Haluaisin kuulla mielipiteitä teiltä hyvät miehet! Tilanne on tämä, että ollaan seurusteltu hieman yli puoli vuotta. Minua häiritsee suunnattomasti se, ettei poikaystäväni puhu tunteistaan. En tiedä tarkalleen, että milloin aloimme seurustelemaan. Mielestäni kuitenkin melko pian tapaamisemme jälkeen, koska olemme olleet todella tiiviisti yhdessä tämän 1/2 vuotta.
Kysyessäni poikaystävältä tästä seurustelun aloittamisajankohdasta hän sanoi, että ei tiedä. Ei hän osaa sanoa, koska hänellä tunteet kehittyvät todella hitaasti. Hän halusi välttämättä jo 3 viikon päästä tapaamisestamme esitellä minut siskoilleen. Mielestäni tämä oli osoitus siitä, että mies on tosissaan. Ehkä näin ei kuitenkaan ollut. Mies sanoo, että päivällä ei ole kuulemma väliä ja hänen mielestään ollaan seurusteltu jo suht kauan.
Hän ei ole kertaakaan sanonut rakastavansa minua ja muutenkin säästelee hellyttäviä sanoja. Miksi se on niin vaikeaa? Itse näytän avoimesti tunteet ja hellyttelysanat tulevat luonnostaan, jos ei nyt ihan joka päivä niin ainakin joka viikko.
Mies on puhunut yhteenmuutosta jo muutaman kerran. Miten nopeasti itse olette ehdottaneet/halunneet muuttaa yhteen tyttöystävänne kanssa? Ja pidättekö sitä jo erittäin vakavana osoituksena suhteen laadusta? Jotenkin minua häiritsee se, että mies perustelee yhteenmuuttoa sillä, että se olisi taloudellisesti kannattavampaa. Silloin ei tarvisi maksaa molempien omista asunnoísta vuokraa. Tottahan se on, mutta kun hän ei ole perustellut sitä rakkaudellaan. Vai onko kyse siitä, että se ei vaan saa tunteitaan sanotuksi, koska on tyypillinen suomalainen mies?
Tiedän että poikaystävälläni on ollut suuri ihastus ennen minua, jota hän ei kuitenkaan koskaan saanut. En tiedä olenko vainoharhainen, mutta luulen hänen edelleen joskus vielä haikailevan tämän tytön perään... Olen saanut tästä pari suht selvää todistetta... En siis oikein luota poikaystävääni ja tilannetta ei yhtään helpota se, ettei hän puhu tunteistaan.
Olen muutamassa pian eri paikkakunnalle työn takia. Se myös lisää epävarmuutta, jota tunnen tätä suhdetta kohtaan. Meillä on ollut nyt erimielisyyttä monesta asiasta ja poikaystävä sanoi, että voisi muuttaa perässäni uudelle paikkakunnalle. Olen saanut mustasukkaisuuskohtauksen tästä entisestä ihastuksesta, eikä se ollut mielestäni ihan turha. Mies kyllä väittää toisin, mutta ei riitatilanteessa osaa oikeastaan muuta kuin olla hiljaa. Tämä tuntuu ikään kuin hän myöntäisi kaiken olevan juuri niin kuin pelkäänkin, koska ei osaa oikein perustella tekojaan eikä muutenkaan saa sanaa suustaan. Tällainen käytös ärsyttää ja tuntuu pahalta. Kun sanoin siitä hänelle, niin hän sanoi ettei vaan osaa puhua ja näyttää tunteitaan. Ihan sama kuinka rumasti sanoin tai vastaavasti vannon rakkauttani, niin hänellä tuskin ilmekään värähtää! Vaikea siis tietää mitä hän tuntee ja milloin hän on tosissaan ja milloin ehkä valehtelee :(
Välimme ovat tällä hetkellä viileät, ainakin minun puolelta. Luulen, että hänellä on edelleen tunteita sitä naista kohtaan. Jos poikaystävälläni tunteet kehittyvät hitaasti, niin ehkä ne myös kuolevatkin yhtä hitaasti. Tämä selittäisi sen, että hän ei ole vielä täysin päässyt ihastuksensa yli. Miten kauan siinä menee? Ja voiko suunnitella yhteistä tulevaisuutta (esim. yhteenmuuttoa) täysillä toisen kanssa, jos kerta vieläkin ajattelee edellistä ihastusta?
