Olemme seurustelleet nyt reilun puolen vuoden ajan. Joudumme nyt syksyn ajan elämään etäsuhteessa ja näämme ainoastaan viikonloppuisin, välillä jopa harvemmin kummankin töiden takia.
Olen alkanut kokoa etäsuhteen ja yhteydenpidon tylsäksi ja vaikeaksi. Tuntuu, että minulla olisi tarve olla useammin yhteydessä, miehelle riittää vähempi yhteydnpito. Olemme päivittäin yhteydessä, mutta vähän vaihdellen. Välillä lähettelemme vain muutamia viestejä päivän mittaan, välillä taas ehdimme viestitellä parikin tuntia tai puhua pitkään puhelimessa iltaisin.
Mietin koenko itse vain ongelmaksi, että mies ei aina tunnu ottavan mielestäni tarpeeksi yhteyttä vai pitäisikö minun huolestua siitä, ettei miestä kiinnosta? Olisin kysellyt teiltä muilta, miten ja miten usein olette yhteydessä poikaystäviin tai tyttöystäviinne?
Olen alkanut kokoa etäsuhteen ja yhteydenpidon tylsäksi ja vaikeaksi. Tuntuu, että minulla olisi tarve olla useammin yhteydessä, miehelle riittää vähempi yhteydnpito. Olemme päivittäin yhteydessä, mutta vähän vaihdellen. Välillä lähettelemme vain muutamia viestejä päivän mittaan, välillä taas ehdimme viestitellä parikin tuntia tai puhua pitkään puhelimessa iltaisin.
Mietin koenko itse vain ongelmaksi, että mies ei aina tunnu ottavan mielestäni tarpeeksi yhteyttä vai pitäisikö minun huolestua siitä, ettei miestä kiinnosta? Olisin kysellyt teiltä muilta, miten ja miten usein olette yhteydessä poikaystäviin tai tyttöystäviinne?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tää on niin ihmisestä kiinni. Mullakin oli vastaavia ongelmia poikaystäväni kanssa suhteen alkuaikoina. Olen aika itsenäinen nainen, ja mulla on paljon mielenkiinnon kohteita ja juttuja mitä teen. Lisäksi introvertti, joten en edes kaipaa sellaista jatkuvaa yhdessä oloa ja hengailua. Poikaystävä oli taas toinen ääripää; mikään aika kanssani ei ollut hänelle tarpeeksi. Tämä aiheutti tietysti kitkaa välillemme, minua syyllistettiin siitä, että en halunnut viettää hänen kanssaan tarpeeksi aikaa. Koin tämän ahdistavana, ja ettei minua ymmärretty. Poikaystävä koki taas itsensä hylätyksi.
Kävimme monet keskustelut tästä tilantarveasiasta, joka kärjistyi lopulta kriisiksi koska koin tukehtuvani ja toinen taas tunsi että menen kauemmas hänestä. Lopulta ymmärsimme; itselläni on jonkinlainen sitoutumiskammo ja poikaystävälläni taas hylätyksi tulemisen pelko. Työstämme nyt enemmän tahoillamme näitä asioita ja hyvin on toiminut. Saan enemmän tilaa, siitä ei syyllistetä minua. Suhteemme muuttui syvemmälle tasolle ja rakkautta on, jos mahdollista niin vieläkin enemmän :).
Eli kehotan keskustelemaan asiasta hyvin syvällisellä tasolla. Älä tyydy vastauksiin "no kun haluun tehdä omia juttuja" tms. Vaan yritä kaivaa sitä, miksi hän haluaa olla yksin. Ehkä siellä on syyt, jotka on lapsuudessa, menneisyydessä tms.
Mutta sen sanon, jos painostetaan yhteydenpitoon jne niin se ei ole hyvä tie se.
Me olimme mieheni kanssa etäsuhteessa vuoden ajan ja jokapäivä viestittelimme whatsappilla tai mesellä. Siis viestejä kulki kymmeniä päivässä ja joka ilta pitkä puhelu.
Tapasimme melkein joka viikonloppu
Nyt asumme yhdessä
Ehkä tämä on ikäkysymys, mutta näin 40 iässä (mies 50 ) en itse kyllä koe tarpeellisena edes olla joka päivä yhteydessä. Viestittelyä emme harrasta juuri lainkaan, tekstari lähtee vain jos on joku tiedotus- tai kysymysasia, jota ei pysty soittamaan tai jonka takia ei viitsi soittaa, muuten hoidetaan yhteydenpito soittelemalla ja "syvälliset" keskustelut käydään tavatessa.
Mekin +-40 vuotiaita ja kyllä meille oli noi viestittelyt tärkeitä. Paljon enemmän tuli puhuttua kun olimme etäsuhteessa, silloin siihen toiseen keskittyi kokonaan ja 100%. Nyt yhdessä asuessa on telkka-tietokone kokoajan mölisemässä ja keskustelut unohtuu
Oli niitä matkatöitä ennen matkapuhelimiakin ja silloin oli tultava toimeen viikko tai pitempikin aika ilman viestejä päivittäin tai koko aikana.
Joskus saattoi olla että paikkakunnalla oli puhelinkoppeja tai Telen puhelinpaikka, josta voi käydä soittamassa.
On suorastaan hulluutta ajatella, että pitää jatkuvasti olla viestejä laittamassa tai juttelemassa päivän listausta. Eihän työpäivään kuulu kotiasioiden hoitaminen vaan työnantajalle luvatun työn tekeminen.
Onko todella suomalaisista naisista tullut tuollaisia avuttomia ihmisiä , jotka elävät elämäänsä median kautta.
Kyllä kunnon mies kotiin tulee, silloin kun mahdollista ja säästäähän siinä paljon kun jättää turhat viestit ja lirkuttelut pois.