Onko esimiehestä ollut kiusatulle apua?

Näin se menee. Pelko on omasta työpaikasta niin suuri, että se estää kiusaamiseen puuttumisen. Toiseksi puolueellisuus ja mielistely. Joku työntekijä on muka niin mukava ettei sille voi sanoa. Otetaan se heikoin lenkki, joka ei jostain syystä uskalla puolustautua. Hänen päälleen kaadetaan koko likaämpäri porukan voimalla. Ja kuitenkin ongelmat voivat olla ja syntyvät kokonaan muualla, eli työolo-ja urakkasysteemeissä kuin siinä kiusatussa.

Kiitos kaikille vastauksistanne! Näiden viestin valossa todellisuus työpaikoilla vaikuttaa tosiaan erittäin synkältä...
Entä te esimiesasemassa olevat, mikä on teidän kantanne asiaan? Minkä vuoksi esimiesten on niin hankalaa puuttua kiusaamiseen työpaikoilla?

kiinnostunut opiskelija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksistanne! Näiden viestin valossa todellisuus työpaikoilla vaikuttaa tosiaan erittäin synkältä...
Entä te esimiesasemassa olevat, mikä on teidän kantanne asiaan? Minkä vuoksi esimiesten on niin hankalaa puuttua kiusaamiseen työpaikoilla?

Lue lisää

Ensinnäkin, on hämmästyttävää, minkälaiseen käytökseen aikuiset ihmiset työpaikalla pystyvät. Siis aivan lapselliseen kiukutteluun ja nimittelyyn. Aluksi tuntuikin, että enhän minä voi mennä ojentamaan aikuisia (vieläpä itseäni huomattavasti vanhempia) ihmisiä. Mutta kun alaiseni sitten tuli kerran purkamaan mieltään, päätin puuttua asiaan. Sanoin kiusaajalle :"olen huomannut käytöksesi, kielenkäyttösi, ja minusta se ei ole asillista. Oletko itse tullut ajatelleeksi, että joku voi loukkaantua siitä" Henkilö oli aivan ihmeissään, että ei kai, eihän hän mitään pahaa tarkoita. Mutta siisti käytöksensä. Sain kiitosta myöhemmin kiusatulta, erityisesti siksi, että en maininnut hänen nimeään missään yhteydessä. Olen myös kerran huomautettuani erään käytöksestä nauranut päälle, että jos olisit lapseni, sulkisin sinut huoneeseesi miettimään! Hän alkoi itsekin nauraa! Olenkin itse ajatellut, esimieskurssejakin käyneenä, että omat lapset ovat muuten paras oppi tähänkin työhön: asetetaan rajat, kerrotaan säännöt, rikkeellä on aina seurauksensa, toisaalta kannustetaan, palkitaan ja iloitaan yhdessä. Näin se toimii työpaikallakin. Oma esimieheni lausahti kerran :"mistä teitä pienten lasten äitejä saa lisää?"

Naisesimies kirjoitti:

Ensinnäkin, on hämmästyttävää, minkälaiseen käytökseen aikuiset ihmiset työpaikalla pystyvät. Siis aivan lapselliseen kiukutteluun ja nimittelyyn. Aluksi tuntuikin, että enhän minä voi mennä ojentamaan aikuisia (vieläpä itseäni huomattavasti vanhempia) ihmisiä. Mutta kun alaiseni sitten tuli kerran purkamaan mieltään, päätin puuttua asiaan. Sanoin kiusaajalle :"olen huomannut käytöksesi, kielenkäyttösi, ja minusta se ei ole asillista. Oletko itse tullut ajatelleeksi, että joku voi loukkaantua siitä" Henkilö oli aivan ihmeissään, että ei kai, eihän hän mitään pahaa tarkoita. Mutta siisti käytöksensä. Sain kiitosta myöhemmin kiusatulta, erityisesti siksi, että en maininnut hänen nimeään missään yhteydessä. Olen myös kerran huomautettuani erään käytöksestä nauranut päälle, että jos olisit lapseni, sulkisin sinut huoneeseesi miettimään! Hän alkoi itsekin nauraa! Olenkin itse ajatellut, esimieskurssejakin käyneenä, että omat lapset ovat muuten paras oppi tähänkin työhön: asetetaan rajat, kerrotaan säännöt, rikkeellä on aina seurauksensa, toisaalta kannustetaan, palkitaan ja iloitaan yhdessä. Näin se toimii työpaikallakin. Oma esimieheni lausahti kerran :"mistä teitä pienten lasten äitejä saa lisää?"

