Ujous - voimavara vai heikkous?

Jos ujous ei periytyisi äidin tai joidenkin tosi komeiden ujomiesten kautta, ujot olisivat kuolleet sukupuuttoon jo ennen jääkautta.

Toisin kuin em ihanaiset palstalaiset, itse en koe ujoutta lainkaan puoleensavetäväksi ominaisuudeksi miehessä. Koen itseni lähinnä kiusaantuneeksi ujon ihmisen seurassa.

Mikä kertoo vain,että me ihmiset olemme erilaisia ja pidämme erilaisista ihmisistä.

Naiset toisinaan valehtelevat, että miehen ujous olisi jotenkin positiivinen piirre, mutta todellisuudessa ulospäinsuuntautunut ADHD-apina on aina se, joka illan päätteeksi käy ruikkimassa mällit paljaalla naisen kimavittuun.

Ujouttakin on niin erilaista.
Kyllä muhun vetoaa enemmän mies, joka on hieman epävarma mun läsnäollessa (siis hieman!). Se kertoo siitä, että ei pidä mua itsestäänselvyytenä.
Sellaista pientä ujoutta on söpöäkin katsella toisaalta. Ja jos huomaa, että toinen ei keksi mitään sanottavaa, vaikka selvästi haluaisi jotain sanoa (tässä vaiheessa mä yleensä pelastan tilanteen höpisemällä jotain). Tai se tapa miten mies pyytää puhelinnumeroa vaikka tai jos pitää kädestä kiinni ja käsi on hieman nihkeä... pieniä juttuja siis, joihin kiinnittää huomiota.
Tuollainen pikkuinen ujous on ihan ok alussa, ennen kun tuntee toista kunnolla.

Toki jos se ujous on sitä, että mä joudun kiskomaan jokaisen sanan miehestä ulos, niin sitten ei tule mitään. Ollaan vaan liian erilaisia.

Ja on mullakin ujouden hetkiä jos oikein todella säväyttävä tyyppi tulee juttelemaan, niin kyllä aika hissukaksi meikäläinenkin saattaa muuttua, hyvä jos katsoa uskallan! :D

Sivistynyt mies on yleensä hiukan ujohko, mutta junttimies ei tunne häpeää mistään, tulee vaikka persvako ja kaljamaha paljaana naisen eteen.

Äh, et voi olla joku täynnä itteään, kun tällaisen tekstin ulos päästää, kyllä minustakin ujous on miehessä söpöä, toisaalta ujo atm on minulle ilmaa, kuten tällainen yli-itsevarma seurassa piereskelija, tisseihin kiinni käyvä, fasismista unelmoiva nörtti atm, jättimäisellä egolla ja itsevarmuudella, ainoa ero on se, että jälkimmäisen saapuessa paikalle vaihdan seuraa.

No mun miehen täytyy kyl olla puhelias. Itekin puhumisen ammattilainen oon ollu. Silti toivon et alkuun mies puhuu ja minä kuuntelen. Miten mykän miehen voisi viedä esim sukulaisten luo. Exäni oli sellanen et kädet hikos ja joka saatanan sana piti pumpata ulos jos oltiin muiden kans tekemisis. Se vaikuttaa lähinnä törkeältä "olla antamatta mitään tietoa itsestään" kun muut iloisen onnellisesti luottaa ihmisiin ja koittaa olla sosiaalisia. Jollei yritä edes korjata sosiaalisesti rajottavaa ujouttaan esim salpaajahoidol tai harjottelemal tai lääkkeil tai terapial niin sit saa kyl olla yksin.

En osaa mieltää ujoutta ja itsevarmuutta toistensa vastakohdiksi koska itsekin koen olevani molempia. Ujo siten, että en halua esim lähestyä ja häiritä tuntemattomia ihmisiä kaupatakseni heille jotain mitä he mitä luultavimmin eivät tarvitse. Ja samalla kuitenkin olen hyvinkin itsevarma, tiedän kuka olen ja mitä osaan enkä edes tiedä miten ujous ulkoisesti mitenkään edes näkyisi. Mistä naisetkaan sitä voisi huomata?

Joten ujous pääsääntöisesti ole sen paremmin vahvuus kuin heikkouskaan. Jossain pua-peleissä ujous varmasti olisi heikkous, mutta ei ne sellaiselle sovikaan.