En halua, että poikaystäväni muuttaa minun kanssani yhteen siksi, koska ei voi sitä toistakaan saada tai että jos hän uskoo pääsevänsä siitä ihastuksestaan eroon vaihtamalla paikkakuntaa... Mikä siis neuvoksi? Pitäisikö pitää paussia ja antaa miehen rauhassa miettiä mitä haluaa? Vai teenkö kärpäsestä härkäsen ja panikoin turhaan? Miten voin tietää, että mies on tosissaan?
Kysyessäni poikaystävältä tästä seurustelun aloittamisajankohdasta hän sanoi, että ei tiedä. Ei hän osaa sanoa, koska hänellä tunteet kehittyvät todella hitaasti. Hän halusi välttämättä jo 3 viikon päästä tapaamisestamme esitellä minut siskoilleen. Mielestäni tämä oli osoitus siitä, että mies on tosissaan. Ehkä näin ei kuitenkaan ollut. Mies sanoo, että päivällä ei ole kuulemma väliä ja hänen mielestään ollaan seurusteltu jo suht kauan.
Hän ei ole kertaakaan sanonut rakastavansa minua ja muutenkin säästelee hellyttäviä sanoja. Miksi se on niin vaikeaa? Itse näytän avoimesti tunteet ja hellyttelysanat tulevat luonnostaan, jos ei nyt ihan joka päivä niin ainakin joka viikko.
Mies on puhunut yhteenmuutosta jo muutaman kerran. Miten nopeasti itse olette ehdottaneet/halunneet muuttaa yhteen tyttöystävänne kanssa? Ja pidättekö sitä jo erittäin vakavana osoituksena suhteen laadusta? Jotenkin minua häiritsee se, että mies perustelee yhteenmuuttoa sillä, että se olisi taloudellisesti kannattavampaa. Silloin ei tarvisi maksaa molempien omista asunnoísta vuokraa. Tottahan se on, mutta kun hän ei ole perustellut sitä rakkaudellaan. Vai onko kyse siitä, että se ei vaan saa tunteitaan sanotuksi, koska on tyypillinen suomalainen mies?
Tiedän että poikaystävälläni on ollut suuri ihastus ennen minua, jota hän ei kuitenkaan koskaan saanut. En tiedä olenko vainoharhainen, mutta luulen hänen edelleen joskus vielä haikailevan tämän tytön perään... Olen saanut tästä pari suht selvää todistetta... En siis oikein luota poikaystävääni ja tilannetta ei yhtään helpota se, ettei hän puhu tunteistaan.
Olen muutamassa pian eri paikkakunnalle työn takia. Se myös lisää epävarmuutta, jota tunnen tätä suhdetta kohtaan. Meillä on ollut nyt erimielisyyttä monesta asiasta ja poikaystävä sanoi, että voisi muuttaa perässäni uudelle paikkakunnalle. Olen saanut mustasukkaisuuskohtauksen tästä entisestä ihastuksesta, eikä se ollut mielestäni ihan turha. Mies kyllä väittää toisin, mutta ei riitatilanteessa osaa oikeastaan muuta kuin olla hiljaa. Tämä tuntuu ikään kuin hän myöntäisi kaiken olevan juuri niin kuin pelkäänkin, koska ei osaa oikein perustella tekojaan eikä muutenkaan saa sanaa suustaan. Tällainen käytös ärsyttää ja tuntuu pahalta. Kun sanoin siitä hänelle, niin hän sanoi ettei vaan osaa puhua ja näyttää tunteitaan. Ihan sama kuinka rumasti sanoin tai vastaavasti vannon rakkauttani, niin hänellä tuskin ilmekään värähtää! Vaikea siis tietää mitä hän tuntee ja milloin hän on tosissaan ja milloin ehkä valehtelee :(
Välimme ovat tällä hetkellä viileät, ainakin minun puolelta. Luulen, että hänellä on edelleen tunteita sitä naista kohtaan. Jos poikaystävälläni tunteet kehittyvät hitaasti, niin ehkä ne myös kuolevatkin yhtä hitaasti. Tämä selittäisi sen, että hän ei ole vielä täysin päässyt ihastuksensa yli. Miten kauan siinä menee? Ja voiko suunnitella yhteistä tulevaisuutta (esim. yhteenmuuttoa) täysillä toisen kanssa, jos kerta vieläkin ajattelee edellistä ihastusta?