Lue lisää

Helpottavaa kuulla, että sentään jotkut esimiehet puuttuvat rohkeasti työpaikkakiusaamiseen. Ilmeisesti työpaikallanne vallitsee hyvä ja avoin ilmapiiri.
Ihan uteliaisuudesta kysyisin, että olisitko huomannut työpaikalla tapahtuvaa kiusaamista, jollei kiusattu henkilö olisi tullut siitä sinulle kertomaan?

kiinnostunut opiskelija kirjoitti:

Helpottavaa kuulla, että sentään jotkut esimiehet puuttuvat rohkeasti työpaikkakiusaamiseen. Ilmeisesti työpaikallanne vallitsee hyvä ja avoin ilmapiiri.
Ihan uteliaisuudesta kysyisin, että olisitko huomannut työpaikalla tapahtuvaa kiusaamista, jollei kiusattu henkilö olisi tullut siitä sinulle kertomaan?

Lue lisää

Kysymyksen piti siis kuulua näin: Olisitko puuttunut havaitsemaasi kiusaamiseen, jollei kiusattu työntekijä olisi tullut siitä erikseen kertomaan?

kiinnostunut opiskelija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksistanne! Näiden viestin valossa todellisuus työpaikoilla vaikuttaa tosiaan erittäin synkältä...
Entä te esimiesasemassa olevat, mikä on teidän kantanne asiaan? Minkä vuoksi esimiesten on niin hankalaa puuttua kiusaamiseen työpaikoilla?

Lue lisää

Kun esimiehenä puutuin kiusaamiseen - joka on eri henkilöihin, saman henkilön taholta kohdistuvaa eri asteista kiusaamista - hämmästyttävintä oli, että työterveysaseman terveyshoitaja ei ollut mitenkään tyytyväinen asiaan...miksiköhän? Tämä kiusaaminen on niin vaikeasti luokiteltava asia työsuojelupiirin tarkastajille ja ammattiliiton kavereille, että puuttuja saattaakin äkkiä olla kiusaaja eikä varsinainen työpaikan häirikkö, jolle kukaan ja mikään ei ole mitään. Usein on niin, että kiusaajaa siedetään, siedetään, siedetään... ja kun asiaan puututaan, alkaa kiusaajan taholta uusi rumpa sotkuja, pöytäkirjoja, kokouksia, neuvotteluja, selvityspyyntöjä, ja sitä rataa.
Tehdään perättömiä ilmiantoja viranomaisille ja ihan mihin tahansa, jotta "sota" ei loppuisi millään rintamalla. Loppua ei tahdo olla näkyvissä, kiusaaminen täytyy todistaa tuhannella eri tavalla. Aikaa kuluu ja sama tyyppi jatkaa koko työyhteisön häirintää, oma leiri tukenaan..lopuksi pomo onkin syypää kaikkeen. Suomalaisten käyttäytyminen, ainakin työyhteisössä näkyy brutaalina kateutena, vihana,pettymyksenä, ahneutena, turhautumisena, ja sitten masennutaan kun kaikkea ei saada, mitä vaaditaan. Usealta on unohtunut, että työpaikalla vallitsee työnantajan direktio-oikeus. Kun kuitenkin puutuin asiaan, odotan mielenkiinnolla koska joku taho uskoo niin paljon kiusaajaa, että jossain tuomioistuimen syytettyjen penkillä istunkin minä...koska puutuin työpaikkakiusaamiseen. Kiusaajat ovat usein luonnehäiriöisiä, voimaa saaadaan joka aamu, kun matkalla töihin on valmiksi mietittynä kenen kimppuun tänään voisi käydä...tässä ei taida pahimmillaan auttaa enää kuin työsuhteen purkaminen.

kiinnostunut opiskelija kirjoitti:

Kysymyksen piti siis kuulua näin: Olisitko puuttunut havaitsemaasi kiusaamiseen, jollei kiusattu työntekijä olisi tullut siitä erikseen kertomaan?

