Yhteenmuuton aika olisi miesystävän kanssa käsillä. Ongelmana on se, että emme oikein tiedä miten hoitaa tämä. Olen koulussa, koulumatkani on nykyään 15 minuuttia, jonka kuljen julkisilla. Miesytäväni on töissä, johon kulkee autollaan (20min).
Minun luokse ei voi muuttaa, koska asun yksiössä. Hänellä omistuskämppä, kaksio. Koulumatkani muuttuisi reilun tunnin mittaiseksi jos muuttaisin hänen luokseen, ja hänellä aika tiukat työajat joten ei voi joustaa siten että voisi esim heittää minut kouluun meno tai tulomatkalla.
Toinen asia mikä mietityttää, mihin huonekalut jos muutan hänen luokseen? Kaksioon ei mahdu toista parisänkyä, kirjahyllyä, sohvaa.. Olen laittanut paljon rahaa huonekaluihin (niin kuin hänkin).
Onko järkeä muuttaa vuokralle asumaan yhdessä esim. kolmioon?
Mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Minun luokse ei voi muuttaa, koska asun yksiössä. Hänellä omistuskämppä, kaksio. Koulumatkani muuttuisi reilun tunnin mittaiseksi jos muuttaisin hänen luokseen, ja hänellä aika tiukat työajat joten ei voi joustaa siten että voisi esim heittää minut kouluun meno tai tulomatkalla.
Toinen asia mikä mietityttää, mihin huonekalut jos muutan hänen luokseen? Kaksioon ei mahdu toista parisänkyä, kirjahyllyä, sohvaa.. Olen laittanut paljon rahaa huonekaluihin (niin kuin hänkin).
Onko järkeä muuttaa vuokralle asumaan yhdessä esim. kolmioon?
Mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mikä hinku ihmisillä on muuttaa yhteen?! Ymmärrän, jos on lapsi tulossa, mutta sittenkään se ei ole mikään velvollisuus tai pakko.
Kävisin sinun tapauksessasi koulun loppuun ennen yhteenmuuttoa, jos on kumminkin hinku muuttaa jossain vaiheessa yhteen.
Vaikka miesystäväni asuisi seinän takana, niin saisi asua jatkossakin. Yhteen en muuttaisi edes siinäkään tapauksessa, että olisimme naimisissa. Oma tupa ja lupa, oman maun mukaan sisustettu asunto ja oma elämänrytmi nukkumisineen on niin arvokasta, etten lähtisi toisen ihmisen kanssa yhdessä asumaan.
Meinaatko tosiaan, että muuttaisitte kolmioon vain siksi, että saisitte mahtumaan kaksi parisänkyä ja kaksi sohvaa huoneistoon?!
Joo en kysynyt että mitä sinä tekisit, vaan sitä, että miten tekisitte tilanteessani. Kyse ei ole tavaroiden mahtumisesta, vaan että mitä kannattaa tehdä.. esim. myynkö huonekaluni, uskaltaako ottaa riskin että miesytäväni myy kämpän ja muutamme isompaan (kolmio olisi unelma, koska molemmilla olisi myös oma huone!) jne.
En ole mikään koulutyttönen vaikka koulussa käynkin vaan yli kolmekymppinen nainen ja kyllä, tiedän mitä olen tekemässä. Kukin tyylillään, eikö!
" tiedän mitä olen tekemässä"
Tee sitten niin miten parhaaksi tiedät. Eihän kukaan voi tietääkään mitä sinä tekisit, kun kukaan ei ole sinä. Jokainen voi kertoa asioita vain omalta kantiltaan.
Jos sanon, että myy tavarasi ja ota riski, niin tekisitkö tosiaan niin, mitä joku täällä kirjoittaa?! Annat elämäsi toisten käsiin?! Ja kun kerran tiedät, mitä olet tekemässä, niin miksi kysyt yhtään mitään?!
Mitäkö tekisin? Kävisin kouluni loppuun omasta osoitteestani ja sitten sovittaisiin, missä jatkossa asutaan. Sohvat ja sängyt on vain tavaraa ja tottakai myisin ne pois ja hankkisin miehen kanssa yhteiset huonekalut.
Oikeasti sä pelkäät yhteenmuuttoa ja siksi kyselet, mihin jotkut huonekalut laitetaan. Ethän sä oikeasti meinannut niitä kolmioon viedä? Mitä järkeä?
