Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Harkinta-ajan päätyttyä

    Avioeron ensimmäinen vaihe, puolen vuoden harkinta-aika, on nyt takana. Luultavammin haen myös lopullista eroa.
    Olo on haikea, surullinen, pettynytkin. Avioliittomme kesti vain kolmisen vuotta. Uskoin ja unelmoin tämän kestävän loppuelämän. Ensimmäinen ja viimeinen avioliittoni.
    Mieheni vaan ei ollutkaan valmis rakentamaan yhteistä tulevaisuutta. Emme liittoomme aikana edes varsinaisesti asuneet yhdessä Minä vain odotin ja luotin, että se päivä tulee kun pääsemme yhteiseen kotiin. Sitä päivää ei tullut, mielestäni olen odottanut jo tarpeeksi kauan. Aina kun halusin puhua yhteisestä kodista, sain lopulta vastaukseksi: ei toistaiseksi. Sen enemmittä selittelyittä, miksei vielä, mitkä estää,
    Raskasta on. Kaipa aika parantaa.....
    4232
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Onpa ollut kummallinen avioliitto...

    Äänestä

    Parempi ehkä kuitenkin näin ettei tullut sitä yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia. Niiden kanssa ero on kuitenkin vielä raskaampi, vaikka onhan parisuhteen menetyskin jo riittävän raskas taakka kannettavaksi. Voimia ja jaksamista. Toivottavasti uusi elämä alkaa pian.

    Äänestä

    • Kiitos kannustavista sanoista. Olemme jo molemmat aiemmin elämässämme perustaneet perheet tahoillamme, lapset ovat jo kaikki täysikäisiä ja osittain omillaan. Raskas tämä taakka on, varsinkin kun mies sanoo että hän ei kyllä tee niinkuin minä tahdon. Luulin että se tahto on yhteinen.....ilmeisesti ei ollutkaan.

      Äänestä

    Äkkiä eroon. Onneksi teillä ei ole yhteistä kotia, eikä lapsia. Varmasti löydät kunnon miehen. Ero sattuu aina, mutta siitä toipuu. Kokemusta on.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    satelliitti1000 kirjoitti:

    Avioeron ensimmäinen vaihe, puolen vuoden harkinta-aika, on nyt takana. Luultavammin haen myös lopullista eroa.
    Olo on haikea, surullinen, pettynytkin. Avioliittomme kesti vain kolmisen vuotta. Uskoin ja unelmoin tämän kestävän loppuelämän. Ensimmäinen ja viimeinen avioliittoni.
    Mieheni vaan ei ollutkaan valmis rakentamaan yhteistä tulevaisuutta. Emme liittoomme aikana edes varsinaisesti asuneet yhdessä Minä vain odotin ja luotin, että se päivä tulee kun pääsemme yhteiseen kotiin. Sitä päivää ei tullut, mielestäni olen odottanut jo tarpeeksi kauan. Aina kun halusin puhua yhteisestä kodista, sain lopulta vastaukseksi: ei toistaiseksi. Sen enemmittä selittelyittä, miksei vielä, mitkä estää,
    Raskasta on. Kaipa aika parantaa.....

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu