Elisakettu olet oikeassa.
olen aloittanut tehokkaasti, niistä peruskoulun äidinkielen kirjallisuudesta, jos ei toimi niin yritän erityisopettajan kanssa.
Erityisopettaja lupasi käydä yhdessä viimeksi sovittaessa, ja jos hän käyttäytyy sammallailla, täytyy asia viedä eteenpäin.
On vaan niin ahdistavaa monet asiat ja minulle ei anneta kuntoutusta koska ei ole saatavilla aikuisille vaan tapaturmassa käyneille, eli ehkäisevää ja auttavaa ei ole tarjota kunnalla.
minusta tuntui vähän neurologin vähätelleen taitojani ja jättämällä vahvuuksia pois mutta korostaa taas osaamatonta ja liittää käsiraudat käteen vain tietylle käytännön alalle kuuluvaksi.
pyyhki lausunnosta merkittävää eli mikä on taitoni ymmärtää tekstiä joka on ristiriidassa tulkinnassa lukivaikeus.
Koska erityisopettaja oli tehnyt lausunnon niin ei sitä huomioida vaikka sitä ymmärtämistä ei tutki ja lainasi vain vaikeudet eli kun testi oli tehty, nii ei neurologi uudestaan tee mutta ei lisää erityisopettajan tulkintoja omaansa, toisen tulkinalla..
Ei hirveän auttavaisella päällä tuntunut olevan.
Vaikka sitten ohjaa suullisesti mennä erityisopettajalta vaikka ei kirjallisesti, eli sitten menen kun jos en pärjää ilman opettajaa, harjoitellen äidinkielen kirjallisuutta kotonani.
.
Ei tässä testeissä ole kuin oletettu kun diagnoosi pohjautuu lapsuudesta mutta en ole lapsena ollut kömpelö. Voisiko esimerkillisesti, hapen puutteesta johtuvaan dysfasia, olen vauvana itkenyt, niin paljon että siniseksi muuttunut.
pitänyt selkään hakata että vedän toiseenkin suuntaa happea kun olen valahtanut ihan tajukankaalle, Äitini mukaan johtui antibiootista, tämä vahva reaktio
olen aloittanut tehokkaasti, niistä peruskoulun äidinkielen kirjallisuudesta, jos ei toimi niin yritän erityisopettajan kanssa.
Erityisopettaja lupasi käydä yhdessä viimeksi sovittaessa, ja jos hän käyttäytyy sammallailla, täytyy asia viedä eteenpäin.
On vaan niin ahdistavaa monet asiat ja minulle ei anneta kuntoutusta koska ei ole saatavilla aikuisille vaan tapaturmassa käyneille, eli ehkäisevää ja auttavaa ei ole tarjota kunnalla.
minusta tuntui vähän neurologin vähätelleen taitojani ja jättämällä vahvuuksia pois mutta korostaa taas osaamatonta ja liittää käsiraudat käteen vain tietylle käytännön alalle kuuluvaksi.
pyyhki lausunnosta merkittävää eli mikä on taitoni ymmärtää tekstiä joka on ristiriidassa tulkinnassa lukivaikeus.
Koska erityisopettaja oli tehnyt lausunnon niin ei sitä huomioida vaikka sitä ymmärtämistä ei tutki ja lainasi vain vaikeudet eli kun testi oli tehty, nii ei neurologi uudestaan tee mutta ei lisää erityisopettajan tulkintoja omaansa, toisen tulkinalla..
Ei hirveän auttavaisella päällä tuntunut olevan.
Vaikka sitten ohjaa suullisesti mennä erityisopettajalta vaikka ei kirjallisesti, eli sitten menen kun jos en pärjää ilman opettajaa, harjoitellen äidinkielen kirjallisuutta kotonani.
.
Ei tässä testeissä ole kuin oletettu kun diagnoosi pohjautuu lapsuudesta mutta en ole lapsena ollut kömpelö. Voisiko esimerkillisesti, hapen puutteesta johtuvaan dysfasia, olen vauvana itkenyt, niin paljon että siniseksi muuttunut.
pitänyt selkään hakata että vedän toiseenkin suuntaa happea kun olen valahtanut ihan tajukankaalle, Äitini mukaan johtui antibiootista, tämä vahva reaktio
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joka tapauksessa lukemisesta on hyötyä. Haluat satsata myös siihen kielioppiin, mutta älä väheksy ääneen lukemista - satuja, tarinoita ja loruja - esimerkiksi lapsillesi. Ääneen riimittely ja rallattelu on hyvä. Lue myös erilaista kirjallisuutta itseksesi ja anna kappaleen jälkeen mielesi käydä läpi lukemaasi. Toista mielessäsi lauseenrakennusta ja ilmaisuja - ja tuota niitä. Käytä hyväksesi loogista päättelyäsi ja muita vahvuuksiasi.