Nykyään kyllä, aiemmin en. Tulin uutena henkilönä työyhteisöön, jolla pitkä ja paikoittain vaikea historia. Porukka supatti korvaani syitä miksi tuo ei voi tehdä tuon kanssa töitä koska niillä on joskus ollut riitaa jne. Ajattelin, ei kiinnosta, minun valttini on nimenomaan, että en tiedä henkilöhistoriasta mitään ja voin nostaa ryhmän uutten alkuun. Tarkkailin aikani ryhmän dynamiikka ja sivuutin asiattomuudet myös pitämissäni palavereissa (osittain myös siksi, että hämmästyin niitä itsekin niin...). Pikkuhiljaa aloin sitten puuttua asiattomiin kommentteihin (kyllähän se vaatii esimieheltäkin vähän rohkeutta) ja minulla oli onni ihan viattomasti ihmetellä, miksi asioita ei voinut hoitaa niin ja niin. Korostin aluksi asiaa, en ihmisiä. Esimiehenä en voinutkaan huomata varsinaista kiusaamista, koska en ole läsnä "kentällä" kuulemassa. Pahin kiusaaminen tapahtuu työn ääressä. Mutta kyllä se asetelma tuli esiin myös työpalavereissa ja ihan kahvipöydässä. Jouduin jopa ojentamaan omaa esimiestäni. Siinä tärisi kyllä jo kädetkin. Nyt kun minulla on itselläni kokemusta, miten sanoa ja että se johtaa parempaan, minulla on rohkeutta puuttua peliin jos näen tarpeelliseksi. Lakihan velvoittaa siihen nykyään. Toisaalta jokaiseen asiaan ei tarvitse puuttua, en halua mitään jatkuvaa ruikutusta, että toi kiusaa ja toisaalta, on ihan luonnollista, että ihminen haluaa purkaa itseään. Silloin täytyy keskustelussa selvittää, haluaako hän, että todella puutun asiaan, vai helpottiko vain tulla sanomaan välillä että vitsit toi ihminen ottaa välillä päähän. Kaikesta huolimatta meillä on mielestäni aivan upea työyhteisö. Varsin avoin, epähierarkinen, kaikenikäisiä, kumpaakin sukupuolta ja erittäin erittäin huumorintajuinen.

NIINPÄ miksi puuttua? kirjoitti:

Kun esimiehenä puutuin kiusaamiseen - joka on eri henkilöihin, saman henkilön taholta kohdistuvaa eri asteista kiusaamista - hämmästyttävintä oli, että työterveysaseman terveyshoitaja ei ollut mitenkään tyytyväinen asiaan...miksiköhän? Tämä kiusaaminen on niin vaikeasti luokiteltava asia työsuojelupiirin tarkastajille ja ammattiliiton kavereille, että puuttuja saattaakin äkkiä olla kiusaaja eikä varsinainen työpaikan häirikkö, jolle kukaan ja mikään ei ole mitään. Usein on niin, että kiusaajaa siedetään, siedetään, siedetään... ja kun asiaan puututaan, alkaa kiusaajan taholta uusi rumpa sotkuja, pöytäkirjoja, kokouksia, neuvotteluja, selvityspyyntöjä, ja sitä rataa.
Tehdään perättömiä ilmiantoja viranomaisille ja ihan mihin tahansa, jotta "sota" ei loppuisi millään rintamalla. Loppua ei tahdo olla näkyvissä, kiusaaminen täytyy todistaa tuhannella eri tavalla. Aikaa kuluu ja sama tyyppi jatkaa koko työyhteisön häirintää, oma leiri tukenaan..lopuksi pomo onkin syypää kaikkeen. Suomalaisten käyttäytyminen, ainakin työyhteisössä näkyy brutaalina kateutena, vihana,pettymyksenä, ahneutena, turhautumisena, ja sitten masennutaan kun kaikkea ei saada, mitä vaaditaan. Usealta on unohtunut, että työpaikalla vallitsee työnantajan direktio-oikeus. Kun kuitenkin puutuin asiaan, odotan mielenkiinnolla koska joku taho uskoo niin paljon kiusaajaa, että jossain tuomioistuimen syytettyjen penkillä istunkin minä...koska puutuin työpaikkakiusaamiseen. Kiusaajat ovat usein luonnehäiriöisiä, voimaa saaadaan joka aamu, kun matkalla töihin on valmiksi mietittynä kenen kimppuun tänään voisi käydä...tässä ei taida pahimmillaan auttaa enää kuin työsuhteen purkaminen.