Myös minä kävisin ensin koulun loppuun ja sitten mietittäisiin muuttaisinko kaksioon vai hommatakko yhteinen kämppä... vai miten pitkään tuo koulusi kestää, tuskin viittä vuotta? Jos oikein kamala hinku olisi nyt heti paikalla muuttaa, niin kattelisin sopivia yhteisiä kämppiä sillä silmällä että millaista tarjontaa ylipäätään on... Huonekaluista myisin "huonoimmat" pois ja katottas kummalla on parempi mihinkin ja mikä joutaa myydä...
"yksin parempi" - mistä tämä aggressio? Ihan oikeastiko sinua ottaa noin paljon aivoon se, että jotkut haluavat asua yhdessä? Oletko sittenkään niin tyytyväinen yksin asuessasi kuin haluat väittää.. Ei tarvitse kirjoitella tänne jos asenteesi on tuo,
Onko ihan kiellettyä kysyä muita mielipiteitä? En ole täällä sentään kyselemässä palstan ikuisuuskysymyksiä "mitä hän minusta ajattelee".
Koulua on melkein viisi vuotta jäljellä ja melkein pari vuotta seurustelleena täytyy sanoa että on aika pitkä aika siihen yhteenmuuttoon koulun päättymisen jälkeen. Mut kiitos mielipiteistä, etenkin keddulla jolta sain ihan fiksun vastauksen :).
Nimimerkki "yksin parempi" vastasi ensin sinun esittämääsi kysymykseen. Kysyit: "Mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa?", ja hän vastasi ettei muuttaisi yhteen ja vielä perusteli. Sinä sitä vastoin aloit kyseenalaistamaan hänen vastaustaan: "Joo en kysynyt että mitä sinä tekisit, vaan sitä, että miten tekisitte tilanteessani."
Pieni neuvo: Jos kysyt täällä, kannattaa lukea vastaukset. Niissä on kultajyviä piilotettuina. Älä mieti sitä, millä tyylillä on kirjoitettu, koska tänne kirjoittaa hyvin erilaiset ihmiset, joilla on erilaisia luonteita, kirjoitustyylejä tai kyky ilmaista itseään. Ei kannata suuttua tai alkaa riitelemään vastaajien kanssa.
Ja sitten kysymykseesi. Mielestäni kannattaa opiskella ensin, sitten miettiä uudelleen. Kysy mieheltä, mitä mieltä hän on. Jos teillä kuitenkin on kova tarve muuttaa yhteen, se järjestyy kuin itsestään. Keksit kyllä huonekalujen paikat. Tuo sinun kysymyksesi huokuu mielestäni epävarmuutta yhteenmuutosta.
Kirjoitat niin asiaa!
Lisäisin, että jos asia ei tällä hetkellä tunnu luonnistuvan, se kannattaa jättää vielä hautumaan. Hosumalla ja väkisin runttaamalla ei yleensä tule kuin sutta ja sekundaa. Jos parisuhde on muutoin vakaalla pohjalla, miksi aloittaja ei antaisi ajan tehdä tehtäväänsä?
Jaa, minusta sinun kirjoitustyylisi on aggressiivinen ja sinua näyttää ottavan aivoon, että joku ei halua asua kenenkään kanssa ;D
Tämä on vapaa keskustelufoorumi, vai oletko mielestäsi maailman napa, joka käskee ja määräilee ketkä saavat tänne kirjoitella :D
Luulisi päälle kolmekymppisen olevan kypsä itse päättämään nuo yhteenmuuttoon liittyvät asiat, mutta eipä muuta kuin tsemppiä ja onnea valitsemallasi tiellä.. Kun olet asunut 20 vuotta toisen kanssa, voit olla samaa mieltä kanssani, että yksin asuminen on taivaallisen ihanaa :D
Tässä on kyllä tainnu molemmilla osapuolilla olla lukutaito hukassa. Aloittajahan kysyi, mitä muut tekisivät hänen tilanteessa. Eli antoi vaihtoehtoja ja kertoi tilanteestaan, johon seuraava vastaa huutomerkkien kera "mikä hinku muuttaa yhteen". Eihän toi ollut mikään vastaus vaan aloittajan halveeraus.
Itse varmaan asuisin yksin vuoden pari ja sitte katsoisin uusiksi asiat. Ymmärrän ettei noi tilanteet oo aina helppoja, esim tilanahtaus yhteisessä kämpässä ja juuri nuo pidentyvät koulu ja työmatkat voivat tuoda ongelmia. Mut eiköhän sellainenkin selviä sitten aikanaan tai kun asian on pakko selvitä.