Luen lapsille kirjoja iltasin ääneen ja todella vähän takeltelen etten edes itse huomaa.
olen kertonut siitä että joskus menen valmiustilaan ,eli luen ääneen ja ajattelen muuta. En edes huomaa lukevani, varsinkin tutua kirjaa lukiessa.
Kannattaa käyttää hyödyksi. lapsen aapinen. Kun lapsi opettelee lukemaan, niin alkaa lukemaan itse siinä sivussa hänen kanssaan läksyjä.
Satuja ja loruja kun lukee lapsille ääneen, niin siinä sitä myös oppii.
Ei minulla ole lukemisen kanssa vaikeaa ollut, vaan kirjallisesti tuottaminen.
Ymmärtäminen oli keskiarvoa korkea lukemisessa mutta johtunee siitä että luen tarkkaa ja uudelleen.
kokonaiskuva oli selkeä mutta nimien muistissa pitäminen vähän vaikeaa, yrittää muistella.
dysfasia näkyy kirjallisuudessa koska en menetä sitä häiriötä eli uusien sanojen oppiminen vaikeaa vaikka muistissa ei vikaa.
Tuottaminen johtuu ettei ole opetellut kirjoittamaan kirjakieltä, silloin kun olisi kuulunut eli minua ei ole pakotettu tai tarkkailtu vaan kuviteltu dysfasian vaikuttanut osaamiseen.
Moi Morkkis!
Sanoit tossa: "eli minua ei ole pakotettu tai tarkkailtu "
tarkoitat ehkä: ettei sua ole pakotettu tai tuettu, vaan kaikki kuvitelleet dysfasian vaikuttaneen sun osaamiseen.
Niinhän se on vaikuttanutkin, mut silloin sunt olis pitänyt ohjata terapiaan ja tukiopetukseen.
Sä tuskin olisit siitä pitänyt,
mut niin olis ammatiauttajien pitänyt tehdä.
Selvä laiminlyönti jostain syytä...ja mennyt vuoskaudet aina läpi, kenenkään puutumatta asiaan.
Ihmettelen kovasti...kun olen ymmärtänyt et olet alle 4-kymppinen.
16-18 vuotiaana ne tyrkkää ulos tukisysteemistään,
ei tule enää minkäänlaista terapiaa.
Yhteiskunnan järjestämä tuki loppuu siihen..
olet aikuisten kirjoissa saat pärjätä omillasi eteenpäin.
Yksityisellä puolella ei ole ikärajaa.....
mut tulee maksaan sulle maltaita.
( jollet satu pääseen johonkin tieteelliseen kokeilu ja kehitys projektiin mukaan.....hoitoja ja metoodeita kun aina kehitetään)
Älä tykkää pahaa et taas työnnän nenäni tähän asiaan.
Tarkkailtu tarkoitan juurikin tätä tarkkailua.
Läksyt tein lukematta ja opettaja ei koskaan tarkistanut, teinkö oikein.
Sain leimasimesta leiman vain tehdystä.
Vastaukset kirjoitin lukematta satuja eli nappasin sanoja ja lauseita sadusta, joka ei vastannut edes kysymykseen.
En minä mikään tyhmä ollut, vaan en ymmärtänyt kirjakielen tärkeyttä koska sitä ei kukaan koskaan minulle kertonut.
Minun osaamista monessa kokeessa vasta viidennellä luokalla puhuttiin kun ensi kertaa asia otettiin esiin kanssani mutta enhän kehdannut myöntää, etten koskaan lukenut kokeisiin tai edes tehnyt läksyjä. Mutta silloin vaihdoin luokkaa erityisluokkaan, jonka vuoksi minun kanssani opettaja selitti minulle koska isäni oli pyytänyt sitä.
Ei isäni nuuhdellut koskaan minua, eikä isääni näkynyt kotona kun viuhahteli uuden akkansa kanssa menemää.
Ongelma on yksinkertaisesti että minut on vaan pidetty elossa, joten kasvatus on ollut omani selviytymisen kontolla.
lisäys kyllä tuota katsotaan tukemiseksi kun siirretään erityisluokkaan kuin myös ala-asteella käynyt puheterapiassa, eli minua ei ole oikein kasvatettu, jos ei minua tarkkailla, mitä neuvoa kuin torua ja kiitosta antaa.
Tänään vein lapsia uimaan ja säikähdin lapseni kommenttia kun puhuu 7 vuotias nelivuotiaalle -tykkäätkö sinä kuolla?
nelivuotias sanoo - en
seitsemänvuotias- minä tykkään kuolla koska sitten muutun enkeliksi ja pystyn lentää.
Saan hermoromahduksen- sinä et tykkää kuolla, enkelit on vaan satuolentoja niin kuin Mario tai sillan alla oleva Peikko.
Mitä ihmiset jaksaa kuvitella ja syöttää minun lapselleni.
Lapseni ei ymmärrä noin monimutkaista koska ei ole koskaan menettänyt ketään läheistä.