Lue lisää

"häirikkö, jolle kukaan ja mikään ei ole mitään"
Miten muuten tämä ilmenee?

Direktio-oikeus ei saa olla valikoivaa, vaan kaikkia henkilöstöön kuuluvia on kohdeltava samojen perus-periaatteiden mukaisesti.

Onko kiusaaja itse valittanut sinulle, että häntä kiusataan? Sellaisiakin tapauksia tiedän, että kiusattu on valittanut johtajalle kiusatuksi tulemisestaan, mutta johtaja ei ole asiaan korvaan lotkauttanut. Kun sitten ihmiset, jotka kyseistä kiusattua kiusaavat, kuulevat tästä, yrittävät he kääntää syyn kiusatun niskoille. Silloin johtaja kuuntelee ja kiusatusta tuleekin kiusaaja, ja kiusaajista kiusattuja.

Tällaista tapahtuu paljon aloilla, joissa on sekä vakituisia että määräaikaisia työntekijöitä. Johtajan perusteena ei olekaan totuuden selvittäminen vaan hän kääntyy niiden ihmisten puolelle, joista hänelle on vähiten haittaa. Todennäköisesti määräaikainen saa lähteä, niin on hyvä säilyttää välit vakinaisiin työntekijöihin.

Joskus tuntuu kummalliselta tuo vastakkain asettelu; yksi vastaan koko muu lauma.

Oletkos ottanut selvää siitä, miten tämä kiusaaminen esiintyy. Ei kai syyksi riitä pelkästään se, ettei ko. ihmiselle kelpaa kukaan tai mikään. Oletko kuullut tässä tapauksessa ns. "kiusaajaa"? Hänellä voi olla yllättävääkin kerrottavaa sinulle.

On hyvä, että puutuit. Puutuitko asiaan samojen perus-periaatteiden mukaisesti vai valitsitko puolen.

Löytyykö sinulta todellakin perusteet purkaa työsuhde? Vai pitäisikö työpaikalle kutsua ulkopuolista apua, jos tilanne on niin tulehtunut. Entä varoituksen antaminen? Luulisi tämän tehoavan oikeaan kiusaajaan. Jos tämän jälkeen valitukset vielä jatkuu, olisiko syytä alkaa epäilemään, että hänen osaltaan mitään kiusaamista ei tapahdu, vaan hänestä halutaan vain eroon ja siksi hänestä tehdään ns. "kiusaaja". Ovelia ovat pirulaiset! Kai sitä kaikki pelkäävät sen verran työpaikan menetystä, että tällainen tehoaa. Jos ei tehoa, niin kyllä täytyy olla ihmiselle syntynyt aika suuri välinpitämättömyys työpaikan menetystä kohtaan. Silloin työyhteisössä varmaan on jo muutakin vikaa, jos tahallaan itselleen potkuja kerjää.

Luepa tuo:
http://www.ktv.fi/fi/394/275/

kiusattu kiusaaja??? kirjoitti:

"häirikkö, jolle kukaan ja mikään ei ole mitään"
Miten muuten tämä ilmenee?

Direktio-oikeus ei saa olla valikoivaa, vaan kaikkia henkilöstöön kuuluvia on kohdeltava samojen perus-periaatteiden mukaisesti.