En halua, että poikaystäväni muuttaa minun kanssani yhteen siksi, koska ei voi sitä toistakaan saada tai että jos hän uskoo pääsevänsä siitä ihastuksestaan eroon vaihtamalla paikkakuntaa... Mikä siis neuvoksi? Pitäisikö pitää paussia ja antaa miehen rauhassa miettiä mitä haluaa? Vai teenkö kärpäsestä härkäsen ja panikoin turhaan? Miten voin tietää, että mies on tosissaan?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mutta vähän vaikuttaisi siltä, että mies ei tiedä itsekään mitä haluaa...
Vaadit jotain mitä hän ei voi antaa, haluaisit, että mies osoittaisin tunteensa sinua kohtaan samalla tavalla kuin sinä teet. Et ehkä ole ymmärtänt sitä, että miehesi on itsenäinen olento, joka ajattelee omilla aivoillaan ja käyttäytyy niinkuin hänen personalleen sopii.
Et voi muuttaa häntä joksikin mitä hän ei ole. Jos hän ei puhu tunteistaan tai ei näytä niitä, niin se on hänen luonteenpiirteidensä mukaista.
Etkö sinä rakasta häntä sellaisena kuin hän on? Miksi vaadit toista olemaan jotain muuta kuin mitä hän on?
Jospa hän ei haikailekaan tuon toisen perään, vaan on vain hämmentynyt sinun vaatimuksistasi ja käytöksestäsi... Luulisi, että mies itsekin ymmärtäisi erota sinusta, jos kanssasi ei ole hyvä olla ja jos häntä kiinnostaisivat muut naiset enemmän.
Eikös se ole varsin normaalia, että haluaisi kumppanin näyttävän tunteitaan, niin hyviä kuin huonojakin?!? Jos ei nyt ihan samalla tavalla kuin miten minä tunteitani näytän, mutta edes jollain tavalla, selvemmin kuin mitä nykyisin?
No huhhuh: 'Et ehkä ole ymmärtänt sitä, että miehesi on itsenäinen olento, joka ajattelee omilla aivoillaan ja käyttäytyy niinkuin hänen personalleen sopii'. Tietysti ymmärrän hänen olevan itsenäinen olento ja on suotavaa, että mies ajattelee omilla aivoillaan! Mitään joojoo-miestä en haluaisikaan.
En myöskään 'vaadi' häntä olemaan jotain muuta kuin hän on. Ainoastaan ihmetyttää, että miten asioista on niin vaikea puhua. Ihmettelen siis hänen käytöstään, mutta en 'vaadi' häneltä mitään! En ole ehdottanut saatikka VAATINUT häntä muuttamaan kanssani yhteen tai lähtemään perässäni toiselle paikkakunnalle. Se on ollut hänen ideansa. Toiseksi, en ole ikinä ruikuttanut häneltä rakkaudentunnusta! Kirjoitinkohan jotenkin epäselvästi?!?
