Mitähän tästäkin nyt sitten pitäisi ajatella, kun tässä on seurusteluyrityksiä (ja vielä useampi tutustumisyritys) kaatunut siihen, että mies on ilmoittanut minun olevan liian fiksu/älykäs/jotain muuta vastaavaa hänelle ja viheltänyt pelin poikki.
Oman käsitykseni mukaan olen ihan normaalijärkinen ihminen, ja samoin olivat myös nuo miehet, joilta pakkeja on tullut, joten en nyt todellakaan tajua, mikä minusta tekisi "liian fiksun"
Harmi vaan, kun minulla ei myöskään ole sitten niin minkäänlaista intoa alkaa esittämään typerämpää kuin olen.
Oman käsitykseni mukaan olen ihan normaalijärkinen ihminen, ja samoin olivat myös nuo miehet, joilta pakkeja on tullut, joten en nyt todellakaan tajua, mikä minusta tekisi "liian fiksun"
Harmi vaan, kun minulla ei myöskään ole sitten niin minkäänlaista intoa alkaa esittämään typerämpää kuin olen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olet ehkä varautunut, harkitseva, et tuo tunteitasi esiin.
Tuo on miesten versio naisten tyypillisistä pakeista:
"olisit upea mies jollekin"
"meillä ei vain ole sitä kemiaa"
"en ole valmis suhteeseen vielä"
= et ole riittävän korkean statuksen komea alfamies tehdäksesi vaikutuksen.
Olet liian fiksu = et ole riittävän kaunis ja/tai seksikäs ja/tai hauska.
Lisäisin tähän ne pakit, jonka yleensä saavat kuulla ne miehet, joissa ei periaatteessa ole mitään vikaa, ja jotka ovat jollain mittapuulla "kilttejä ja kunnollisia", mutta jokin pinnalliselta tuntuva seikka vain neutraloi kemian: "Olet liian hyvä minulle".
Voihan tuo "Olet liian fiksu" ottaa periaatteessa kehuna - luultavasti aloittaja on fiksu ja älykäs nainen, jossa ei periaatteessa pitäisi olla mitään vikaa, mutta miestä ei sitten vaan kiinnostanut. Ei ainakaan kannata analysoida liikaa.
Et sinä sitä voi tietää mistä syytä hän sai pakit. Kyllä kauniskin nainen voi saada pakit jos mies kokee ettei ole mitään yhteistä sen naisen kanssa tai kemiat ei muuten vaan natsaa. Kyllä sellainen nainen varmaan seksiin kelpaisi mutta ei parisuhteeseen.
Eikö ole melkeinpä kehu, että mies antaa pakit kun olet liian fiksu. Hän totesi ettei ole sinun tasoasi, koska on tyhmempi, mutta hän oli kyllin fiksu tajutakseen sen.
Nyt voit rauhassa tavoitella tasoistasi miestä.
Niin se on, että nero jää helposti yksin.
Isaac Newtonkin jäi yksin ja ilmeisesti kuoli ilman seksikokemuksia.
Lohdutus: Mies ei minusta voi olla koskaan liian fiksu. Mitä älykkäämpi sitä seksikkäämpi, mutta miehekkyys pitää olla minun maussani. Iseäni tyhmemmät miehet ei kiinnosta.
Eli George Clooney/Brad Pitt-osastolla mennään taas höystettynä Stephen Hawkingin älyllä, oikein realistista haaveilua.
Todellisuudessa vaan älykkäät miehet tuppaa panostamaan siihen älynsä kehittelyyn punttisalilla pumppaamista enemmän, jolloin jäävät naisia sytyttämättömiksi tikkukäsiksi.
Liian älykäs mies on sellainen jonka juttuja et enää edes ymmärrä. Tuskin sellainen on seksikästä. Liiallinen älykkyys myös muuntuu helposti yksipuolisuudeksi. Joku nerokas tiedemies laiminlyö sosiaalista puoltaan ja terveyttäänkin puuhaillessaan teoreemojensa parissa.
Samaa mieltä kuin kisuli111 siitä, ettei mies voi koskaan olla liian fiksu. Fiksuus on minusta kuitenkin laajempi käsite kuin älykkyys, eli korkea älykkyysosamäärä yksistään ei tee miehestä vetovoimaisesti. Etenkin matemaattis-analyyttinen älykkyys voi toimia jopa päinvastoin. Jostain syystä tuntemani matemaattisesti erittäin lahjakkaat ihmiset ovat usein tunneälyltään huomattavasti heikompia.
