kiusaaminen jätti traumat

älä välitä. Pistä tulpat korviin, noin kuvannoollisesti ja porskuta eteenpäin, tyyliin hällä väliä muista, eihän muutkaan minusta.
Pyri kursseille, tyrkytä itseäsi työpaikolle, vaikka ihan kiusalla. Joskus voi jopa onnistua. 15 vuotta työttömänä, sitten tärppäsi "vakituinen" kesätyö. Eikä asiakkaat valita, kun ovat mulla n alla, eli olen hommissa hautausmaalla!
Jos jäät mökkiisi mököttämään, ovat kiusaajasi saaneet voiton. ÄLÄ ANNA SITÄ HEILLE.
tiedän, mitä on tulla kiusatuksi. itselläni se alkoi 3 luokalla ja jatkui kansalaiskoulussa. ammattikoulussa sian olla rauhassa. parissa työpaikassa sen jälkeen nälvitiin ja mollattiin, kotona isä hoiti sen itsetunnon kurissa pidon, kun olin kotona vesijohdon korvikkeena ja tavallaan omaishoitajan kun äiti ei jaksanut invalidi-miestään passata, talossa jossa vesi juoksi vain ämpärissä ja lämmitys hoitui itse tehdyillä puilla, siis metsästä asti tehdyillä.. Sivussa harjoitin kanafarmarin tuhoon tuomittua elämää, kunnes tajusin tehdä konkurssin ennen tolkutonta velkaantumista ja siirryin kunnialliseksi työttömäksi netoten vitosen päivässä enemän kuin yrittäjänä.
Niin ja koko tuon kotonaolon ajan sain päivittäin kuulla olevan laiska luuseri joka ei itseään elättänyt, ja...

Ai aloitit sitten taas uuden ketjun täsät kiusaamisesta. Sanoisin, että hanki apua tuohon traumaasi, sitä kyllä löytyy. Ei kannata jäädä kotiin seinien sisälle hautomaan vanhoja asioita.
Käynti psykiatrilla ja siitä se lähtee.
Tuolla aiemmin sait jo hyviä ohjeita muuten. Laihdutat ja hankit uusia vaatteita, hankit uusia harrastuksia, siitä se lähtee. Ei vanhoihin kiusaamisiin kannata tuhlata koko elämää!

mistä entinen kiusattu päättelee että aloittaja on lihava tai huonosti pukeutunut?
Psykiatrille on helppo kehottaa mennä, vaan se lähteminen on toinen juttu, niin ja aikojen varaaminen, ja se MAKSU. ei köyhällä ole varaa hoidattaa hulluuttaan.
Se on totta, ettei vanhojen kiusausten muisteluun kannata tuhalta voimiaan. Eikä seurustelu ja harrastuksetkaan ole välttämättömiä. Minusta pitäisi tässä tasa-arvon ja vapauden maassa myöntää se, että joku haluaa olla YKSIN.
Työ on toinen asia. On niitä yksinäisiä töitäkin. rekkakuski, varastomies, moto-koneen kuljettaja. Maatilalla navettatyöläisenä vain muutaman minuutin ihmiskontakteja... Puutarha-apulaisetkin saa varsin rauhassa nyysätä omiaan. Eikä siivoojatkaan ehdi seurustella työaikana kuin imurin ja kiillotuskoneen kanssa. Joten jos ei halua ihmisten kanssa olla tekemisissä, kannatta kysyä vaikka työkkäristä yksinäisiä ammatteja ja kouluttautua, kiusatuksi tulemisen uhallakin, niihin

Siivoojana ei pärjää huonolla itsetunnolla. Nykyään on se tapa että kaikki purkavat pahan olonsa siivoojaan. Hän saa paskaa niskaan joka suunnalta. Vaikka olisit firman palkkaama ja vastuussa omalle pomollesi olet siivouskohteessa jokaisen pikkunilkin pomoteltavissa. Kaikilla on mielestään oikeus käskeä sinua sinne ja tänne. Tekemään milloin mitäkin ylimääräistä. Ja kaikki on siivoojan syytä. Esim. koulukiinteistöt joissa lamppaa porukkaa yötä myöten. On harrastuskerhoa, jumppasalin käyttäjiä, kokouksia......Jos hälyt on jätetty laittamatta päälle se on siivoojan vika. Annettu siivousaika on tiukka mutta yksi ope odottaa että pikku apulainen järjestelee hänen luokassaan hänen vaate- kenkä. ym henk. kohtaisen tavaran varastonsa joita on kaikki nurkat täynnä.
Jos ei niin sitten valitetaan.
Pomoja tässä maailmassa riittää. Mistä löytyisi työntekijöitä.
Tuo on kyllä niin totta että kaikki eivät halua olla koko ajan muiden seurassa. On ihmisiä jotka haluavat olla rauhassa.

Miten tämä liittyy palstan aiheeseen???

kiusattu, joka jää sivuu työelämästä, on köyhä. Arka ja itsetuntonsa kadottanut on köyhä, ja pysyy sellaisena koska ei uskalla vaatia edes murusia rikkaampien pöydistä. Joten kyllä tämä tänne kuuluu, pätkätyöläisten. syrjäytyneiden ja muuten elämässään epäonnistuneiden keskustelukerhoon.