Jotenkin vastauksesi oli outo... että mieheni olisi hämmentynyt minun vaatimuksistani ja käytösestä... vaikka sitten niin. Puhumallahan se selviäisi jos toinen vaan alkaisi puhumaan! ;)
Tyhmä tyttö... Itsehän selvästi vaadit miestäsi puhumaan ja selvittämään asioita... Etkö itse kuule mitä puhut.
Kyllä pitää tunteet näyttää ja plaaplaaplaa...
Jos mies ei halua näyttää tunteitaan, niin opi elämään sen asian kanssa. Meitä on niin moneen junaan. Kaikki eivät ole tottuneita niin huonojen kuin hyvienkään tunteiden näyttämiseen.
Ja jos mies ei koe sitä ongelmaksi itselleen, niin miksi sinä yrität siitä väkisin ongelman tehdä. (?)
Kiitos samoin! Et itsekään vaikuta kovin fiksulta ja järkevältä ihmiseltä tekstiesi perusteella. Mutta onhan se hyvä että sinä tiedät tarkkaan näiden parin sähköpostin perusteella, että mitä minä 'vaadin' poikaystävältäni! Kyllä minä olenkin tyhmä kun en sitä tajua!!!! Onneksi kärttyinen Plikka, tai paremminkin (vanha?)akka elämänkokemuksineen (?) auttaa kanssatoveriaan hädässä!
Tiedätkö, että on täysin kaksi eri asiaa VAATIA toiselta jotakin ja IHMETELLÄ mielessään näitä asioita?!?! Pystytkö ymmärtämään sellaista??? Kun poikaystäväni ei ole pahemmin osannut jutella tunteistaan, niin en ole häntä vängällä pakottanut puhumaan!!!
Hän on huono puhumaan tunteistaan ja sanoi sen haittaavan häntä itseään. En ole vaatinut häntä puhumaan, ihan sama mitä mieltä sinä olet. Ja lisäksi se oli poikaystäväni joka sanoi, että meidän pitää jutella asiat selviksi tässä mahdollisimman pian! Häntä haittaa se, että olen voinut käsittää jotkut asiat täysin väärin juuri sen takia, ettei hän ole puhunut tunteistaan tai näyttänyt niitä selkeästi.
Jos olisin niin 'tyhmä' ja vaativa kuin mitä luulet, niin hän tuskin haluaisi olla enää kanssani! Ja vielä vähemmän haluaisi muuttaa yhteen ym.
En tajua, että mitä sinäkin saat irti tuosta typerästä syyttelystä ja haukkumisesta, jota tuntemattomiin kohdistat. Noh, niin kuin sanoit, meitä todellakin näyttää olevan moneen junaan!
Sulla varmaan toimii suhde tosi hyvin, kun vaikutat niin 'mukavalta' ja fiksulta ihmiseltä ;) Tai jos ei ole suhdetta, niin en kyllä ihmettele yhtään... Sun 'neuvoista' ei taida olla mitään käytännön hyötyä, mutta kiitos kumminkin. Mulla on empatiakykyä, ymmärrystä ja pitkää pinnaa tarvittaessa, joten eiköhän me tässä pärjäillä...
sanomatta jotain tähän väliin, kun kiistelette toisarvoisita asioista, ei sellaista miestä olekaan, joka ei pysty puhumaan tunteistaan naista kohtaan jos kokee ne vahvoiksi ja uskoo vastapuolen tunteiden olevan samaa tasoa.
Puhuminen tulee vasta sitten vaikeaksi, kun tunteet eivät ole selkeät, tai niissä on risti riitaisuuksia.
Uskoisin tästä olevan kysymys sinunkin miehesi tapauksessa, sillä hän pelkää sinun ymmärtävän väärin, jos yrittää kertoa ristisrrtaisista tunteistaan sinua kohtaan. Eli jotkin negatiiviset asiat saattaisivat korostua liikaa sinun mielessäsi.
Kiitos asiallisesta vastauksesta! Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että 'ei sellaista miestä olekaan, joka ei pysty puhumaan tunteistaan naista kohtaan jos kokee ne vahvoiksi'. Näin minäkin ajattelen.