Jep. Noinhan se menee. Se kallon tilavuus nyt on mitä on, ja sinne mahtuu vaan se tietty määrä niitä neuroneita ja niiden yhteyksiä. Ja jos aivot on kovin loogiseen älykkyyteen oriontoituneet, niin luultavasti ovat aika huonoja kaikessa muussa, kuten vaikka sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Lisäksi kaiken opiskelun määrällä on vaan rajansa. Jos tunnollisesti opiskelee ja hankkii niitä pelkkiä kymppejä koulussa eikä ole bilettämässä iltaisin, niin mistäpä niitä sosiaalisia taitoja erityisesti oppisi.
Se mihin ihminen on elämänsä käyttänyt näkyy myös ihmisen aivoissa. (Sen lisäksi että eri aivot on jo varmasti geenien myötä eri asioihin virittyneet.)
Näissä fiksuuskeskusteluissa tuntuu aina toistuvan kaksi teemaa. Ensin joku sanoo, että fiksuus/äly on eri asia kuin älykkyysosamäärä tms. Tässä vaan helposti käy niin, että tällöin se fiksuus muuttuu aika subjektiiviseksi asiaksi, josta silti sitten puhutaan kuin se olisi joku hyvinkin määritelty asia.
Kuitenkin tällainen subjektiivinen 'fiksuus' on usein pelkästään sitä, että henkilö itse kokee toisen mielipiteet ja arvomaailman oikeiksi ja sitä kautta pitää toista fiksuna. Samoin helposti sekoitetaan erilaiset taidot ja muut opetellut jutut fiksuuteen, vaikka kyse on enempikin siitä, paljonko henkilö on ko. asioihin aikaansa panostanut verrattuna muihin. Vaikka ÄO on hyvin karkea mittari kognitiivisista kyvyistä on se kuitenkin huomattavasti parempi kuin nämä omat huterat tulkinnat jonkun fiksuudesta.
Toinen yleinen toteamus on tuo, että erityisen korkea (looginen) äly on väistämättä pois joistain muista henkisistä kyvyistä (esim. sosiaalisesta älykkyydestä). Tämän taustalla on virheellinen olettamus siitä, että kognitiiviset kyvyt olisivat kaikilla samat mutta vain jakautuneet eri tavalla. On kuitenkin mahdollista löytää kaksi satunnaista henkilöä, joista toinen on kaikilta kognitiivisilta kyvyiltään kiistatta parempi kuin toinen. Eihän tässä elämässä mikään mukaan mene tasan eli miksi siis tässäkään asiassa näin kävisi?
Totta kai noikin jakautuu epätasaisesti. Mutta ainakin itse olen huomannut että monet, joilla on selvästi korkea ÄÖ, ovatkin sitten sosiaalisesti aika kömpelöitä verrattuna moniin hyvinkin keskiarvo tai jopa hieman alle ÄÖ:n omaaviin. Myös näiden henkilöiden ajankäyttö on usein erilaista.
En nyt ala tässä arpomaan mistä kaikesta se johtuu, mutta osa voi selittyä esim. sillä ajankäytön suuntautumisella... Se joku älykkö, joka tykkää käyttää vapaa-aikansa ongelmienratkontaan tai vaikka lukemiseen, ei varmasti saa samanlaista sosiaalista kokemusta kuin joku jota sellaiset yksinäiset asiat eivät kiinnosta, vaan henkilö käyttää kaiken vapaa-aikansa vaikkapa kavereiden kanssa biletykseen, uusien kavereiden hankkimiseen ja kaverisuhteiden ylläpitoon.
Jos henkilö jatkaa tuota yksin ajan viettämisen linjaa aina peruskoulusta jonnekin yliopistoon saakka, niin varmasti ehtii oppia kaikenlaisia uusia "fiksuuteen" liittyviä taitoja, mutta varmasti ei ole mikään juhlien ilopilleri ja sosiaalisesti sulavasanainen hurmuri.
On ilmeistä että riippumatta siitä mihin henkilöiden aivoilla olisi alunperin ollut "kyky" sopeutua, niin nuo soputumat ovat kokemusten kautta aivan eri tasolla eri asioissa. Myös sosiaalisissa taidoissa pätee samat harjoittelun lait kuin monissa muissakin taidoissa.
Toisaalta, osa tulee suoraan geeneistä, yms. (Esim. moni Asperger voi olla oikeasti ÄÖ:ltään huippuluokkaa, mutta samalla sosiaalisesti täysin kömpelöitä, kun eivät vain kykene lukemaan automaattisesti kaikkea sanatonta viestintää mikä muille on triviaalia.)
Toki on myös niitä joille on siunaantunut molemmankaltaisia taitoja, tai ei kumpiakaan.
