Olen elämäni aikana saanukuvitella ottavani tietämättäni miestä joka on sairaalloisen mustasukkainen sekä vielä sen lisäksi lapsuudessaan niin piloille hemmoteltu että uskoo kaiken hoituvan itsestään,ja minun,töissä käyvän velkataakassa elävän naisen sitä passaamista jatkavan.Tunnen välillä itseni enemmänkin äidiksi kuin naiseksi/puolisoksi,vaikkei meillä lapsia olekkaan.En saa mieheltäni minkäänlaista avustusta kotitöissä.Onhan hänen työpäivänsäkkin metallialan ammattilaisena huomattavasti raskaampi kuin minun konttorirotan,hänen mielestään.Minähän vain istun päivät ja nautin olostani.Pieninkin vihjaus että apua kaivataan,niin reaktiona miltei aina pitkä mökötys.Myös rakkaat harrastukseni ovat saaneet väistyä kotona nyhväämisen tieltä,eihän sitä koskaan tiedä kuka sitä jumpassakin katselee...Miten voi joku näin rakas tehdä niin paljon pahaa,että tunnen olevani noidankehässä josta ei ole ulospääsyä?Miten joku näin rakas voi niin paljon alistaa ja loukata?Tunnen ahdistuneisuuden sisälläni jota en saa pois.Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia ja vastauksia näihin niin monenlaisiin tntemuksiin ja kysymyksiin.
Parisuhde kuluttaa minut loppuun
Last forever
5856
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lähde ja nauti elämästä, tuo ei ole minkään arvoista elämää
Katso reaktio, jätä kotityöt tekemättä vaikka se ajaisi sinun hulluuden partaalle! Kotityöt kuuluvat molemille ja molemmilla on oltava myös omaa aikaa omille jutuille ja harrastuksille... kyllä ei-ruumiillinen työkin on raskasta!
Samansuuntaisessa tilanteessa olen itsekkin.
Lähteminen ei ole niin yksinkertainen asia, ehkä sitä vain toivoo, että asiat korjaantuu.
Olisi kiva jutella kahdestaan....miten??
Elmeri
Ihan niinkuin olisin adoptoinut lapsen, sen sijaan, että olisin muuttanut yhteen poikaystäväni kanssa pari vuotta sitten. Hän ei auta, eikä ilmeisesti kokemusteni perusteella tule koskaan auttamaankaan kotitöissä, saati muissa arjen askareissa. Jos yritän sanoa, että auttaisi joskus, alkaa pahimmassa tapauksessa mököttämään ja sanoo mua jäkättäjäksi jne. Sitä on varmasti pentuna passattu aamusta iltaan...Tässä taannoin sanoin, että eikö hän voisi tiskata vuorostaan. Arvaa mitä se sanoi?? -Tiskaa kuule ite vain! Siitähän sulle palkkaakin maksetaan! Se viittasi mun työmarkkinatukeeni. Itsekin on työtön, eikä eväänsä reväytä kotona. Pelaa pleikkaria, pyytää rahaa veikkauksiin sun muihin ja loukkaantuu verisesti jos rahaa ei tipu, ja makoilee sohvalla ynnä muuta. Siis EI TEE YHTÄÄN MITÄÄN!!!! Joskus menee hermot, ja siitähän se mökötys vasta alkaakin jos erehdyn sanomaan jotain sellaista mitä hän voisi tehdä auttaakseen. Sanoo sitten, että -jassoo, vai en ole tehny mitään sun puolesta. Oon tuonu aamupalankin sulle sänkyyn kaksi kertaa!!! Aivan, aivan...sillähän siitä pääsee ja mä olen tyytväinen vai? Riitoja tulee ja menee. Ne kääntyvät aina minun syyksi ja saan pahan mielen ja mun pitäisi pyytää häneltä anteeksi...ei enää. Hän on sitä mieltä, että on täydellinen ihminen, eikä tarvitse tehdä kotona mitään, kun on nainen talossa. Tiskaamisesta sanoin tässä yhtenä päivänä taas ja se sanoi, että oli lukenut lehdestä, että 80% prosenttia naisista haluaa tiskata itse ja, että enköhän minä kuulu siihen kastiin. Se on mustasukkainen, jos juttelen sen kavereille, kuten sain taas uutenavuotena havaita. Se suuttui, kun juttelin menomatkalla kaupunkiin sen kaverin kanssa. Ei puhunut mulle koko iltana mitään. Jankutti kokoajan vain, et miks mä juttelin sille ja haluisinko jonkun toisen miehen ja miksi mä edes seurustelen sen kanssa jos en rakasta sitä...plaa..plaa...uusivuosi pilalla ja kotiin nukkumaan. Alkuillasta oli sovittu, että ollaan yhdessä, mutta paineli kavereidensa kanssa, nähtiin vast yöllä. Sillä itsellä on tyttöjä tuttuina sen kavereiden tyttökaverit. Juttelee niille ja sanoo, et ne on sellasia tuttuja, että wikö muka sais olla. Mä en ole mustasukkaista tyyppiä. Joopa joo...
Rakastan sitä paljon ja toivon, että se oppii joskus huomioimaan myös toisia ihmisiä, eikä tuijottaisi vain omaa napaansa. Muuten se on ihana ja muistaa sanoa, että rakastaa mua ja näyttääkin sen, mutta muulla tavoin kuin auttamalla arkipäivän askareissa. SOME DAY...
Ei kannata kärsiä! Jätä heppu sinne pelailemaan Pleikkaria ja ihmettelemään kun ruoka ei tule??? Maailma on puolillaan sellaisia kumppaneita, jotka pystyvät jakamaan vastuut jopa ihan puoliksi.