Olen nyt 25-vuotias nainen, jolla pitäisi olla elämäniloa ja asiat hyvin.. Alkuvuodesta tuntui lähes kaikki olevankin ihan hyvin.. En tiedä miten tämän kirjoittaisin tänne kun ongelmani on mm. se, että pääni ei pelitä.. Maaliskuussa vaihdoin työpaikkaa kolmevuorotyöstä päivätyöhön. Uudessa työssä oli paljon uusia asioita opeteltavana ja silloin jotenkin stressaannuin siitä kun ajatukseni ei "luistaneet" yhtään. Kävinkin silloin työterveydessä ja sain viikon sairasloman. Päässäni pyöri vain työasiat ja olinkin jotenkin vaativa itelleni. Saikun jälkeen päätin kuitenkin vielä jatkaa työssä ja n. kolmen vkon jälkeen jäin taas saikulle kun oloni ol ahdistunut.. Työterv.lääkäri kirjoitti mulle Escitalopraamia jos se helpottaisi oloani. Toisin kävi- lääkkeen aloitettuani en enää tuntenut iloa mistään ja aloin vain itkeskellä. Lopetin lääkkeen kun sain neljäntenä yönä jonkinlaisen paniikkikohtauksen.
Lopetin sitten uuden työni ajatellen ,että jos oloni kohenisi. Mulla olisi ollut mahdollisuus palata aiempaan työpaikkaan mutta en siihenkään kyennyt sillä mulla meni ruokahalu, joka paheni sitten niin että oksentelin vähänkin ruoan jota sain alas. (tuolloin ajatukseni oli koko ajan vain ruoasa ja siinä miksen saa syötyä) Olinkin sitten siinä pisteessä kotona, että halusin jostain apua.. kävinkin s akuuttipsykiatrian polilla, jossa kerroin oireistani.. sitten sainkin diagnoosiksi masennuksen/ahdistuneisuushäiriön.. Minua kehoitettiin aloittamaan masennuslääke sertralin. Hyväuskoisena sen aloitinkin, mutta oloni vain paheni. ruokaa en saanut enää ollenkaan syötyä jne..mulla oli tuolloin myös erilaisia pelkojakin kuten kuolemanpelko... Käytin sertralinia n. kolmevkoa ja lopetin lääkkeen koska oloni oli entistä huonompi.. Kesäkuun lopulla mut otettiin psyk..osastolle ja siellä kehoitettiin kokeilemaan venlafaxinia ja lisäksi olantsapiinia .. Sainkin kyllä sitten taas syötyä mutta näläntunnetta minulle ei tullut.. Venlafaxin ei sopinut mulle kun siitä tulikin sitten annoksen noston yhteydssä virtsaamisvaikeuksia ja öisiä rytmihäiriöitä.. lääke sitten lopetettin "seinään" ja olantsapiini myös..Päässäni oli ihmeellistä kihelmöintiä lääkkeiden lopetuksen jälkeen. Tunne oli kuin "myrkytetyllä" ..Tällä hetkellä mulla on lääkkeenä mirtatsapiini ja thyroxin kilpirauhasen vajaatoimintaan(joka on todettu 4v sitten) Itken nyt päivittäin tätä mun oloa, kun en enää tiedä mikä johtuu mistä.. tuntuu että kukaan ei ymmärrä mua..tätä tekstiä oli vaikee kirjottaa kun mun pää on nii tyhjä.. Syytän itteeni siitä kun menin niitä lääkkeitäkin kokeilemaan ja sain pääni niillä vain entistä sekavammaksi.. :(
Eli mulla on koko ajan tällainen olo:
- mun on vaikea ajatella asioita- ihan kuin pääni olisi tyhjentynyt kaikesta :``( ajattelen vain sitä mikä mulla on..
- En tunne mitään erilaisia tunteita - oloni on koko ajan "sama", tyhjä
- päässäni on tunne kuin ei olisi aivoja ollenkaan- vaikea tätä on ees selittää..
- ennen lääkekokeiluja sain nukuttua "luonnollisesti" , mutta nyt vain mirtatsapiinilla saan nukuttua..en tunne enää iltaisin "tarvetta" mennä nukkumaan. Ennen lääkekokeiluja nukuin luonnollisesti..
- en tiedä mitä haluan, kun en saa mietittyä asioita..mulla ei tunnu olevan mielipiteitäkään asioista kun en saa mietittyä/ajateltua asioita.