Nuo mainitsemasi esimerkit sosiaalisuudesta sopivat aika hyvin tuohon mitä sanoin älykkyyden määrittämisestä subjektiivisesti. Jos ajattelemme sosiaaliset kyvyt puhtaasti taitona kerätä iso joukko kavereita, olla joukon keskipiste ja kyetä sulavasti höpöttämään ja viihtymään mahdollisimman monen ihmisen kanssa jne jne., niin näinhän se silloin on kuten sanoit. Mielestäni kuvaat tuossa enemmän introvertin ja ekstrovertin eroja, joskin on tokikin paljon todennäköisempää, että introvertti ei näistä kahdesta ole se sosiaalisesti lahjakkain.
Introvertti ei kuitenkaan välttämättä ole epäsosiaalinen puusilmä, vaan hän voi olla hyväkin ns. sosiaalinen tarkkailija ja sopivassa tilanteessa oikeinkin sosiaalinen mutta tarvitsee myös ns. omaa aikaa 'toipuakseen' sosiaalisista tilanteista. Itse olen törmännyt useampaankin introverttiin, jotka ovat kovastikin sosiaalisia kun puhutaan heidän sydäntään lähellä olevista aiheista, vaikka muuten heistä voi saada hyvinkin ynseän kuvan esim. työpaikalla.
Toki voidaan sanoa, että tärkeä osa sosiaalisia taitoja on kyky mukautua seuraan ja kyetä puhumaan muustakin kuin itseä kiinnostavista asioista sujuvasti. Tämä on usein kuitenkin pitkälti myös motivaatiokysymys eli onko todellista halua näin tehdä ja introverteillä sitä ei aina tahdo olla, jos puheenaiheet eivät lainkaan kiinnosta. Varmasti tämä mukautumiskyky myös kehittyy harjoittelemalla paljon, kuten mainitsit.
Jos yhdistetään tähän vielä älykkyys, niin usein taitaa olla niin, että älykäs introvertti kokee 'arkiset juorut', tv-sarjat, urheilun tms. turhana ajanhukkana ja keskittyy enempikin omiin juttuihinsa. Tästä seuraa myös, että hän ei noista em. jutuista tiedä edes oikein mitään, joten keskustelu olisi sikälikin vaikeaa riippumatta pelkästään sosiaalisuudesta. Tästä tulee sitten vastapuolelle hyvin epäsosiaalinen vaikutelma, koska useimmat ovat tottuneet siihen, että nuo tietyt vakioaiheet ovat niitä, joista porukassa jutellaan varsinkin kun ei vielä tunneta toisia kovin hyvin. Maailmat eivät tahdo kohdata, kuten sanotaan.
Olen kyllä sitä mieltä siitä, että on hieman hassua laajentaa termi älykkyys kaikenlaisiin kykyihin. Kyseessä saattaa olla osittain ilmiö. jossa yritetään tasapainottaa asioita ja ajatella jotenkin dualistisesti, mikä on kai monille ihmiselle luonnollista. (vrt. kaunis ei ole usein älykäs)
Sosiaalisesti älykäs voi ehkä olla vielä jotenkin selitettävissä, vaikka toki kyseessä voi ihan yhtä hyvin olla kyky, opittu taito, motivaatiosta riippuva asia jne. Seuraavaksi voitaisiinkin ottaa käyttöön vaikkapa termit ulkonäöllisesti älykäs ja urheilullisesti älykäs. Samoin vertikaalisesti älykäs voisi olla hyvä idea!
On täysin totta, että älykkyyden pyritään helposti laajentamaan kattamaan lähes kaikki ihmisen 'henkiset' osa-alueet. Olen samaa mieltä kanssasi, että usein näillä haetaan juuri tuota mainittua 'henkisten ominaisuuksien tasoittamista', josta jo ekassa vastauksessani mainitsin.
Itse asiassa osa noita mainitsemiasi laajennuksia on jo 'otettu käyttöön' ns. moniälykkyysteorioissa, joissa älykkyys jaetaan tyyliin kymmeneen eri osa-alueeseen, joista useimmat ovat mielestäni selkeästi enemmän kykyjä ja taipumuksia kuin älykkyyttä sinänsä (esim. juuri urheilullinen tai musikaalinen 'äly' on minusta selkeästi enempikin kyky ja/tai taito).
Sosiaalinen älykkyys on kaiketi näistä tunnetuin ja sille on jopa kehitetty omat testinsä ja osamääränsäkin (Emotional Quetient eli EQ). Näissä ei tokikaan mitata kuka on kovin moottoriturpa tai porukan suosituin alfa, vaan käsittääkseni (en ole itse tehnyt tällaista testiä) mittaavat enemmänkin kykyä aistia toisten ihmisten tunteita, ilmeitä, eleitä ja reagointia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.
