaakin yhdessä.
Itse olen ajautunut tavoittelemaan jotain sellaista mitä en varmaankaan löydä. Käyn harvoin treffeillä mutta silloinkin tuntuu ajan menevän hukkaan, koska tiedän että treffikaveri ei ole tuleva vaimoni.
Usein olen vaan antanut juttujen kuivua pikkuhiljaa. Onko tälläinen pehmeämpi taktiikka parempi, kuin sanoisi suoraan päin naamaa, ettei kiinnosta? Päin naamaa sanominen sattuu, tiedän kokemuksesta.
Älä anna "kuivua". Kyllä sen tyhmempikin tajuaa ja loukkaantuu tuollaisesta tunteilla leikkimisestä ja siitä ettei kelpaa...tietenkin.
Älä ole tyly, mutta kohteliaasti kerro miksi ei kiinnosta. Ja älä keksi verukkeita vaan ole rehellinen, olet sen hänelle velkaa.
Sunlaisiasi miehiä on paljon sattunut tielleni. Ja väitänpä että suoraan sanominen on ehdottomasti se parempi konsti. Toisella voi tosiaan olla tunteita pelissä, ja voi mennä kauankin ennen kuin hän sisäistää asian oikean laidan, koska ei tahdo sitä uskoa vaan toivoa että kuulisi toisesta vielä jotakin. Repii itsensä rikki kaivatessaan, ja sitten asia vasta valkenee kun näkee toisen jonkun muun kanssa... Se sattuu helvetin paljon enemmän. Kuinka voit sitten katsoa häntä silmiin kun seuraavan kerran näette? Et voikaan. Ei kukaan ole koskaan voinut. Siat.
Enpä usko, että juuri minunlaisia miehiä on sattunut kohdallesi. Ainakaan kovinkaan montaa.
Siitä miten asiat hoidetaan oikein voi olla montaa mieltä. Saatat olla oikeassa, ehkäpä se kuitenkin on vaikeampaa olla epätietoisuudessa, kuin sanoa suoraan heti asiat. Voihan sitä kuitenkin kysyä itsekin mahdollisesta jatkosta. En juurikaan valehtele ja jos kysytään suoraan niin annan rehellisen vastauksen. Sanotaan nyt kuitenkin näin, että en halua tyrmätä ketään sanomalla, että ei kiinnosta. Yritän hoitaa asiat hienotunteisemmin.
Vai miltä sinusta tuntuu siinä tilanteessa kun kysyt mahdollista jatkoa, niin vastaus on, ei kiinnosta. Voisihan asian yrittää hoitaa jotenkin keksimällä(valehtelemalla) jotain esimerkiksi, että nyt on kiire töissä, en halua vakiintua jne. Taas tämän tyyppinen kiertelykään ei tunnu mukavalta. Itse sain hiljattain suoraan kysymykseeni suoran vastauksen eli pakit ja ei tuntunut sillä hetkellä todellakaan hyvältä. Kerrankin ihminen joka olisi kiinnostanut todenteolla, niin mönkään meni.
No, ei syvä hiljaisuuskaan ole oikea ratkaisu. Olen kyllä huomannut katseista mitä osakseni olen saanut, että en välttämättä ole toiminut oikein.
Sanoisin vielä, ettei todellakaan ole ole tarkoitus loukata ketään. Aina ei vaan osaa toimia oikein, vaikka haluaisi, siksi mielestäni on tarpeetonta nimitellä siaksi.