Ihmisissä on tietysti eroja. Jotkut on verbaalisesti lahjakkaita ja toiset taas vähemmän lahjakkaita. Miesten on ehkä vaikeampi näyttää tunteita ja puhua niistä kuin naisten.
Meille taisi käydä niin, että olen ymmärtänyt ja tulkinnut poikaystävääni ja sen käyttäytymistä välillä väärin. Johtuen juuri tästä erosta välillämme. Ja poikaystäväni tietää sen, koska olen sanonut miten luulen asioiden olevan.
Tietysti parisuhteessa (varsinkin näin alussa) tulee tilanteita, että ymmärtää toisen väärin. En pakota toista puhumaan, mutta tietysti asioita on helpompi selvittää, jos ihmiset pystyisivät puhumaan ajatuksistaan avoimesti.
Kirjoitit, että 'Uskoisin tästä olevan kysymys sinunkin miehesi tapauksessa, sillä hän pelkää sinun ymmärtävän väärin, jos yrittää kertoa ristisrrtaisista tunteistaan sinua kohtaan'.
Niin... minulla ainakin on ristiriitaisia tuntemuksia häntä kohtaan, koska olen käsittänyt asioita tietyllä tavalla ja poikaystäväni mielestä juuri väärällä tavalla. Voihan se olla, että hänellä on minua kohtaan ristiriitaisia tuntemuksia. Mutta koko ajan se kyllä on sanonut, että haluaa seurustella ja muuttaa yhteen. Että ei ne ristiriitaiset tunteet kai sitten kovin isoja ja vakavia ole...
Toissapäivänä juttelimmekin joistakin asioista ja niihin tuli selvyyttä. Monesti menneisyydessä koetut jutut voi vaikuttaa yllättävän paljon ihmisen käytökseen. Varsinkin negatiiviset kokemukset. Niinpä olin saanut vähän erilaisen kuvan poikaystävästäni ja ehkäpä hän myös minusta... Taisi molemmilla loksahdella palikat kohdalleen sen keskustelun myötä!
Vielä on asioita jotka askarruttavat ainakin minua, mutta niistäkin tullaan puhumaan. En todellakaan 'vaadi' toista puhumaan. Mutta poikaystäväni ehdotti sitä nyt itse, koska on huomannut, että olen käsittänyt jotkut asiat pahasti väärin ja ehkä ihan syystäkin. Sanoi, että haluaa nähdä ja selvitellä asioita, koska ei halua että juttumme menee mönkään väärinymmärrysten takia.
Että näin. Kyllä se puhuminen kannattaa, mutta ei siihen todellakaan voi toista pakottaa. Hyvä, että poikaystäväni ehdotti sitä nyt viimein itse...
tilanteenne näyttää ja siitä on hyvä jatkaa eteen päin, joskus vääriin ymmärtämisiin perustuvat ristisiidat kaatavat koko suhteen, joten ymmärrän huolesi, mutta näyttäisi kuitekin siltä, että olisitte menossa jo parempaan suuntaan, joten toivotan onnea jatkon suhteen.
Jep, eiköhän se tästä pikku hiljaa... :)
Mitäs täällä sitten kyselet neuvoja, jos ei kelpaa eri näkemykset asioista. Sulle näyttää kelpaavan vain ja ainoastaan tietynlainen palaute... Taitaa miehesikin olla samassa junassa kanssasi; ilmeisesti poikkipuolisia sanoja ei suvaita.. Ilmankos on ongelmia kommunikoinnin kanssa, kun mies pelkää, että suutut. Ja taidat suuttuakin ennenkuin edes mietit asioita tarpeeks, näin niitä väärinkäsityksiäkin syntyy...
Hyväpä se on sitten täällä ihmetellä palstoilla onko mies edes tosissaan, kun ei se edes puhu. Sitä saa mitä tilaa, jos olet miehesi tossun alle laittanut niin, sun täytyy se sieltä ihan itse ottaa pois.
