Kaikille teille jotka ette tunnu tajuavan pätkääkään siitä että ihmisillä on yksilöllisiä tunteita jotka saattavat kohdistua yksittäisiin yksilöihin, tai olla kohdistumatta:
http://ellit.fi/ihmissuhteet/sinkun-elamaa/mista-rakkaus-alkaa
Tällä palstalla tuntuu olevan sitä koulukuntaa varsinkin miehissä paljon että pitäisi ihan ystävyyspohjalta aloittaa suhde, niin kyllä se rakkaus sieltä sitten pikkuhiljaa tulee. Se sopii heille joille se sopii, kaikki me emme ole hitaasti lämpeneviä. Toiset tarvitsevat nopean motivaation ja sysäyksen ryhtyä ylipäätään ollenkaan tapailemaan jotakuta.
Eiköhän linkistä käy ilmi että mitään kaikille sopivaa kaavaa ei ole.
http://ellit.fi/ihmissuhteet/sinkun-elamaa/mista-rakkaus-alkaa
Tällä palstalla tuntuu olevan sitä koulukuntaa varsinkin miehissä paljon että pitäisi ihan ystävyyspohjalta aloittaa suhde, niin kyllä se rakkaus sieltä sitten pikkuhiljaa tulee. Se sopii heille joille se sopii, kaikki me emme ole hitaasti lämpeneviä. Toiset tarvitsevat nopean motivaation ja sysäyksen ryhtyä ylipäätään ollenkaan tapailemaan jotakuta.
Eiköhän linkistä käy ilmi että mitään kaikille sopivaa kaavaa ei ole.
Vastaukset 6
Vanhimmat
" Ihmiset suodattavat suhteen kannalta tärkeitä ominaisuuksia. Yksikin kielteinen piirre voi mitätöidä lukuisan määrän myönteisiä. Siksi ihastuminen on mutkikasta ja vaikeasti ennustettavaa"
Niinpä.
Hitaasti lämpeävänä en voi ymmärtää tällasia jotka tarvii heti välittömän kiihkon palon ku ensimmäisen kerran silmänsä iskee toiseen, tai muuten ei tuu mitään. Mun mielestä jotenkin lapsellista touhua ja jotkuthan sitä ihanaa rakastumisen tunnetta näyttää treffipalstoilla jahtaavan vuodesta toiseen. Uskoisivat vaan ettei se enää tapahdu niinku joskus kokemattomana teininä.
en minäkään ymmärrä miten joku voi syödä mustamakkaraa tai juoda olutta, kai heissä kaikissa on joku vika, kun itse en pidä noista enkä tajua että maailmassa on muitakin kun minä ja minun mielipide :)
Itse ihastuin aikuisena oikeastaan vasta 26-vuotiaana ekan kerran. Nyt olen nelikymppinen, mutta pari vuotta sitten tapasin miehen johon olisin voinut ihastua - ellei hän olisi halunnut lapsia ja asunut liian kaukana.
On loogista että kun keski-ikäisistä kuitenkin suurempi osa on varattuina kuin parikymppisistä, niin tarjontaa vapaista yksilöistä on vähemmän. Siitä piskuisesta ryhmästä on vaikeampaa löytää sellaisia joihin voisi ihastua. Ja nämä harvat saattavat asua kaukana tai olla jossain sellaisessa tilanteessa ettei seurustelusta tule mitään.
Ei se että tilaisuuksia ihastua on harvemmin tarkoita sitä etteikö sitä kykyä enää olisi jäljellä. Eivät kaikki ihmiset kalkkeudu sillä tavalla vanhemmiten etteikö jonkinlaista tunne-elämää olisi vielä jäljellä... Alitajuntakaan ei tunne aikaa. Unissaan saattaa olla aivan mainiosti olla niin nuori kuin vanha, ja jos sisäisesti vielä osaa samaistua siihen mitä oli parikymmentä vuotta sitten, eivät ne tunteetkaan niin erilaisia loppujen lopuksi ole.
Vai eivätkö muka esim. iskelmätähdet kypsissä vuosissaan anna haastatteluja siitä miten on ihastuttua, yhä vielä?
Tällä palstalla on jotenkin luonnonvastainen meno kun tuntuu että jos vähänkin puhuu tunteista, aina tulee joku esittämään että pitäisi aloittaa sopimusluontoinen järkiliitto.
Me ollaan 50 vuotiaita, nettideiteillä tavanneet ja rakastuneita kuin teinit. Ei se tapahtunut heti ekoilla, parin tunnit treffeillä. Itseämmekin ihmetyttää, että sitä on kuin kaksikymppinen. Ja käyttäytyy sen mukaan. Jokainen huomaa työpaikallakin kun naama on kuin Naantalin aurinko. Pää pilvissä koko ajan. Viestit lentelee monta kertaa päivässä ja yöt valvotaan...
"Hänen mukaansa rakastumme toisessa olevaan jännittävyyteen, tuntemattomuuteen ja haasteellisuuteen." Tämä on se syy, miksi ei saa olla liian lapanen ja ylimukava sylikoira, joka ottaa kenet tahansa jonka vain sattuisi saamaan. Kaverisektori odottaa.