Ihan mielenkiinnosta kyselen,
kuinka moni esim. jo jonkin aikaa sinkkuna ollut tuntee ahdistusta tavatessaan sellaisen ihmisen, joka voisi olla se "oikea"?
Milloin ahdistuksen tunne yleensä tulee?
Mistä se yleensä johtuu??
Tuntuu vaan, että niin moni siitä tänä päivänä kärsii, MIKSI?
kuinka moni esim. jo jonkin aikaa sinkkuna ollut tuntee ahdistusta tavatessaan sellaisen ihmisen, joka voisi olla se "oikea"?
Milloin ahdistuksen tunne yleensä tulee?
Mistä se yleensä johtuu??
Tuntuu vaan, että niin moni siitä tänä päivänä kärsii, MIKSI?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse en nyt hirveän pitkään ehtinyt sinkkuna hortoilemaan, mutta minulla ahdistus tuli siitä, että pelkäsin. Pelkään vieläkin, että tämä on unta ja joku aamu herään yksin. Pelkään sitäkin, että hän särkee minut, sekä sitä, että särjen hänet.
Ihminen on sillä tavalla hassu otus, että se pelkää onnea. Sillä onnen vastakappale on suru, ainakin meikäläiset länsimaiset otukset on kasvatettu siihen iki-ihanaan syyllisyydentuntoon ja uskoon siitä, että kaikesta kauniista pitää maksaa raskas hinta.
Ahdistus tuli siitäkin kun eräänä yönä nukkuvaa miestä katsellessani tajusin, että tuohon ihmiseen voisin rakastua. Hirveä ajatus. ;) Rakkaus kun on hassu asia eikä koskaan voi taata sitä, että se on molemminpuolista.
...toisaalta, minulla on verenperintönä taipumus dramatisoida asioita liiankin kanssa. :)
Ehkei kauan sinkkuillut osaa erottaa ihastumisen/rakastumisen tunnetta ahdistumisesta??
..aalloilla olen kanssasi!
Jouduin juuri sanomaan todella varteen otettavalle vaihtoehdolle; Bye,Bye! koska häntä alkoi ahdistamaan viikon jälkeen ja mua alkoi vituttamaan se, että tunsin olevani hänelle pelkkää ilmaa...Tätä jatkuin n.viikon. Olemme tunteneet yhteensä 3viikkoa. Tiedän ettei se kuulosta pitkältä ajalta, mutta musta se on todellakin tuntunut siltä. Hänen vastauksensa "eroon" oli "vai niin....", mitä ikinä se sillä tarkoittikaan.
Ei vastannut viesteihin tai sähköpostiin, ja en todellakaan lähettänyt kuin kaksi viestiä ja yhden mailin. Sanoi kyllä silloin puoltoista viikkoa sitten ettei mun tarvitse "laittaa pakkia päällä", mutta jos lähetän jollekin viestin missä kysyn mitä kuuluu? niin on se ihme kun ei voi vastata, ei sitten mitään!!!! Nähtävästi.
Tänään menen hakemaan joitain tavaroitani joita on jäänyt hänen luokseen. Katsotaan miten tilanne menee. Jänskää....
Ongelmanani on vaan se, että olisin niiiiiin halunnut tämän ihmisen kanssa jotain enemmän, mutta pitää mun jossain määrin itseänikin ajatella. Mielestäni annoin hänelle tilaa ja kaikkea mitä hän pyysi, mulle olisi riittänyt yksi viesti....Ja se, että olisin saanut keskustella asiasta hänen kanssaan!
Kun olimme yhdessä...Tunsimme kumpikin, että oltaisiin tunnettu toisemme jo pidemmän aikaa. Kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen. Ja hän sanoikin mulle että mä olen sen "juttu".
Näki unta siitä kuinka se oli esitellyt mut sen äidille.
Mun on vaan niin vaikeaa ymmärtää tätä asiaa!!!
Olen ikuisesti "vihainen" sille ahdistukselle, joka tuli väliimme ja rikkoi täydellisyyden. Minkälaista yhdessä olo oli tämän toisen osapuolen mielestä. Ristiriitaaa....;/ Kaikki meni niin vaikeeksi ja mun pää oli räjähtää....Tää oli mun ainoo keino päästä pois siitä inhottavasta olotilasta.
Pakko myöntää, että kyllä mussa vielä jossain toivon kipinä piilee, että se taas roihahtaisi, niin silloin toisen täytyy käyttää desin enemmän sytytysnestettä....liian kosteaa vielä.
Nyt tuntuu jo paljon paremmalta, kun on saanut ajatuksia kirjoittaa mustaa valkoiselle!!!