Noh, kukin ottaa asiat tavallaan.. Eikös täällä mielipidepalstalla saa ilmaista mielipiteitään miten parhaaksi näkee, sinäkinkö ap:n tavoin määräät miten aloituksiin saa vastata ja miten ei ;D
Onhan tuon ap:n tapauksessa selvää, että yhteenmuutto hankaloittaisi elämää, eli mitä järkeä on tehdä elämästä vaikeampaa, kuin se tähän asti on ollut?! Että saa yhteenmuuton myötä menettää itsenäisen elämänsä.. just just :)
Ottamatta kantaa muuhun, niin tartun aiheeseen yksinasumisen ihanuudesta, sillä mietin sitä äsken aamukahvilla...
Mulla on takana se parinkymmenen vuoden yhdessä asuminen, ja nyt olen jokusen vuoden asunut lapsen kanssa kaksin. Alkuun oli tosiaan ihanaa olla ainoa aikuinen - tietää aina, mitä jääkaapissa on, ei tarvitse riidellä, aamuisin herään ensimmäisenä ja saan jumpata tai laiskotella rauhassa, tavarat on just siinä missä tykkään, eikä toisen sotkuja ja tavaroita pyöri nurkissa. Ihanaa:)
Mutta aikansa kutakin. Muistan parikymppisenä kommuunista ja vuoden avioliitosta omaan kämppään muuttaessani miettineeni, että minut on varmaan tarkoitettu asumaan yksin, en tahdo enää jakaa kotiani kenenkään kanssa. Muutama vuosi myöhemmin ajattelin, miten kamalaa olisi joutua asumaan yksin, tulla tyhjään kotiin...
Aion vielä lyödä hynttyyt yhteen. Olen pitkillä geeneillä varustettu nainen muutenkin - tottakai elämäni voi päättyä jo tänään, mutta on mahdollista myös, että elän vielä pitkään sen jälkeen, kun läheisistäni aika on jättänyt. Ehdin varmasti vielä olemaan yksinkin.
Sitä paitsi yhdessä asuminen (hyvän tyypin kanssa) on terveellistä. Yksinollessa esimerkiksi ruoanlaitto helposti jää ja ateria tulee korvattua leipää puputtamalla. Puhumattakaan siitä, miten paljon opettavampaa on jakaa arkensa jonkun kanssa vs.olla yksin. Nytkin saattaisin istua kahvipöydässä juttelemassa tai peuhaamassa ukkoni kanssa, sen sijaan että näpyttelen viestiä suomi24:ään ja ukkoni nukkuu pitkää aamua omassa kodissaan. Mutta, kuten sanottu -aikansa kutakin.
Edit: hirvitys, mikä kirjotusmoka: en ollut parikymppisenä naimisissa vaan asuin pojan kanssa, avoliitossa siis...
No siinä on mahtava pariskunta taas.
Huonekaluihin laitellaan rahoja opiskelijana? Maailman huonoin sijoitus on huonekalut. Niitä saa kirppariltakin ja kierrätyksestä.
Yhteenmuutto taas miehen kanssa joka omistaa enemmän kun sä, ja joutuisit lyömään saunapuiksi omat huonekalusi miestä varten ja hän ei edes jousta yhtään..Onko tuo opintotuen korotuksen muoto, otetaan töissäkäyvä mies?
Sä joudut altavastaajaksi koska ukolla on enemmän rahaa.
Ei tosta tuu kuin katastrofi, mutta niihän sitä sanotaan, että oppia ikä kaikki ja oppirahatkin on maksettava. Sulla vaan ei ehkä rahaa olisi?
jos mies heittäytyy kusipääksi sulla ei ole mitään. ei huonekaluja, ei tutkintoa, ei paikkaa missä asua,,
Kato ettei se ainakaan juoppo ole, edes kaappi- tai iltajuoppo.
Pystyn jättämään palstan kirjoitukset aika omaan arvoonsa, mutta "niit juts" kommentti on kyllä melkoisen loukkaava. Et tiedä mitään omasta elämäntilanteestani. Oletko ajatellut, että olen saattanut olla työelämässä jo monta vuotta, mutta haluan vaihtaa alaa? Minulle sisustaminen yms on tärkeää. Kukin laittaa rahansa siihen mikä on tärkeää. Joillekin se on viina, joillekin asunto, joillekin matkustaminen tai vaatteet.