Olet varmaankin joku menestyvä uranainen tai sellaiseksi pyrkivä eikä sinussa ole riittävän paljon positiivisia naisellisia ominaisuuksia kumoamaan tuota negatiivista puolta. Kannattaa opetella leipomaan pullaa niin kyllä se siitä :)
Minulle et ole liian fiksu. Saisko sitä pil.lua nyt?
Naisen älykkyys itsessään tuskin on turn-off monellekaan. Kyse on siitä, miten älyään käyttää. Jos äly ilmenee arjen nokkeluutena, oivaltavana huumorintajuna, sydämen lämpönä ja tyynenä viisautena, mies ei varmasti pane sitä pahakseen eikä valintatilanteessakaan vaihtaisi sitä typerään kumppaniin.
Jos älykkyys kuitenkin tulee pintaan jatkuvana pätemiskilpailuna, oikeassa olemisen todisteluna ja muuna "1-uppailuna", niin tällaista ihmistä nyt ei sukupuolesta riippumatta kukaan jaksa katsella enää vapaa-ajallaan, vaan mies huomaa jakavansa naismakunsa William Martin Joelin kanssa:
"I don't want clever conversation
I never want to work that hard
I just want someone that I can talk to
I want you just the way you are"
https://www.youtube.com/watch?v=tJWM5FmZyqU
Harmi että kaikki suomalaiset ihmiset ovat tuollaisia pätijöitä tilanteen salliessa. Vihaan tämän maan ihmisiä.
Aika yleistä tuo että vihataan oman maan ihmisiä/naisia/miehiä ja naapurimaassa on muka fiksumpaa, sivistyneempää jne. Siellä kuitenkin sama meininki.
Ei ole hyvä, jos nainen yrittää päteä maisterin pahveillaan tai urallaan, silloin heti lerpahtaa ja kivekset vetäytyvät sisään & alan ajatella että mikähän miesmäinen lesbo tuokin on.
Oppineisuus, älykkyys ym. kyky- menestys- ja pätemishommat ovat miesten alaa. Naisen kuuluu olla vähän tyhmä ja ihailla monttu auki kaikkea mitä mies tekee, ja haaroistaan löytyvällä kannustimella motivoida miestä huippusuorituksiin. Lisäksi naisen pitää ymmärtää olla jakelematta sitä vittuaan muille miehille.
Ei se tytöt se yläpää, vaan alapää on naisen tärkein pääoma.
Älykkäät naiset eivät sinun kaltaiseen sovinistiseen ja yksinkertaiseen apinaan koskisi pitkällä tikullakaan. Saat ihan rauhassa haalia niitä idioottimuijia itsellesi. Koulutettu ja älykäs nainen on kaltaisellesi luuserille uhka joka vaarantaa mieheytesi. Et kestä kilpailua etkä sitä että joku on sinua parempi jossakin. Toivon todella ettet koskaan lisäänny.
Ton luuserin nimimerkki on Äädämi, että pelkoa lisääntymisestä ei ole. Ehkäpä ihmiskunta vielä saattaa pelastua.
Minua ei kukaan ole koskaan sanonut fiksuksi ( eikä myöskään antanut pakkeja). Olen kuitenkin riittävän fiksu ymmärtämään ettei miehillä yksinkertaisesti tee mitään.
... kunnes sinua lähestyy komistus joka vie jalat alta ja vaatteet yltä.
"Minua ei kukaan ole koskaan sanonut fiksuksi"
Ei yllätä.
Miehet kokee itseään fiksummat naiset uhkana egolleen. Sellainen peruspatja, joka synnyttää, kokkaa ja siivoaa on se, mitä valtaosa haluaa. Tai jos ei halua lapsia, niin silti naisella pitää olla oikeanlaiset mielipiteet ja vastata muutenkin omaa peilikuvaa (=muistuttaa mammakultaa) ja silloinkin mieluummin pari astetta heikompana. Fiksuille ei ole näissä diileissä paikkaa.
Miehenä täytyy todeta, että minuun vetoavat fiksut ja huippuälykkäät naiset muita naisia enemmän. Mitä fiksumpi ja älykkäämpi nainen on, sen parempi. Löytäisimpä itse joskus tälläisen aarteen.
Tämäm palsta tyypit eivät varmasti koskaan ole kuullet tuollaista eron syytä. Eikä sitä tarvitse heidän pelätä, että tulisivat kuulemaankaan.