Mietipä noita aikaisempia reaktioitasi minua kohtaan. Heti annoit tulla täydeltä laidalta, minä vain hieman vihjaisin sinne suuntaan ja neidiltä nousi savu sieraimista...
Vai nousi savu sieraimista... hehhee. Mietihän itse miten töyksäyttelevästi ja typerästi olet itse kirjoittanut. 'Sitä saa mitä tilaa'.
Kirjoitit, että 'Et voi muuttaa häntä joksikin mitä hän ei ole. Etkö sinä rakasta häntä sellaisena kuin hän on? Miksi vaadit toista olemaan jotain muuta kuin mitä hän on? Tyhmä tyttö jne' Eihän se tuo ollut se pointti alkuperäisessä viestissäni! Lähdit heti koluamaan sivuraiteita. Onneksi pari miestä (joilta siis kommentteja halusinkin!) älysivät mistä oli kyse ja osasivat siten antaa mielipiteitä asiasta eikä asian vierestä kuten sinä :)
'Mitäs täällä sitten kyselet neuvoja, jos ei kelpaa eri näkemykset asioista'. Kaipasin mielipiteitä nimenomaan MIEHILTÄ(huom.otsikko)! Ja erityisesti ASIALLISIA kommentteja eikä tuollaista lapsellista ja syyttävää kirjoitusta mitä sinulta on tullut. Tottakai saat sanoa näkemyksesi asiasta, mutta kovin negatiivinen on kirjoitustesi sävy ja sitä en voi ymmärtää. Varsinkin kun takerrut epäoleellisiin asioihin, kuten juuri tuo 'etkö rakasta miestä sellaisena kuin se on'. Kun siitä ei ole kyse! Minusta olet käsittänyt viestini väärin.
'Ilmankos on ongelmia kommunikoinnin kanssa, kun mies pelkää, että suutut. Jos olet miehesi tossun alle laittanut niin, sun täytyy se sieltä ihan itse ottaa pois'. Mistä ihmeestä sä vedät noita johtopäätöksiä meidän suhteesta?!?! Vai mies pelkää, että suutun, hehhee. Ja tossun alla hän ei todellakaan ole!
Ja kukahan se antanut tulla täydeltä laidalta heti ensimmäisestä viestistä lähtien?!? :)Tekstiesi perusteella susta saa kyllä sellaisen kuvan, että taidat olla aika mahdoton ihminen... Taidat olla sinkku, eikö? Eikö ihmissuhteet jostakin syystä toimi?!? No sellaistahan se joskus on.
Tuntuupa tutulta.
Miesystäväsi taitaa olla luonteeltaan juuri niinkuin minä!
Edellisessä suhteessani ongelmani oli juuri sama!
Minusta moiset teot sinänsä piti kuvata suhteen vakavuutta(siskoille esittäminen, yhteen muutosta puhuminen...)
Joskus kun sattui olemaan hyvällä päällä tuli toki mieleen, että nyt jos kertoisi kuinka paljon toisesta välitänkään, usein vain kävi niin että tyttö ehti sen sanomaan ensimmäisenä!
sitten tuntui typerältä toistaa samoja juttuja.
Siis tyyliin...
Tyttö - minä pidän sinusta.
Poika - niin minäkin sinusta.
Ei ole sama asia myöntää juttu, kuin ehtiä sanomaan se ensimmäisenä.
Sitten kun se vastaus tuli tietysti vaivautuneesti(kun ajattelin, etten taaskaan kerennyt) alkoi tyttö kyselemään todellisista tunteista häntä kohtaan...
(syntyi riita)
Siinä vaiheessa tuntui siltä kun minua kuulusteltaisiin tai ajettaisiin pahasti nurkkaan!
(tuntui siis että minulta yritetään pakolla saada se rakkaudentunnustus)
Tympäännyin ja en viitsinyt asiaa sen enemmän kommentoida!