Ujous ei ole epävarmuutta, eikä epäsosiaalisuutta. Ujous on sitä, että ihminen uusien tuttavuuksien kanssa tarkkailee tilannetta aluksi, ei ns. lämpene niin nopeasti. Alussa ujo on hiljainen ja kuten todettua tarkkaileva, mutta tutustuessaan tulee puheliaammaksi.

Itse en näe ujoudessa mitään muuta kuin hyvää. Saan kiittää synnynnäistä piirrettäni, ujoutta, etten ole koskaan luottanut ns. vääriin ihmisiin, en ajaudu seuraan, jossa en viihdy, enkä kerro asioitani niin, että joudun katumaan. Kaikkea noita kokee säännöllisesti ystäväni, jossa ei ujoutta lainkaan.

Haluan kumppanikseni ujon miehen ja mahdolliset tulevat ujot lapseni haluaisin opettaa arvostamaan ujoutta, niin että he näkevät sen hyvänä ominaisuutena, joka ei estä vaan edistää hyvän elämän elämistä.

Tämä taitaa olla samanlainen juttu kuin se, kun naiset sanovat tykkäävänsä nörttimiehistä. Väite on tavallaan totta, tavallaan ei. Reunaehdot ovat nimittäin tiukat:

http://themodernsavage.com/2010/05/27/when-a-girl-says-she-likes-nerdy-nice-guys/

Kun nainen sanoo pitävänsä ujoutta puoleensavetävänä miehessä, niin ei pidä luulla, että hän puhuisi baarin nurkkapöydässä yksinään istuvan hintelän olmipojan ujoudesta. Komean, hyvin pukeutuvan, ehkä töiden tai harrastusten kautta tutun, jonkin verran statusta hankkineen miehen lievä ujous voi sen sijaan olla naisen mielestä kiehtova kontrasti. Ja tuollaisen miehen ujous on tietenkin eri asia kuin yksinäisen olmin ujous.

Oon varmaan muutamia kertoja käyny treffeillä ujon kanssa mutta koska olen päästä varpaisiin romantikko, en voisi kuvitella toista tapaamista miehen kanssa joka ei pussaa/halaa/pidä kädestä. Muutenhan suhde muistuttaa lähinnä businessuhdetta eli kylmää ja kovaa.

Pitää ymmärtää että miehen ujous on söpöä silloin, kun kyseessä on se alusvaatemallina toimiva "nörttimies" jolla onkin täydellinen 10/10 keho ja ainoa asia miksi hän on nörtti on että hän pitää päässään tredikkäitä silmälaseja.

Kyllä se ujous on voimavara jos siitä tekee itselleen voimavaran ja on sinut kyseisen ominaisuutensa kanssa. En itsekään tietenkään kaikista ujoista miehistä viehäty, ja ujouskin voi ilmeta esim. ylimielisenä marttyyriytenä, mikä ei tietenkään ole mitenkään toivottavaa.

Mutta siis nimenomaan vaikkapa tutustumistilanteessa ilmenevä pieni ujous ei haittaa, enkä odota tai vaadi mitään sulavaa pelimies käyttäytymistä. Pääasia, että kiinnostusta ilmenee ja sen osaa jotenkin ilmaista, vaikka sitten vähän kömpelömminkin. Yleensä alussa ujommat tarkkailija tyypit myös tuntuvat varmemmin tarkoittavan oikeasti mitä sanovat ja tuntuvat halukkaammilta syvällisempään tutustumiseen eivätkä anna pelkän pintahötön liikaa vaikuttaa. No joo tämä oli nyt tätä mun mutu-tuntumaa.. en tiedä onko asia oikeasti näin. Ja ujoilla ei ehkä oo niin suurta tarvetta korostaa itseään tai olla huomion keskipisteenä, minkä vuoksi voivatkin osoittautua tosi hyviksi kuuntelijoiksi...enkä tarkoita mitään pelkkää hiljaisena pönötystä vaan sitä, että osaa kysyä oikeita ksymyksiä, aistii sen miten paljon toinen haluaa kertoa, eikä utele liikoja ja jaksaa kuunnella kääntämättä keskustelua omiin asioihin tai koskemaan itseään..

Siis monia ujouteen liitettäviä ominaisuuksia on, joita arvostan. Enkä näe sitä miehessä mitenkään suorilta huonona ominaisuutena.