- Tuntuu kuin olisin "unohtanut" kaiken en myöskään kykene "suunnittelemaan" päivisin tekemisiä kun pääni ei pelitä, en ns. keksi tekemistä..:(
Nyt kun yritän miettiä aikaa jolloin kaikki oli paremmin (alkuvuosi) niin muistan että mulla oli jotain epämääräisiä oireita joihin olin jo tottunut- kuten ajoittainen hengenahdistus, pystyin nukkua yli 10tuntisia yöunia päiväunia- pidin sitä "normaalina" mulle, nokkosihottumaa, "aivosumua". Pelkään että en palaudu tästä.. 4v sitten mulla oli myös ruokahaluttomuutta ja silloin mulla oli lääkkeenä mirtatsapiini,diapam 1x3 sekä ketipinor.. Käytin niitä sen kesän mutta olin niin tokkurassa lääkkeistä että lopetin ne vähitellen ja oloni normalisoitui.. Onko kellään muulla tällästä oloa, mistä tää johtuu..
Lopetin sitten uuden työni ajatellen ,että jos oloni kohenisi. Mulla olisi ollut mahdollisuus palata aiempaan työpaikkaan mutta en siihenkään kyennyt sillä mulla meni ruokahalu, joka paheni sitten niin että oksentelin vähänkin ruoan jota sain alas. (tuolloin ajatukseni oli koko ajan vain ruoasa ja siinä miksen saa syötyä) Olinkin sitten siinä pisteessä kotona, että halusin jostain apua.. kävinkin s akuuttipsykiatrian polilla, jossa kerroin oireistani.. sitten sainkin diagnoosiksi masennuksen/ahdistuneisuushäiriön.. Minua kehoitettiin aloittamaan masennuslääke sertralin. Hyväuskoisena sen aloitinkin, mutta oloni vain paheni. ruokaa en saanut enää ollenkaan syötyä jne..mulla oli tuolloin myös erilaisia pelkojakin kuten kuolemanpelko... Käytin sertralinia n. kolmevkoa ja lopetin lääkkeen koska oloni oli entistä huonompi.. Kesäkuun lopulla mut otettiin psyk..osastolle ja siellä kehoitettiin kokeilemaan venlafaxinia ja lisäksi olantsapiinia .. Sainkin kyllä sitten taas syötyä mutta näläntunnetta minulle ei tullut.. Venlafaxin ei sopinut mulle kun siitä tulikin sitten annoksen noston yhteydssä virtsaamisvaikeuksia ja öisiä rytmihäiriöitä.. lääke sitten lopetettin "seinään" ja olantsapiini myös..Päässäni oli ihmeellistä kihelmöintiä lääkkeiden lopetuksen jälkeen. Tunne oli kuin "myrkytetyllä" ..Tällä hetkellä mulla on lääkkeenä mirtatsapiini ja thyroxin kilpirauhasen vajaatoimintaan(joka on todettu 4v sitten) Itken nyt päivittäin tätä mun oloa, kun en enää tiedä mikä johtuu mistä.. tuntuu että kukaan ei ymmärrä mua..tätä tekstiä oli vaikee kirjottaa kun mun pää on nii tyhjä.. Syytän itteeni siitä kun menin niitä lääkkeitäkin kokeilemaan ja sain pääni niillä vain entistä sekavammaksi.. :(
Eli mulla on koko ajan tällainen olo:
- mun on vaikea ajatella asioita- ihan kuin pääni olisi tyhjentynyt kaikesta :``( ajattelen vain sitä mikä mulla on..
- En tunne mitään erilaisia tunteita - oloni on koko ajan "sama", tyhjä
- päässäni on tunne kuin ei olisi aivoja ollenkaan- vaikea tätä on ees selittää..
- ennen lääkekokeiluja sain nukuttua "luonnollisesti" , mutta nyt vain mirtatsapiinilla saan nukuttua..en tunne enää iltaisin "tarvetta" mennä nukkumaan. Ennen lääkekokeiluja nukuin luonnollisesti..
- en tiedä mitä haluan, kun en saa mietittyä asioita..mulla ei tunnu olevan mielipiteitäkään asioista kun en saa mietittyä/ajateltua asioita.
- Tuntuu kuin olisin "unohtanut" kaiken en myöskään kykene "suunnittelemaan" päivisin tekemisiä kun pääni ei pelitä, en ns. keksi tekemistä..:(
Nyt kun yritän miettiä aikaa jolloin kaikki oli paremmin (alkuvuosi) niin muistan että mulla oli jotain epämääräisiä oireita joihin olin jo tottunut- kuten ajoittainen hengenahdistus, pystyin nukkua yli 10tuntisia yöunia päiväunia- pidin sitä "normaalina" mulle, nokkosihottumaa, "aivosumua". Pelkään että en palaudu tästä.. 4v sitten mulla oli myös ruokahaluttomuutta ja silloin mulla oli lääkkeenä mirtatsapiini,diapam 1x3 sekä ketipinor.. Käytin niitä sen kesän mutta olin niin tokkurassa lääkkeistä että lopetin ne vähitellen ja oloni normalisoitui.. Onko kellään muulla tällästä oloa, mistä tää johtuu..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kokemistasi lääkkeistä Seronil ja Escitalopram ovat SSRI-valmisteita, jotka nostavat stressaavaa rT3-hormonia ja laskevat hyvän mielen T3V-hormonia:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11617052
Googlaa "SSRI tuhoaa ihmisen Suomi24" ilman lainausmerkkejä, niin siinä on paljon näiden lääkkeiden sivuvaikutuksia. Ne tekevät ihmisestä psykopaatin ja sosiopaatin. Neuroleptit aiheuttavat aivolobotomian, jossa otsalohko ja limbinen järjestelmä lamautuvat, suomeksi sanottuna oppiminen, muisti, tunteet, motiivit ja puhekeskus loppuvat.