Onko kiusaaja itse valittanut sinulle, että häntä kiusataan? Sellaisiakin tapauksia tiedän, että kiusattu on valittanut johtajalle kiusatuksi tulemisestaan, mutta johtaja ei ole asiaan korvaan lotkauttanut. Kun sitten ihmiset, jotka kyseistä kiusattua kiusaavat, kuulevat tästä, yrittävät he kääntää syyn kiusatun niskoille. Silloin johtaja kuuntelee ja kiusatusta tuleekin kiusaaja, ja kiusaajista kiusattuja.

Tällaista tapahtuu paljon aloilla, joissa on sekä vakituisia että määräaikaisia työntekijöitä. Johtajan perusteena ei olekaan totuuden selvittäminen vaan hän kääntyy niiden ihmisten puolelle, joista hänelle on vähiten haittaa. Todennäköisesti määräaikainen saa lähteä, niin on hyvä säilyttää välit vakinaisiin työntekijöihin.

Joskus tuntuu kummalliselta tuo vastakkain asettelu; yksi vastaan koko muu lauma.

Oletkos ottanut selvää siitä, miten tämä kiusaaminen esiintyy. Ei kai syyksi riitä pelkästään se, ettei ko. ihmiselle kelpaa kukaan tai mikään. Oletko kuullut tässä tapauksessa ns. "kiusaajaa"? Hänellä voi olla yllättävääkin kerrottavaa sinulle.

On hyvä, että puutuit. Puutuitko asiaan samojen perus-periaatteiden mukaisesti vai valitsitko puolen.

Löytyykö sinulta todellakin perusteet purkaa työsuhde? Vai pitäisikö työpaikalle kutsua ulkopuolista apua, jos tilanne on niin tulehtunut. Entä varoituksen antaminen? Luulisi tämän tehoavan oikeaan kiusaajaan. Jos tämän jälkeen valitukset vielä jatkuu, olisiko syytä alkaa epäilemään, että hänen osaltaan mitään kiusaamista ei tapahdu, vaan hänestä halutaan vain eroon ja siksi hänestä tehdään ns. "kiusaaja". Ovelia ovat pirulaiset! Kai sitä kaikki pelkäävät sen verran työpaikan menetystä, että tällainen tehoaa. Jos ei tehoa, niin kyllä täytyy olla ihmiselle syntynyt aika suuri välinpitämättömyys työpaikan menetystä kohtaan. Silloin työyhteisössä varmaan on jo muutakin vikaa, jos tahallaan itselleen potkuja kerjää.

Luepa tuo:
http://www.ktv.fi/fi/394/275/

Lue lisää

HUOM ! Johtaja KUUNTELEE muttei KUULE kiusattua.. tuttua .. minulle kävi juuri noin ... kiusaajat tosi ovelia , käyttävät hyväksi lepsua johtajaa. Ja kun tämä konsti on hyväksi todettu niin sitähän käytetään....

kiinnostunut opiskelija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksistanne! Näiden viestin valossa todellisuus työpaikoilla vaikuttaa tosiaan erittäin synkältä...
Entä te esimiesasemassa olevat, mikä on teidän kantanne asiaan? Minkä vuoksi esimiesten on niin hankalaa puuttua kiusaamiseen työpaikoilla?

Lue lisää

Elämä samoin kuin työelämä on selviytymistarina. Kukin hoitaa omat suhteensa ympäristöön tavallaan.
Jos esimies lähtee selvittelemään työyhteisön itsensä luomaa eripuraa, se johtaa päätoimiseen tuomarin rooliin.
Eri ihmiset kokevat samat asiat eri tavalla ja toiset jopa itse provosoivat tilanteensa.
Usein selviääkin, että esim. kiusatuksi kokenut on itse se pääkiusaaja, mutta joka osaa naamioida oman osuutensa.
Jos esimies lähtee ratkomaan kaikkia erimielisyyksiä ja lähtee ottamaan kantaa toisen puolesta, toinen puoli kokee esimiehen kiusaavan häntä.