(tuossa tilassa minulle olisi voinut sanoa mitä tahansa niin se tuskin olisi minua liikuttanut pätkääkään)
Ok. jos on vähän epävarma itsestään, yhteenmuuttamisen perustelu rahallisesti on helppo ratkaisu!
Jokatapauksessa!
Jos miesystäväsi on niinkuin minä niin neuvoisin seuraavaa!
Kun teillä on noin hyvä tilanne, että pääsette muuttamaan yhteen ja uuteen paikkaan. Sitä kannattaa kokeilla. Eli yhteen vaan asumaan!
Kyllä ne mahdolliset entiset ihastulset siitä unohtuu.
Ja kun sinä olet avoimempi tunteiden osalta!
Kokeilepa seuraavaa...
Anna miehelle aikaa!
Eli vaikka kuinka joskus tekisi mieli kertoa miten välität hänestä, tarkkaile häntä sensijaan ja katso tuleeko se tunnustus sieltä päin!
Toki välillä on sinunkin "vuoro"... :)
Huh huh tulipa kirjoitettua sekavasti, mutta toivottavasti tästä on apua!
(jos vaikka joku ei tekisi samoja virheitä kuin minä) :)
Kiitos vastauksestasi. Se sai minut hymyilemään :)
Jep, täytyy tässä odotella että tuleeko sitä rakkaudentunnustusta tai vastaavaa. Eli en kiirehdi itse sanomaan sitä aina ensimmäiseksi :) Kai se joskus saa sen kakistettua ulos, toivottavasti. Tai jos ei, niin ei sitten.
Puhuvathan ne teotkin puolestaan. Eli aina ei rakkauden näyttämiseen tarvitse sanoja, vaan teoillakin sen voi osoittaa. Ja näyttäisi siltä, että poikaystäväni olisi enemmän juuri tällaista tyyppiä :) Itse olen verbaalisesti suht lahjakas, joten puhuminen ei tuota vaikeuksia. Täytyy vaan totutella siihen, että poikaystäni on kai sitten siinä suhteessa erilainen.
Ja tottahan se on sekin, että jos mies itse ehdottaa yhteenmuuttamista ja olisi valmis vaihtamaan paikkakuntaakin minun takia, niin kai se sitten tosissaan on... Silti epävarmuuden ja epäilyksen verho laskeutuu välillä pakostakin päälleni. Johtuu varmaankin siitä, että edellisissä suhteissani on sattunut ikäviä juttuja puolin ja toisin. Ja onhan se hyvä välillä ollakin vähän varuillaan eikä luottaa toiseen sokeasti. Puoli vuotta on lyhyt aika, joten ei toista voi kovin hyvin vielä tuntea. Kun aikaa kuluu, niin ehkä se luottamuskin parantuu ja miehen edellinen ihastus häipyy kummittelemasta niin minun kuin poikaystänikin päästä. Ja varsinkin poikaystäväni päästä ;)
Ooops, meni otsikko ja nimimerkki edellisessä viestissä sekaisin.
Hyvä kun ymmärsit pointtini :)
Kaikkea hyvää teille jatkossa... :)
Ihmiset vain on erilaisia, sille ei voi mitään. Joillekin tunteista puhuminen on normaalia ja toisilta se ei luonnistu ei niin millään. Minulla jä tyttöystävälläni tilanne on juuri toisinpäin. Minä yleensä sanon rakastavani häntä ja hän mutisee jotain takaisin... Molemmat toki rakastamme toisiamme.
Te olette tunteneet toisenne vasta puoli vuotta ja korostan ja alleviivaa sanaa vasta. Olkaa nyt vielä toinen samanlainen aikajakso yhdessä ja muuttakaa sen jälkeen. Ei puolessa vuodessa vielä ehdi saamaan toisesta kunnollista kuvaa, etenkään kun ensimmäiset kuukaudethan on aina sitä "pilvilinnoissa elämistä"