Lopeta SSRI ja neuroleptit välittömästi. Korvaa mirtazapinin unilääkerooli biomelatoniinilla, tryptomaxilla tai lenkkeilyllä (väh. puoli tuntia). Ota yhteyttä kilpirauhasista kiinnostuneisiin endokrinologeihin ja kerro ongelmasi. Minulla on pelkkä Thyroxin ilman sumupäisyyden oireita. Joillekin oikea lääke on Liothyronin, joillekin eläinperäiset. Vain endokrinologi tietää vajaatoimintaasi sopivan lääkityksen.
Hei! Älä usko täällä netissä saamiisi hoito-hjeisiin, joiden kirjoittajasta et tiedä mitään.! Sen sijaan mene ja kerro kaikki tämä lääkärille, ja luota hänen tekemäänsä hoitosuunnitelmaan. Nykyään valitettavasti kaikki potilaat yritetään lähettää mahdollisimman vähällä hoidolla kotiin, kun yritetään säästää rahaa, ja vain sinnikkäimmät saavat perusteellista hoitoa. Ole siis vaativa, vaadi lähete jatkotutkimuksiin ja hoitoon, pyydä vaikka joku omainen mukaan tueksest, jos et itse jaksa pitää puoliasi. Oioreiden takana voi olla joko henkinen tai fyysinen sairaus, joita molempia pystytään hoitamaan.
Kyllähän nuo oireet vaativat hoitoa, terapiaa tai lääkkeitä, ja oikea hoito selviää vasta asiantuntijoiden tarkan asiaan perehtymisen avulla.
Mullakin sama juttu. Oireiluni alkoi viime keväänä. Itelläni ei ole enään minkäänlaisia tunteita. Aikaisemmin söin reilun vuoden samaa lääkettä kuin sinäkin. En ole palautunut enään entiselleen kun hyväuskoisena söin lamauduttavaa lääkettä. Nyt ei ole enään tulevaisuutta ikää vasta 33. Seurauksena pysyvä halvaantuminen vasemmanpuoleinen. Verikokeet ja myös kilpirauhanen ok. Minulle ei tehty minkäänlaista diagnoosia vaan määrättiin lääkettä hoitovirhe. Nyt olen ikuisesti katkera kun minulla ei ole enään paljoa elinaikaa jäljellä. Kiitos mielenterveyden ja kaskummaa mielestäni minulla ei ole ollut ikinä siellä puolella häikkää päinvastoin roppani on oireilut.
Siis sairko aivoinfartin vai miten halvannuit. Todella surkealla tasolla sairaanhoitomme nykyisin on.
Jos jaksat ja haluat tuo asiaai julki . Ei kenenkään tarvi tyytyä tullaseen kohtaloon.
Mulla kaks kertaa tulppa keuhkossa, mutta avunsaanti tässä maassa on perseestä. Oletko jaksanut tehdä hoitovirheestä vahinko ilmoituksen.
Voimia sinulle.
Lue tämä. http://ala-sairastu-vakavasti.blogspot.fi
Väärien lääkkeiden seurauksena. Se on täällä pienellä kunnalla huono puoli. Tehään omia kokeiluja eikä kuunnella potilasta ja samalla yleistetään.
Ravinto kuntoon, jos ei ole vielä, eikä kofeiinia tippaakaan. Jodinpuutos voi aiheuttaa kilpirauhasen vajaatoimintaa. Toki jos käyttää jodioitua ruokasuolaa (tai merellisiä eliöitä) riittävästi, niin ei pitäisi olla sitä ongelmaa. Ruoka kannattaa valmistaa itse, alusta pitäen, jotta saa varmasti terveellistä ravintoa. Muista myös D-vitamiini. Mielestäni kananmuna olisi tärkeää, varsinkin, jos söisi puoliraakana, eli keltuainen löysänä. Toki hyvin pieni mahdollisuus taitaa olla salmonellaan silloin, että omalla vastuulla. Itse en ole sairastunut ainakaan.
Ensiksi kannattaisi kokeilla luontaiset keinot, sitten vasta alkaa sorkkimaan lääkkeillä.
Toivottavasti paranet. Oireet ainakin kuulostaa sellaisilta, ettei kirvestä kannata vielä kaivoon heittää, vaan noista selviää kyllä, kun löytää oikean keinon.