On jopa ilmennyt, että alaiskollektiivi käyttää työsuojelua/työpaikkakiusaamista ay-toimintojensa ajamiseen. Jos joku organisaatiomuutos tai palkka-asia ei mene heidän toivomallaan tavalla normaaleja teitä, liittoudutaan ja hoidetaan asia valittamalla työterveyslääkärille ja työsuojeluorganisaatioon pahaa oloa. Perusteeksi riittää, että pomo vituttaa.
Helppoa, koska työsuojeluvaltuutetulla ja luottamusmiehellä on sama tausta, ideologia ja sama työpiste.

Esimies voidaan saada kiusaajaksi aivan perusteettomasti eikä hänellä ole mitään puolustautumiskanavaa.

Oli ystävälläni viime kesänä tällainen tilanne.
Hän sai tietää työsuojelutarkastajalta, että työyhteisö on valittanut hänestä, muita tarkempia perusteluja ei edes kerrottu.
Asiaa oli kuulemma käsitelty palavereissa työnantajan ja työsuojeluorganisaation kesken asianosaisen tietämättä.
Kornia oli myös se, että syytetyn oman ammattijärjestön työsuojeluvaltuutettu oli ollut näissä palavereissa mukana puhumatta mitään asianosaiselle, joka oli täysin tuntematon ihminen .
Miksi esimiesasemassa olevia saa kiusata nurkan takaa, miksi?
Koska alaisilla on tälläinen epäoikeudenmukainen erioikeus niin puolestani selvitelkööt myös omat välinsä!

Myös esimies kirjoitti:

Elämä samoin kuin työelämä on selviytymistarina. Kukin hoitaa omat suhteensa ympäristöön tavallaan.
Jos esimies lähtee selvittelemään työyhteisön itsensä luomaa eripuraa, se johtaa päätoimiseen tuomarin rooliin.
Eri ihmiset kokevat samat asiat eri tavalla ja toiset jopa itse provosoivat tilanteensa.
Usein selviääkin, että esim. kiusatuksi kokenut on itse se pääkiusaaja, mutta joka osaa naamioida oman osuutensa.
Jos esimies lähtee ratkomaan kaikkia erimielisyyksiä ja lähtee ottamaan kantaa toisen puolesta, toinen puoli kokee esimiehen kiusaavan häntä.

On jopa ilmennyt, että alaiskollektiivi käyttää työsuojelua/työpaikkakiusaamista ay-toimintojensa ajamiseen. Jos joku organisaatiomuutos tai palkka-asia ei mene heidän toivomallaan tavalla normaaleja teitä, liittoudutaan ja hoidetaan asia valittamalla työterveyslääkärille ja työsuojeluorganisaatioon pahaa oloa. Perusteeksi riittää, että pomo vituttaa.
Helppoa, koska työsuojeluvaltuutetulla ja luottamusmiehellä on sama tausta, ideologia ja sama työpiste.

Esimies voidaan saada kiusaajaksi aivan perusteettomasti eikä hänellä ole mitään puolustautumiskanavaa.

Oli ystävälläni viime kesänä tällainen tilanne.
Hän sai tietää työsuojelutarkastajalta, että työyhteisö on valittanut hänestä, muita tarkempia perusteluja ei edes kerrottu.
Asiaa oli kuulemma käsitelty palavereissa työnantajan ja työsuojeluorganisaation kesken asianosaisen tietämättä.
Kornia oli myös se, että syytetyn oman ammattijärjestön työsuojeluvaltuutettu oli ollut näissä palavereissa mukana puhumatta mitään asianosaiselle, joka oli täysin tuntematon ihminen .
Miksi esimiesasemassa olevia saa kiusata nurkan takaa, miksi?
Koska alaisilla on tälläinen epäoikeudenmukainen erioikeus niin puolestani selvitelkööt myös omat välinsä!

Lue lisää

Omassa työyhteisössäni toimitaan juuri näin.

Kiusaamista on kaikki, joka tuottaa vitutusta alaisille.

Kiusaamisen varjolla hoidetaan härskisti kaikki asiat, se on tehokas työkalu.

