Lopulta paljasjalkajuoksijat vaikenivat

Mutta päkiäuskovaiset vielä jaksavat, vaikka jaksavat harjoittaa uskontoaan vain pari sataa kivuliasta metriä.

Minimalist and Barefoot
http://www.startfitness.co.uk/ladies/footwear/natural-barefoot-running/inov8-evoskin-red-226124.html
http://www.sportsshoes.com/product/viv220/vivobarefoot-ultra-pure-running-shoes/
http://www.sportsshoes.com/product/vib46/vibram-fivefingers-komodo-sport-running-shoes/
http://www.sportsshoes.com/product/viv240/vivobarefoot-achilles-ii-women's-running-sandals/

Joskus se vaan on mukava vastustaa jotain asiaa henkeen ja vereen, vaikka mitään järkisyytä sille ei olisikaan.

Minäkin leikkasin paksupohjaisista asicsin lenkkareistani pohjat pois kantapäitä lukuunottamatta. Laitoin vielä varmuuden vuoksi nastoja tossujen pohjasta läpi piikit sisäänpäin, ettei vahingossakaan tulisi päkiällä astuttua. Nyt voin nauttia täysillä tästä luonnottomasta juoksutyylistä. Kumma vaan, että kukaan ammattilainen ei näin juokse. Mutta faktoista viis.

ps. Onhan ne five fingers -tossut aika helvetin tyhmät. Onneksi on muitakin vaihtoehtoja.

Ihan kuin kyseessä olisi jokin uskovaisten joukko.

Kaipa tuo on yksilöllinen juttu ja totutteluasia. Ainakin pururadalla on perusteltua juosta ns. paljasjalkatossuilla. Itse käytän vielä asfaltilla perinteisiä lenkkareita.

Vasta rupesin käyttämään minimalistitossuja ja harmittelen, etten jo aikaisemmin ruvennut. Tavallisen lenkkareiden kanssa vaivanneet nilkkakivut, jalkapohjan hiertymät ja rakkulat ja kuumotus loppuivat siihen kun vaihdoin ohutpohjaiset kengät tilalle. Takaisin en vaihda. Pystyn juoksemaan ja kävelemään paljon reippaammin ja kevyemmin noilla.

Vibram FF:t saattavat näyttää hölmöiltä mutta hitsit miten hyvät ne on jalassa. Ei näissä asioissa kannata miettiä ikinä "mitähän ne muut ajattelevat" vaan miettiä mitä itse haluaa. Jos kokee kenkiä vaihtamalla saavuttavansa onnen, niin mitä se on muilta ihmisiltä pois.

En usko että kaikille sopii samanlainen askellus, jokainen on anatomialtaan erilainen. Olen saanut jalkavaivoja niin kanta-askelluksesta ja myöhemmin päkiäaskelluksesta. Ensimmäisessä vaivat olivat enemmän reisissä (it-jänne) ja nilkoissa. Koko päkiäjuoksuhistoriani aikana taas penikat, pohkeet ja akillesjänteeni ovat olleet enemmän tai vähemmän aran tuntuiset.
Syksyllä, puolimaratonin yhteydessä, sain neuvon, että opettelisin astumaan aavistuksen verran kantapää edellä. Tyylini näytti kuulemma siltä, että pysähdyn joka askeleella, siltä se kyllä tuntuikin.
Vaihdoin taas askellusta niin, että nyt astun oikeastaan joko hieman kantapää edellä tai sitten koko jalkapohjalla. Päkiäjuoksuksi se menee automaattisesti jos juoksen metsässä tai sitten lumihangessa ( ja ylämäet). Tuota kautta olen saanut lisää askelpituutta ja rentoutta juoksuun. Ennen tikkasin normilenkit 185 askeleen minuuttitahtia, nyt menee sama vauhti jo 170 askeleella rennosti.
Varmaan anatomiani on sellainen että en yksinkertaisesti taivu tuohon päkiäjuoksuun, ainakaan peruslenkillä. Jos aletaan oikein kovaa juoksemaan, niin voi olla että se laskeutuminen siirtyisi sitten taas jonkin verran enemmän päkiöille.
Myös esimerkiksi Berliinin maratonin voittaja, Dennis Kimetto näyttää monessa kuvassa astuvan kantapää edellä.

Joo, olen huomannut että itselle näyttää sopivan parhaiten sellainen puolivälityyli että juoksu on vain lievästi päkiävoittoista, ennemminkin koko jalkapohja, mutta ei missään nimessä kantapää edellä.

Tuli vaan mieleen noista pohkeista ja akillesjänteistä ettei päkiätyylilläkään juostessa ole siis tarkoitus tikata pelkillä päkiöillä, vaan kantapään pitäisi antaa laskeutua maahan saakka. Olen yrittänyt noudattaa tätä myös ylämäissä vaikka se hidastaakin menoa.

Tuo "hallittu kaatuminen" eteenpäin tuntuu paljon helpommalta suoralla tiellä, mutta ylämäessä joutuu laittamaan lihaksensa todella töihin.