Mitä jos mun mies onkin ihan täysjärkinen tyyppi? Ei juoda kumpikaan :). Mutta juu, ehkä jätän suomi24palstan omaan arvoonsa, olen ilmeisen paska tyyppi kaikista kirjoituksista päätellen.
Ei kannata jättää palstaa omaan arvoonsa, eikä loukkaantua vastauksesta. Kannattaa ennemminkin katsoa tuostakin vastauksesta ne kultajyvät. Kirjoittajalla on pointti, vaikka esitti sen melkoisen karkeasti. Voi olla ettei se sovellu sinun elämääsi suoraan, mutta voisiko osa siitä olla totta? Mieti asiaa.
Jos ei ole sinun elämääsi sopiva kommentti, voit vaan jättää sen taka-alalle ja siirtyä seuraavaan.
Sinun tilanteessa en muuttaisi lainkaan. Koska sinulle on selkeästi vaikeampi luopua tavaroistasi kuin muuttaa poikaystäväsi kanssa yhteen, on se selvä merkki siitä, ettet ole valmis muuttamaan yhteen, saatikka et usko, että suhde kestäisi.
Joten suosittelisin, ettette muuta, ennen kuin saat sellaisen tunteen, että ne huonekalut voisi vaikka myydä. Tai sitten katsotte kummatkin omia huonekalujanne, valitsette yhdessä mitkä jää ja mitkä myydään ja niillä yhteisillä ostetaan jotain, no, yhteistä.
Miehen ei ole nyt mitään järkeä muuttaa omistusasunnosta pois, että kolmion vuokraaminen olisi typerää. Eikä tunti edes ole kovin pitkä matka kouluun, jos julkisilla pääsee.
Suosittelen kyllä samaa, mitä täällä on jo ennestään suositeltu. Käy koulu loppuun ja katsokaa sitten muuttamista yhteen, koska selkeästi tuo tilanne ei näytä nyt ainakaan kovinkaan vakaalta, että muuttaminen olisi edes järkevää.
Eihän tämä nyt kamalan vaikeaa ole: muuttakaa yhdessä kolmioon vuokralle ja mies laittaa nykyisen asuntona vuokralle (kalustettuna tai ilman). Miehen kannalta tuloksen pitäisi olla kuta kuinkin plus-miinus-nolla, kuten sinunkin.
Näin kumpikaan ei varsinaisesti ota riskiä. Ainoa, että jos miehellä on kovat tulot, et saa asumistukea ja joudut vastaamaan omasta osuudestasi nykytuloillasi. Ehkä mies haluaa vähän sovitella vuokran jakoa suhteessa tuloihin.
Joka tapauksessa asiasta kannattaa käydä avoin keskustelu.
Herrajumala!!
Ostakaa/vuokratkaa sellanen lukaali mihin mahtuu viis sohvaa ja kuus parisänkyä ja muu sulamit päälle!
Halki poikki ja pinoon. Piste.
Tunnin koulumatka ei nyt varmaan maata kaada kun se nyt on kuitenkin varmaan väliaikaista. En antaisi sen ainakaan olla este. Mielestäni paras ratkaisu ainakin näin taloudellisesti olisi siis muuttaa siihen kaksioon alkuunsa. Hävittää ylimääräiset huonekalut (myydä tj). Jos huonekalut on todella tärkeitä, niin ei varmaan kauheesti maksaisi niitä jossain varastoida sen aikaa kun ehkä joskus muutatte isompaan? Ainakin se olisi halvempaa kun ottaa sen takia vuokra-asunto.
Jos kokisin tilanteen niin haastavaksi, etten keksisi ratkaisua ilman Suomi24sta, niin odottelisin vielä vuoden. Kypsyttelisin ajatusta ja pohtisin huonekalujen sekä koulumatkan osalta asiaa. Nehän kai suurimmat huolenaiheesi olivat?
Useilla ihmisillä työ/koulumatka kestää yli tunnin. Se on vain asennekysymys, miten ajan käyttää ja siihen suhtautuu. Pohdi omaa asennettaisi.
Huonekaluja ei tarvita tuplamäärää yhteistaloudessa. Osasta tulee luopua. Se on tavallista yhteenmuutossa. Jos taloudellinen menetys harmittaa, niin onhan se kurjaa. Taas kannattanee pohtia oma asennetta.
Jos minun mielssäni olisivat näin triviaalit asiat ongelmina, niin en ehdottomadti vielä muuttaisi. Vuoden päästä ehkä aika on antanut vastaukset.