Esimies on täysin oikeusturvaa vailla. Siksi pitääkin yrittää viihdyttää ja nuoleskella alaisia.

Myös esimies kirjoitti:

Elämä samoin kuin työelämä on selviytymistarina. Kukin hoitaa omat suhteensa ympäristöön tavallaan.
Jos esimies lähtee selvittelemään työyhteisön itsensä luomaa eripuraa, se johtaa päätoimiseen tuomarin rooliin.
Eri ihmiset kokevat samat asiat eri tavalla ja toiset jopa itse provosoivat tilanteensa.
Usein selviääkin, että esim. kiusatuksi kokenut on itse se pääkiusaaja, mutta joka osaa naamioida oman osuutensa.
Jos esimies lähtee ratkomaan kaikkia erimielisyyksiä ja lähtee ottamaan kantaa toisen puolesta, toinen puoli kokee esimiehen kiusaavan häntä.

On jopa ilmennyt, että alaiskollektiivi käyttää työsuojelua/työpaikkakiusaamista ay-toimintojensa ajamiseen. Jos joku organisaatiomuutos tai palkka-asia ei mene heidän toivomallaan tavalla normaaleja teitä, liittoudutaan ja hoidetaan asia valittamalla työterveyslääkärille ja työsuojeluorganisaatioon pahaa oloa. Perusteeksi riittää, että pomo vituttaa.
Helppoa, koska työsuojeluvaltuutetulla ja luottamusmiehellä on sama tausta, ideologia ja sama työpiste.

Esimies voidaan saada kiusaajaksi aivan perusteettomasti eikä hänellä ole mitään puolustautumiskanavaa.

Oli ystävälläni viime kesänä tällainen tilanne.
Hän sai tietää työsuojelutarkastajalta, että työyhteisö on valittanut hänestä, muita tarkempia perusteluja ei edes kerrottu.
Asiaa oli kuulemma käsitelty palavereissa työnantajan ja työsuojeluorganisaation kesken asianosaisen tietämättä.
Kornia oli myös se, että syytetyn oman ammattijärjestön työsuojeluvaltuutettu oli ollut näissä palavereissa mukana puhumatta mitään asianosaiselle, joka oli täysin tuntematon ihminen .
Miksi esimiesasemassa olevia saa kiusata nurkan takaa, miksi?
Koska alaisilla on tälläinen epäoikeudenmukainen erioikeus niin puolestani selvitelkööt myös omat välinsä!

Lue lisää

hohhoijaaa.... nämä samat ihmiset on todella niitä kiusaajia . saavat "syötyä" pois myös ne kiusatut... USKO POIS kyllä ne kiusatut on aidosti ahdinkossa . Ehkäpä olisivat myös yhteistyö kykyisiä tekemään työpaikasta inhimillisen . jos johtajana uskallat olla kumartelematta niitä kiusaajia. Mitään ei ole menetettävissä jos toimit rehellisesti. Itse en suostunut olemaan väitetty kiusaaja vaan jäin töistä sairaslomalle... muuta ratkaisua ei ollut.
Ps.
Tosi loukkaavaa tuo väite että kiusatut on itse kiusaajia... "lyöt lyötyä"

Nuoleskelija kirjoitti:

Omassa työyhteisössäni toimitaan juuri näin.

Kiusaamista on kaikki, joka tuottaa vitutusta alaisille.

Kiusaamisen varjolla hoidetaan härskisti kaikki asiat, se on tehokas työkalu.

Esimies on täysin oikeusturvaa vailla. Siksi pitääkin yrittää viihdyttää ja nuoleskella alaisia.

Lue lisää

että kiusatut itse aiheuttavat kiusaamisen. Se ei lainkaan pidä paikkaansa. Hänen olisi pitänyt itsensä kokea työpaikkakiusaamista ja häirintää ennenkuin ryhtyy laukomaan tietämyksiään.

että kalossin kuva takapuoleen joka ikiselle kiusaajalle, toisen ihmisen mitätöijälle ja nimittelijälle. - Muuten eivät asiat ratkea ja piste.